JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Tai­vaan Isä kuu­lee mei­tä

Matkaevääksi
16.9.2015 10.00

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

– Isä, sinä kuun­te­lit mi­nua heti!

Näin mei­dän vii­si­vuo­ti­as tyt­tö to­te­si ker­ran mi­nul­le rie­mas­tu­nee­na. Isä on usein ha­ja­mie­li­nen ja omis­sa aja­tuk­sis­saan tai äly­pu­he­li­men tai tie­to­ko­neen maa­il­mois­sa. Jos­kus isä­kin voi kuul­la heti eli py­säh­tyä kuun­te­le­maan.

Ar­mol­li­nen il­ma­pii­ri

Van­hem­pi­na ja puo­li­soi­na meil­tä usein vaa­di­taan pal­jon. Ai­na em­me pys­ty vas­taa­maan kaik­kiin tar­pei­siin, vaik­ka sitä ha­lu­ai­sim­me­kin. Mo­nes­ti olem­me kui­ten­kin it­sek­käi­tä ja omat tar­peet me­ne­vät lä­him­mäis­ten tar­pei­den edel­le.

Tu­tus­sa vir­res­sä lau­lam­me: ”Voi it­sek­kyys ja kii­re niin mei­dät so­kais­ta, et­tem­me lain­kaan huo­maa lä­heis­ten tar­pei­ta.” Vir­si jat­kuu loh­dut­ta­vas­ti: ”Ru­koil­la sil­loin saam­me, työn pai­neet, kuor­mat jaam­me Kris­tuk­sen hoi­vas­sa.” (Vk. 464:3.) Evan­ke­liu­min luo­ma ar­mol­li­nen il­ma­pii­ri aut­taa mei­tä huo­maa­maan tois­tem­me tar­pei­ta ja an­ta­maan an­teek­si toi­nen toi­sil­lem­me.

Huu­to Ju­ma­lan puo­leen

Kuun­te­le­mi­nen on tär­keä tai­to. Meil­le kai­kil­le on tär­ke­ää tul­la kuul­luk­si. Tar­vit­sem­me ku­kin vuo­rol­lam­me kuun­te­li­jaa ja ym­mär­tä­jää, jol­le voim­me ja­kaa asi­oi­tam­me. Tai­vaan Isää saam­me myös lä­hes­tyä ru­kouk­sis­sa kuin ar­mas­ta isääm­me. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la van­hurs­kaan ru­kouk­sen.

Usein epäi­lem­me sitä, kuu­li­ko Ju­ma­la mi­nun ru­kouk­se­ni. Em­me näe merk­ke­jä sii­tä, et­tä Ju­ma­la oli­si kuul­lut mei­tä. Var­sin­kin sil­loin, jos asi­at ei­vät mene sil­lä ta­voin kuIn olem­me suun­ni­tel­leet tai Ju­ma­lal­ta pyy­tä­neet, saa­tam­me aja­tel­la, et­tä ei Ju­ma­la ole kuul­lut mi­nua. Raa­ma­tus­sa kui­ten­kin ker­ro­taan, et­tä Ju­ma­la kuu­lee hil­jai­set huo­kauk­set­kin.

Neu­von­ko Luo­jaa­ni?

Moni on to­den­nut vai­keuk­sien kes­kel­lä, et­tä ”ru­kou­se­lä­mä on vil­kas­tu­nut”. On tul­lut asi­aa Isäl­le. Ru­koil­les­sam­me mei­dän ei tar­vit­se mu­reh­tia, mi­ten sa­nom­me asi­am­me Ju­ma­lal­le. Isä kyl­lä tie­tää ja ym­mär­tää.

Ju­ma­la kuu­lee kaik­ki ru­kouk­sem­me ja vas­taa nii­hin niin kuin kaik­ki­val­ti­aa­na Isä­nä hy­väk­si nä­kee. Se hyvä ei ai­na tun­nu meis­tä it­ses­täm­me so­pi­val­ta. Mo­nel­la on kui­ten­kin ko­ke­muk­sia sii­tä, et­tä Ju­ma­la ajal­laan vas­taa eri ta­val­la kuin olem­me it­se suun­ni­tel­leet, ja sen olem­me saa­neet ko­kea suu­rek­si siu­nauk­sek­si. Asi­at ovat voi­neet men­nä pal­jon pa­rem­min kuin it­se oli­sim­me iki­nä osan­neet suun­ni­tel­la.

Meil­lä ei ole va­raa ei­kä oi­keut­ta al­kaa neu­vo­maan Luo­jaam­me. Mei­dän on tur­val­lis­ta tyy­tyä kaik­ki­val­ti­aan Isän joh­da­tuk­seen ja huo­len­pi­toon.

”Ylis­tä Her­raa, mi­nun sie­lu­ni”

Apos­to­li Jaa­ko­bin mu­kaan ”van­hurs­kaan ru­kous voi pal­jon, kun se on to­ti­nen”. Ru­kouk­ses­sa voim­me muis­taa lä­him­mäi­siä, joil­la on mur­hei­ta. Voim­me ru­koil­la myös us­kos­ta luo­pu­nei­den puo­les­ta, et­tä he löy­täi­si­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Us­kos­ta osa­ton voi pyy­tää Ju­ma­lal­ta, et­tä hän näyt­täi­si elä­män tien.

Ju­ma­la ha­lu­aa joh­dat­taa hän­tä et­si­vän seu­ra­kun­tan­sa yh­tey­teen. Raa­ma­tus­sa on myös esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten Ju­ma­la on kuul­lut ru­kouk­sen ja vas­tan­nut pyyn­töön. Sar­pa­tin les­ken poi­ka he­rä­si kuol­leis­ta, kun pro­feet­ta Elia ru­koi­li Ju­ma­laa, et­tä hän pa­ran­tai­si po­jan. Ru­kouk­ses­sa saam­me tuo­da myös kii­tok­sem­me Ju­ma­lal­le. ”Ylis­tä Her­raa, mi­nun sie­lu­ni, älä unoh­da, mitä hy­vää hän on si­nul­le teh­nyt” (Ps. 103:2).

Tero Pit­kä­lä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.9.2015.

17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys