JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Oikeudenmukainen ja varma perustus

Matkaevääksi
3.6.2020 6.10

Juttua muokattu:

29.5. 15:22
2020052915222520200603061000

Marja Huotari-Sivonen

Marja Huotari-Sivonen

Pek­ka Syr­jä­nie­mi

Kun ih­mis­ten kes­ken on puhe oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta, mie­lee­ni nou­se­vat omat van­hem­pa­ni. Kun lap­se­na osal­lis­tuim­me ah­ke­ras­ti maa­ti­lan töi­hin esi­mer­kik­si hei­nän­te­on ai­kaan, niin isä os­ti py­hä­nä lit­ran ko­koi­sen jää­te­lö­pa­ke­tin ja äi­ti ja­koi sen ta­sa­puo­li­ses­ti mei­dän las­ten kes­ken. Kyl­lä se tun­tui ja mais­tui to­del­la hy­väl­le.

Ju­ma­lan toi­min­ta on myös oi­keu­den­mu­kais­ta. Jee­sus opet­taa vuo­ri­saar­nas­sa Isäs­tään: ”Hän an­taa au­rin­kon­sa pais­taa niin pa­hoil­le kuin hy­vil­le­kin ja an­taa sa­taa niin vää­ril­le kuin van­hurs­kail­le­kin” (Matt. 5: 45). Jo Jee­suk­sen so­vi­tus­työ oli kai­kil­le ta­sa­puo­li­nen. Jee­sus myös il­moit­ti ole­van­sa Ju­ma­lan Poi­ka, joka tu­lee tai­vaas­ta maan pääl­le ja an­taa ih­mi­sil­le elä­män.

Jee­suk­sen te­ke­mät ruok­ki­mi­sih­meet oli­vat niin ikään jär­jel­le kä­sit­tä­mät­tö­miä. Vä­häl­lä lei­väl­lä ja muu­ta­mal­la ka­lal­la hän syöt­ti tu­han­sia ih­mi­siä, ja täh­tei­tä jäi mo­nin ver­roin enem­män kuin oli al­ku­jaan ruo­ka-ai­nei­ta. Pro­feet­ta ku­vaa tätä jo oma­na ai­ka­naan, et­tä Her­ra Se­ba­ot te­kee kai­kil­le kan­soil­le täl­lä vuo­rel­la li­ha­van pi­don. Vih­ki­pap­pim­me Kau­ko Män­ty­lä ku­va­si sa­maa asi­aa: Ju­ma­la ei jaa mil­loin­kaan va­jai­ta mit­to­ja, vaan se mit­ta on täy­teen sul­lot­tu, li­kis­tet­ty ja ylit­se­vuo­ta­va.

Jee­sus an­toi ih­mi­sil­le kaik­ki syn­nit an­teek­si. Vii­mei­sen evan­ke­liu­min hän saar­na­si ris­tin ryö­vä­ril­le: ”To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa” (Luuk. 23:43). Var­maan­kin ryö­vä­rin sil­mät avau­tui­vat nä­ke­mään Jee­suk­ses­sa Ju­ma­lan po­jan, kun tämä ru­koi­li pa­han­te­ki­jöit­ten­sä­kin puo­les­ta: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.” (Luuk. 23:34.)

Psal­min kir­joit­ta­ja sa­noo, et­tä se ih­mi­nen on au­tu­as, eli on­nel­li­nen, jon­ka syn­nit ovat an­teek­si an­ne­tut. Apos­to­li myös kir­joit­taa, et­tä Ju­ma­la an­toi apos­to­leil­le vi­ran saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Tääl­lä maa­il­mas­sa Jee­suk­sel­la on edel­leen ole­mas­sa ko­ti­paik­ka, sil­lä hän sa­noo: ”Kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28: 20).

Kris­tuk­sen työ maan pääl­lä jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (KO 1948:44). Luu­kas kir­joit­taa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­leen an­ta­man teh­tä­vä­nan­non: ”Kai­kil­le kan­soil­le Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat.” (Luuk. 24:47–48.)

Tänä ko­et­te­le­mus­ten ai­ka­na­kin Ju­ma­lan sana ke­hot­taa et­si­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan. Se ke­hot­taa us­ko­en ra­ken­ta­maan vii­saan ra­ken­ta­jan ta­voin kes­tä­väl­le pe­rus­tuk­sel­le, Kris­tus-kal­li­ol­le.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ku­kis­tu ko­et­te­le­mus­ten ai­ka­na­kaan. Tä­män ar­mon osal­li­suu­teen vie­lä­kin Her­ra Jee­sus, Hyvä Pai­men, kut­suu ja et­sii ka­don­nei­ta ja kan­taa hei­dät lam­mas­tar­haan. On ole­va yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si Pai­men.

Ny­kyi­ses­tä vir­si­kir­jas­ta pois­te­tun van­han vir­ren sa­no­ma opet­taa: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­nan vaan se näh­dä saa­pi ker­ran, ken syn­ty­nyt on uu­des­taan Hen­ges­tä it­se Her­ran. Kun tuu­li käy niin ei se näy, vaan tun­tuu voi­mas­san­sa. Näin sa­lai­nen, näin il­mei­nen on Hen­ki te­ois­san­sa. – – Ne, joi­ta Hen­ki kul­jet­taa, ne on sun lap­si­a­si, ne pe­rin­nön saa omis­taa sun val­ta­kun­nas­sa­si. Näin puut­tee­seen ja mur­hee­seen uus toi­vo mul­le koit­taa, kun us­kon saan sen au­tu­aan, mi maa­il­man­kin voit­taa.” (VK 1938 141: 1, 3.)

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys