JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pet­tä­mä­tön sy­dän­ten tun­ti­ja

Matkaevääksi
3.7.2019 6.00

Sy­dä­men toi­min­ta mää­rit­tää ih­mi­sen ole­mus­ta ja ker­too sii­tä. Kun py­säh­dym­me tun­te­maan ja tun­nus­te­le­maan, voim­me tun­tea sen syk­keen eri puo­lil­la, pääs­tä var­pai­siin. Kun ruu­miim­me ma­kaa pai­koil­laan ja mie­li on tyy­ni, sy­dän lyö rau­hal­li­ses­ti. Lii­kun­ta ja tun­ne­kuo­hu saa­vat sy­dä­men lä­pät­tä­mään ja pu­nan nou­se­maan pos­kil­le.

Raa­ma­tun kie­len­käy­tös­sä sy­dän ker­too, mil­lai­nen ih­mi­nen ja hä­nen si­sim­pän­sä on. Jee­sus ei ope­tuk­sis­saan an­ta­nut ih­mis­sy­dä­mel­le kun­ni­a­mai­nin­taa. ”Juu­ri ih­mi­sen si­säl­tä, sy­dä­mes­tä, läh­te­vät pa­hat aja­tuk­set, ja nii­den mu­ka­na si­veet­tö­myys, var­kau­det, mur­hat, avi­o­ri­kok­set, ah­neus, häi­jyys, vilp­pi, irs­taus, pa­han­suo­puus, her­jaus ja uh­ma­mie­li. Kaik­ki tämä paha tu­lee ih­mi­sen si­säl­tä ja saas­tut­taa hä­net.” (Mark. 7:21–23.)

Jee­suk­sen sa­nat sy­ven­tä­vät pro­feet­ta Je­re­mi­an huu­dah­dus­ta: ”Pe­tol­li­nen on ih­mis­sy­dän, paha ja pa­ran­tu­ma­ton vail­la ver­taa! Kuka sen tun­tee?” (Jer. 17:9.) Me ih­mi­set em­me tun­ne tois­tem­me sy­dä­miä, nä­em­me vain ul­ko­kuo­ren (1. Sam. 16:7). Raa­ma­tus­ta ja elä­väs­tä elä­mäs­tä on tut­tua, et­tä ih­mi­nen usein pyr­kii peit­tä­mään syn­tin­sä ja pa­huu­ten­sa. Sik­si Jee­sus mai­nit­see lu­et­te­los­saan mui­den syn­tien mu­ka­na vil­pin. Vilp­pi on läh­töi­sin pa­ho­lai­ses­ta, joka on ”va­leh­te­li­ja ja val­heen isä” (Joh. 8:44).

Jo Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä Her­ra pun­nit­see syn­tiin lan­gen­neen ih­mi­sen sy­dä­men: ”– –hei­dän aja­tuk­sen­sa ja pyr­ki­myk­sen­sä oli­vat kaut­taal­taan pa­hat” (1. Moos. 6:5). Hän ka­tui, et­tä oli teh­nyt ih­mi­sen, ja täs­tä seu­ra­si ve­den­pai­su­mus. Ju­ma­lan mie­li lep­pyy eloon jää­neen Noo­an uh­ri­sa­vun tuok­suun, vaik­ka Ju­ma­lan ar­vio ih­mis­sy­dä­mes­tä ei muu­tu (1. Moos. 8:21).

Ju­ma­la on sy­dän­ten tun­ti­ja, jota ei voi pet­tää (Sa­nanl. 24:12). Myös ih­mis­ten kes­ken vil­pil­lä on tai­pu­mus pal­jas­tua: ”To­tuu­den sa­nat kes­tä­vät iä­ti, val­heen sa­nat vain tuo­ki­on” (Sa­nanl. 12:19). Niin­pä val­hees­sa elä­vä va­hin­goit­taa lo­pul­ta it­se­ään: ”It­sen­sä pet­tää, joka pa­ho­ja hau­too” (Sa­nanl. 12:20).

Ju­ma­lan sana avaa ih­mi­sel­le tien pois val­heen van­ki­las­ta: ”Nyt val­heen val­lat on jo saa­neet tuo­mi­on. Ne yk­si sana kaa­taa.” (VK 170:3.) Tuo sana on Im­ma­nu­el, Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me (Matt. 1:23; ks. myös Ps. 46:8). Jee­suk­sen ni­men voi­ma, ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi, tuo mei­dät to­tuu­den tiel­le ja opet­taa kul­ke­maan sitä.

Psal­mi 32 ylis­tää: ”Au­tu­as se, jon­ka pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois. Au­tu­as se ih­mi­nen, jol­le Her­ra ei lue vi­ak­si hä­nen syn­ti­ään ja jon­ka sy­dä­mes­sä ei ole vilp­piä. – – Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: ’Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le.’ Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. – – ’Minä ope­tan si­nua’, sa­noo Her­ra, ’minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si.’” (Ps. 32:1–2, 5, 8.)

Psal­min lop­pu­sa­nois­sa ke­ho­te­taan kiit­tä­mään Her­raa, ja tämä ke­ho­tus on suun­nat­tu ”oi­ke­a­mie­li­sil­le” (Ps. 32:11). Van­ha kään­nös pu­huu ”yk­si­va­kai­sis­ta”, ja hep­re­an­kie­li­sen sa­nan voi­si kään­tää myös suo­ra­sy­dä­mi­syy­dek­si. Sii­nä mis­sä val­he on luon­teel­taan kie­roa ja kak­si­naa­mais­ta, to­tuu­des­sa elä­vä voi ol­la mie­lel­tään ja sy­dä­mel­tään avoin. Tämä lah­ja tuo kii­tol­li­sen mie­len.

Teks­ti: Mik­ko Pi­si­lä

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Hu­ma­la­jo­ki

18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys