JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pi­tä­kääm­me huol­ta toi­nen toi­sis­tam­me

Matkaevääksi
29.7.2015 0.01

Mikä mei­tä seu­ra­vie­rai­ta hou­kut­te­lee yh­del­le kool­le? On­ko se vain tapa ja pe­rin­ne, jota vaa­lim­me osoit­taak­sem­me kuu­lu­vam­me jo­hon­kin he­rä­tys­liik­kee­seen? Ha­em­me­ko seu­rois­ta vain elä­myk­siä ja ko­ke­muk­sia?

Ke­sän suu­ret seu­rat ovat koon­neet yh­del­le kool­le seu­ra­vie­rai­ta tä­nä­kin ke­sä­nä run­saas­ti ja laa­jal­ta alu­eel­ta. Mo­net ovat saa­pu­neet su­vi­seu­roi­hin ja maa­kun­nal­li­siin seu­roi­hin kau­kaa, jopa tu­han­sien ki­lo­met­rien pääs­tä. Vai olem­me­ko eh­kä nii­tä, jot­ka jäi­sim­me mie­luum­min ko­tiin kuun­te­le­maan ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tyk­siä? Luu­len­pa, et­tä mo­nis­sa per­heis­sä ai­kuis­tu­vat nuo­ret ja lap­set ovat nii­tä, jot­ka ovat osal­taan huo­leh­ti­neet ja var­mis­ta­neet mei­dän van­hem­pien seu­ra­mat­kal­le läh­dön.

Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa lau­su­taan: ”Minä us­kon Py­hään Hen­keen, py­hän yh­tei­sen seu­ra­kun­nan, py­häin yh­tey­den”. Pyhä Hen­ki on to­del­li­nen vai­kut­ta­va voi­ma. Se kut­suu, ko­ko­aa, va­lai­see ja py­hit­tää Ju­ma­lan elä­vän seu­ra­kun­nan. Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää elä­vän us­kon. Ylös­nous­sut Kris­tus on vie­lä­kin seu­ra­kun­nas­saan. (Matt. 28:18-20.)

Py­hän Hen­gen he­del­miä

Pyhä Hen­ki kut­suu myös us­kos­ta osat­to­mia epä­us­koi­sia ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen ja us­kon lah­jan omis­ta­mi­seen. Py­hän Hen­gen vai­ku­tus­ta on myös se rak­kaus, joka ve­tää mei­tä us­ko­vai­sia yh­del­le kool­le elä­vän sa­nan kuu­loon tois­ten us­ko­vais­ten yh­tey­teen. Mui­ta Py­hän Hen­gen he­del­miä ovat ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä (Gal. 5:22-23).

Tätä kaik­kea olem­me saa­neet näh­dä, kuul­la ja tun­tea myös tä­män ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa. Nämä ovat hy­viä elä­mää ra­ken­ta­via asi­oi­ta ja so­pi­vat pait­si kris­tit­ty­jen, myös mui­den ih­mis­ten vä­li­seen kans­sa­käy­mi­seen.

Tu­tum­mas­sa, van­has­sa Kris­ti­no­pis­sa on koh­ta, jos­sa pu­hu­taan us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­ses­ta. Ju­ma­la on an­ta­nut seu­ra­kun­tan­sa käyt­töön ar­mo­neu­vo­ja eli ar­mo­vä­li­nei­tä, joi­ta tar­vit­sem­me var­jel­tu­ak­sem­me us­ko­vai­si­na. ”Py­sy­äk­seen ja vah­vis­tu­ak­seen us­kos­sa kris­tit­ty­jen tu­lee ah­ke­ras­ti käyt­tää Ju­ma­lan sa­naa ja Her­ran py­hää eh­tool­lis­ta, ru­kous­ta ja kris­tit­ty­jen kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä.” (KO 77.) Ke­sän seu­rois­sa on roh­kais­tu us­ko­maan Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­jan neu­voa nou­dat­ta­en:

”Py­sy­kääm­me hor­ju­mat­ta tun­nus­tuk­ses­sa ja toi­vos­sa, sil­lä hän, joka on an­ta­nut meil­le lu­pauk­sen­sa, on luo­tet­ta­va. Pi­tä­kääm­me huol­ta toi­nen toi­ses­tam­me ja kan­nus­ta­kaam­me toi­si­am­me rak­kau­teen ja hy­viin te­koi­hin. Me em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me yh­tei­siä ko­kouk­sia, niin kuin muu­ta­mil­la on ta­pa­na, vaan mei­dän tu­lee roh­kais­ta toi­si­am­me, sitä enem­män mitä lä­hem­pä­nä nä­et­te Her­ran päi­vän ole­van.” (Hepr. 10:23-25.)

Vah­vis­ta­va Ju­ma­lan ar­mo

Van­hat kris­ti­tyt pu­hui­vat usein mat­ka­liit­to­jen uu­si­mi­ses­ta. Ju­ma­lan puo­lel­ta so­pi­muk­set ovat ai­na pi­tä­neet. Hän on luo­tet­ta­va. Sa­nan kuu­los­sa, tois­ten us­ko­vais­ten yh­tey­des­sä, sy­dä­met ovat elä­vän sa­nan al­la ja ar­mo­au­rin­gon läm­mös­sä su­la­neet ja vir­voit­tu­neet. Kil­voi­tuk­ses­saan vä­sy­nei­tä on roh­kais­tu us­ko­maan. Eh­tool­li­sen sak­ra­ment­ti on saa­tu naut­tia us­kon vah­vis­tuk­sek­si. Ju­ma­lan ar­mos­ta osat­to­mia on kut­sut­tu ar­mon val­ta­kun­taan.

Ju­ma­lan las­ten sy­dä­mis­tä on nous­sut kii­tos­ru­kous Ju­ma­lal­le ja Va­pah­ta­jal­le: Täl­lä tai­vaan tiel­lä tah­don py­syä, us­koa ja kil­voi­tel­la ar­mo­lu­pauk­siin tur­vau­tu­en. An­na ar­mo­si voi­ma mat­kal­le­ni. Kun syn­ti tart­tuu ja te­kee kil­voi­tuk­sen vai­ke­ak­si, an­na mi­nul­le voi­ma käy­dä pa­ran­nuk­sen as­ke­lil­le. Vih­mo­koon ar­mo­kas­tee­si sy­dä­me­ni puh­taak­si pa­has­ta omas­ta tun­nos­ta. An­na mi­nul­le voi­maa nos­taa us­kon sil­mä­ni kat­so­maan ylös­nou­sut­ta va­pah­ta­jaa­ni Jee­sus­ta Kris­tus­ta. Vie mi­nut pe­ril­le Tai­vaan ko­tiin.

Ta­pa­ni Kop­sa

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys