Il­po Sauk­ko­nen

Maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu koko ajan. Ih­mi­sen ko­vuus, ter­ro­ris­mi ja so­dat lei­maa­vat tätä ai­kaa. Syn­ti on kä­sit­tee­nä mo­nil­le ou­to ja vie­ras. Syn­nin seu­rauk­se­na moni maal­lis­tu­nut ih­mi­nen ei kui­ten­kaan koe tar­vet­ta ky­sel­lä, mitä hä­nen rau­haan­sa kuu­luu – mikä on hä­nen sie­lun­sa tila. Sekä maal­li­sen et­tä hen­gel­li­sen rau­han puut­tu­mi­nen on ih­mi­sen elä­mäs­sä suu­ri me­ne­tys.

Ju­ma­lan an­ta­ma rau­ha on suu­ri siu­naus. Je­sa­jan kir­ja ker­too van­hurs­kau­den tuo­mas­ta rau­han ajas­ta, joka on tu­le­va ”kun kor­keu­des­ta las­keu­tuu hen­ki”. Je­sa­jan mu­kaan au­ti­o­maa muut­tuu he­del­mä­tar­hak­si, jos­sa van­hurs­kau­den he­del­mä­nä on rau­ha: ”Mi­nun kan­sa­ni saa asua rau­han nii­tyil­lä, tur­val­li­sis­sa asuin­pai­kois­sa, huo­let­to­mil­la le­po­si­joil­la. Met­sää kaa­tuu la­koon, kau­pun­ke­ja sor­tuu maa­han, mut­ta te on­nel­li­set, te saat­te kyl­vää kaik­ki­al­le, mis­sä vesi kos­tut­taa maan, saat­te pääs­tää här­kän­ne ja aa­sin­ne va­paas­ti kul­ke­maan lai­tu­mil­la.” (Jes. 32:18–20.)

Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä us­ko tuo rau­han, joka on Ju­ma­las­ta läh­töi­sin. Tämä rau­ha nä­kyy käy­tök­ses­sä, pu­hees­sa ja koko ole­muk­ses­sa. Se on Py­hän Hen­gen he­del­mä. Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää myös rak­kau­den, joka mai­ni­taan Hen­gen he­del­mis­tä en­sim­mäi­se­nä. Paa­va­li lu­et­te­lee mui­ta­kin Hen­gen he­del­miä: ”rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä” (Gal. 5:22–23).

Us­ko Kris­tuk­seen te­kee ih­mi­ses­tä van­hurs­kaan eli oi­ke­a­mie­li­sen ja Ju­ma­lal­le kel­paa­van. Ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta, us­kon kaut­ta, Kris­tuk­sen täh­den. Us­kon­van­hurs­kau­den he­del­mä­nä seu­raa us­kon tun­nus­ta­mi­nen. Kun on it­se pääs­syt pe­las­tuk­ses­ta osal­li­sek­si, tu­lee halu ker­toa sii­tä myös muil­le ja kut­sua kaik­kia ih­mi­siä sen ar­mon osal­li­suu­teen, joka kes­tää ikui­ses­ti.

Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa lau­sum­me: ”Minä us­kon Py­hään Hen­keen, py­hän yh­tei­sen seu­ra­kun­nan, py­häin yh­tey­den.” Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­män Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, osal­li­suu­des­sa kil­voi­tel­leet ope­tus­lap­set Jee­sus lä­het­ti evan­ke­liu­min ju­lis­ta­jik­si. Hän ke­hot­ti hei­tä ju­lis­ta­maan ih­mi­sil­le, et­tä ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut tei­tä lä­hel­le” (Luuk. 10:9). Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­mus on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa lau­sum­me myös: ”Minä us­kon syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen, ruu­miin ylös­nou­se­mi­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män.” Il­mes­ty­es­sään pe­lok­kail­le ope­tus­lap­sil­leen sul­jet­tu­jen ovien ta­ka­na Jee­sus sa­noi: ”Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin minä lä­he­tän tei­dät. – – Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20: 21–23.)

Evan­ke­liu­min kes­kei­sin sa­no­ma ja ydin on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus. Sii­nä ju­lis­tuk­ses­sa ikui­ses­ti kes­tä­vän rau­han vä­lit­tä­jä­nä ih­mi­sel­le on it­se Jee­sus Kris­tus. Ju­ma­lan lap­sil­le on an­net­tu teh­tä­väk­si ju­lis­taa tätä ilo­sa­no­maa Jee­suk­sen ni­mes­sä.

Paa­va­li kir­joit­ti roo­ma­lai­sil­le, et­tä evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma, ja se tuo pe­las­tuk­sen niil­le, jot­ka sen us­ko­vat: ”Sii­nä Ju­ma­lan van­hurs­kaus il­mes­tyy us­kos­ta us­koon. On­han kir­joi­tet­tu: ‘Us­kos­ta van­hurs­kas saa elää’.” (Room. 1:16–17.) Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä us­ko on elä­män kan­ta­va voi­ma – se kan­taa ikui­seen elä­mään.