JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pa­ras pää­na­lu­nen

Päivämies
Matkaevääksi
10.4.2019 6.01

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443020190410060100

”Tul­koon valo.” Näil­lä sa­noil­la kaik­ki sai al­kun­sa. Valo tuli, ja Ju­ma­la erot­ti sen pi­mey­des­tä. Va­lon hän ni­mit­ti päi­väk­si ja pi­mey­den yök­si. (1. Moos. 1:3–5.)

Pla­neet­tam­me lii­ke saa ai­kaan pi­mey­den ja va­lon vaih­te­lun, joka oh­jaa myös eli­mis­töm­me toi­min­taa. Eri­tyi­ses­ti au­rin­gos­ta tu­le­va valo saa ih­mi­sen vir­kis­ty­mään, ja pi­meys vä­syt­tää.

On tut­tua ja sa­mal­la hy­vin eri­kois­ta, et­tä mei­dän on joka vuo­ro­kau­si vai­vut­ta­va tun­ti­kau­sien ajak­si toi­min­ta­ky­vyt­tö­mään ti­laan. Jos uni­ryt­mi häi­riin­tyy, ter­vey­tem­me kär­sii mo­nin ta­voin. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa­kin on tark­ka ryt­mi, joka päät­tyy Ju­ma­lan le­poon seit­se­män­te­nä päi­vä­nä.

”Puh­das oma­tun­to on pa­ras pää­na­lu­nen”, kuu­luu sa­non­ta. Ih­mi­nen tar­vit­see le­poa si­sin­tä myö­ten. Jos yh­teys Luo­jaan on kat­ken­nut, sy­dän­tä kai­her­taa le­vot­to­muus: ”Ju­ma­la­ton pa­ke­nee, vaik­ka ku­kaan ei aja ta­kaa” (Sa­nanl. 28:1). Sa­man sa­nan­las­kun mu­kaan ”van­hurs­kas on tur­vas­sa kuin lei­jo­na”.

Jee­sus opet­ti­kin ole­maan pel­kää­mät­tä nii­tä, jot­ka voi­vat tap­paa ruu­miin, mut­ta ei­vät sie­lua (Matt. 10:28). Jee­suk­sen omil­la on si­sim­mäs­sään rau­ha, mut­ta tämä mer­kit­see sa­mal­la ul­ko­nais­ta kamp­pai­lua: ”Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man” (Joh. 16:33).

Jee­sus kul­ki edel­läm­me ris­tin tien, joka joh­ti epä­toi­voon: ”Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?” (Matt. 27:46.) Sa­man­lai­nen psal­mi voi ol­la hä­nen seu­raa­jal­laan, jon­ka lepo Ju­ma­las­sa tun­tuu vaih­tu­neen kiu­sauk­siin ja kamp­pai­lui­hin: ”Sinä, Ju­ma­la, olet ai­noa tur­va­ni, mik­si olet hy­län­nyt mi­nut? Mik­si mi­nun täy­tyy kul­kea su­rus­ta synk­kä­nä, kär­siä vi­hol­lis­te­ni sor­toa?” (Ps. 43:2.)

Ih­mi­nen, joka epä­toi­von het­kel­lä huu­taa Ju­ma­laa apuun, on neu­vo­ton, mut­ta ei toi­vo­ton (2. Kor. 4:8). Psal­mi jat­kuu­kin muis­tol­la ja tie­dol­la sii­tä, et­tä le­von läh­de on ole­mas­sa: ”Lä­he­tä va­lo­si ja to­tuu­te­si! Ne joh­dat­ta­koot mi­nua, ne vie­kööt mi­nut py­häl­le vuo­rel­le, si­nun asun­toi­hi­si. Minä tah­don tul­la si­nun alt­ta­ri­si eteen, si­nun etee­si, Ju­ma­la, mi­nun ilo­ni! Siel­lä saan ylis­tää si­nua lyy­raa soit­ta­en, Ju­ma­la, mi­nun Ju­ma­la­ni! Mik­si olet niin ma­sen­tu­nut, sie­lu­ni, mik­si olet niin le­vo­ton? Odo­ta Ju­ma­laa! Vie­lä saan kiit­tää hän­tä, Ju­ma­laa­ni, aut­ta­ja­ni.” (Ps. 43:3–5.)

Sa­moin ih­mi­sen sy­dän saa le­von Ju­ma­lan va­los­sa. Tuo valo ja to­tuus ”lois­taa pi­mey­des­sä, pi­meys ei ole saa­nut sitä val­taan­sa” (Joh. 1:5). Ris­tin tiel­lä Jee­sus on ko­ke­nut maa­il­man kai­ken pi­mey­den ja le­vot­to­muu­den, mut­ta ah­dis­tus vaih­tui lo­pul­ta va­loon (Jes. 53:11).

Jee­suk­sen so­vi­tus­kuo­le­mal­laan osoit­ta­man rak­kau­den ja hä­nen ylös­nou­se­muk­sen­sa voi­man valo lois­taa meil­le hä­nen val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­mis­sa. Vaik­ka tais­te­lu pi­meyt­tä vas­taan jat­kuu sie­luis­sam­me, voit­to on jo nä­ky­vis­sä. Taak­ko­jen ja ah­dis­tus­ten kes­kel­le kuu­luu Va­pah­ta­jan ää­ni: ”äl­köön sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun.” (Joh. 14:1.)

Ikui­sen elä­män toi­vo kan­taa kär­si­nyt­tä sie­lua Ju­ma­lan alt­ta­rin eteen, mis­sä hän vii­mein saa vei­sa­ta ja soit­taa kii­tos­ta Ju­ma­lal­leen, aut­ta­jal­leen. Ju­ma­lan an­ta­man avun ja ilon odot­ta­mi­nen ky­syy mo­nes­ti kär­si­väl­li­syyt­tä, mut­ta Ju­ma­lan kan­sal­la on edes­sään sa­pat­ti­juh­la, jota kan­nat­taa odot­taa (Hepr. 4:9).

Teks­ti: Mik­ko Pi­si­lä

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Jul­kais­tu

Päi­vä­mie­hes­sä 10.4.2019

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys