JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Tar­vi­taan­ko kuu­li­ai­suut­ta?

Päivämies
Matkaevääksi
8.7.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:15
2020010123155520150708000000

Tänä päi­vä­nä ih­mi­sel­lä on usein mah­dol­li­suus teh­dä it­se­näi­siä rat­kai­su­ja, va­li­ta va­paas­ti ja mää­rä­tä oman elä­män­sä suun­ta.

Täl­lä ke­hi­tyk­sel­lä on myös var­jo­puo­len­sa. It­se­kes­kei­sek­si muut­tu­nut elä­män­ta­pa joh­taa hel­pos­ti piit­taa­mat­to­muu­teen Ju­ma­lan sa­naa koh­taan. Sa­mal­la se voi rik­koa ih­mis­suh­tei­ta ja tur­val­li­sen yh­tei­se­lä­män ar­vo­ja.

Kuu­li­ai­suus ja toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­mi­nen al­ka­vat jo van­hem­pien kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta, jo­hon nel­jäs käs­ky ih­mis­tä opas­taa. Käs­ky si­säl­tää myös lu­pauk­sen: ”jot­ta me­nes­tyi­sit ja kau­an eläi­sit maan pääl­lä” (Ef. 6:3).

On­nel­li­nen Joo­sef

Kris­ti­no­pin mu­kaan Ju­ma­la il­mai­see it­sen­sä meil­le eri­lai­sis­sa ih­mis­koh­ta­lois­sa. Nii­tä on tal­len­net­tu Raa­mat­tuun, jot­ta op­pi­sim­me ym­mär­tä­mään Ju­ma­lan tar­koi­tus­ta.

Us­kon kuu­li­ai­suu­den mer­ki­tys tu­lee esil­le esi­mer­kik­si Egyp­tin kor­keim­man vir­ka­mie­hen, Joo­se­fin sekä ku­nin­gas Sau­lin elä­mäs­sä. Se, mitä ta­pah­tui hei­dän elä­mäs­sään, voi ta­pah­tua myös mei­dän elä­mäs­säm­me.

Joo­sef oli on­nel­li­nen nuo­ri, mut­ta vel­jien­sä ka­teu­den seu­rauk­se­na hän jou­tui or­jak­si vie­raa­seen maa­han. Joo­sef koki vai­noa, ah­dis­tus­ta, kiu­sauk­sia ja me­nes­tys­tä, mut­ta säi­lyt­ti kai­kis­sa vai­heis­saan us­kon kuu­li­ai­suu­den. Joo­se­fin ker­ro­taan ol­leen on­nel­li­nen, vaik­ka hän oli jou­tu­nut van­ki­laan pe­rät­tö­mien syy­tös­ten vuok­si. Ko­et­te­le­mus­ten jäl­keen Joo­sef nou­si kor­ke­aan ase­maan. Hän säi­lyt­ti nöy­rän sy­dä­men vas­tuul­li­ses­sa teh­tä­väs­sään. Sa­mal­la hän ym­mär­si, et­tä Ju­ma­lal­la on suun­ni­tel­ma sekä hä­nen et­tä koko Egyp­tin kan­san va­ral­le. Joo­se­fin kuu­li­ai­suus koi­tui siu­nauk­sek­si hä­nen it­sen­sä li­säk­si per­heel­le, su­vul­le ja koko Egyp­tin maal­le. Vel­jil­leen Joo­sef an­toi sy­dä­mes­tään an­teek­si. (1. Moos.45:5; 50:20.)

Saul – va­roit­ta­va esi­ku­va

Saul oli syn­tyi­sin vaa­ti­mat­to­mis­ta olois­ta. Hän oli va­loi­sa­luon­tei­nen, nöy­rä, äly­käs ja ko­mea, ”pää­tään pi­tem­pi mui­ta”. Sau­lin elä­mä­nu­ra nou­si no­pe­as­ti: Ju­ma­lan käs­kys­tä pro­feet­ta Sa­mu­el voi­te­li hä­net yl­lät­tä­en ku­nin­kaak­si. Saul me­nes­tyi Ju­ma­lan neu­vo­ja kuun­nel­len. Me­nes­tyk­sen myö­tä Saul kui­ten­kin yl­pis­tyi ja muut­tui it­se­kes­kei­sek­si. Hän las­kel­moi, min­kä ver­ran Ju­ma­lan käs­ky­jä on nou­da­tet­ta­va. Saul toi­mi us­kon kuu­li­ai­suu­den si­jas­ta oman jär­ken­sä mu­kai­ses­ti, kuun­nel­len kan­san ään­tä ja et­sien rat­kai­suis­saan maa­il­man kun­ni­aa.

Tot­te­le­mat­to­muu­ten­sa vuok­si Saul me­net­ti us­kon­sa. Mit­kään ”le­py­ty­suh­rit” ei­vät kel­van­neet Ju­ma­lal­le. Sau­lin syn­nin­tun­nus­tus­kaan ei kel­van­nut, kos­ka hän syyl­lis­ti kan­saa ja ka­tui te­ko­jaan vain vi­ran me­net­tä­mi­sen pe­los­ta. Sau­lis­ta tuli on­ne­ton ja synk­kä­mie­li­nen, ja hä­nen tien­sä kul­ki alas­päin. Kan­sa­kin koki ras­kai­ta tap­pi­oi­ta. Saul lan­ke­si tap­pi­o­taan pe­lä­ten lo­pul­ta it­se­tu­hoi­seen kuo­le­maan.

Isä, an­na meil­le an­teek­si

Me­kin saa­tam­me hel­pos­ti las­kel­moi­da elä­vän Ju­ma­lan edes­sä. Vaa­ra­na on jou­tua tot­te­le­mat­to­muu­teen, jos em­me ha­lua ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le, Ju­ma­lan sa­naan si­do­tun oman­tun­non ää­nel­le em­me­kä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nal­le, joka on Kris­tuk­sen ruu­mis (Ef. 4:4; 5:32). Ju­ma­la an­ta­koon meil­le kuu­li­ais­ta miel­tä, et­tä em­me jou­tui­si Sau­lin tiel­le, vaan pyy­täi­sim­me sy­dä­mes­täm­me an­teek­si vir­hei­täm­me. Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri. (Ks. 1. Sam. 15:22–26.)

Jee­sus, Ju­ma­lan Poi­ka ru­koi­lee mei­dän puo­les­tam­me, et­tä kil­voit­te­li­sim­me va­lon tiel­lä, em­me­kä maa­il­man pai­neen vuok­si me­net­täi­si roh­keut­tam­me tun­nus­taa ja puo­lus­taa elä­vää us­ko­am­me. Ih­meel­li­nen on Jee­suk­sen rak­kaus, kun hän vas­tus­ta­jien­kin puo­les­ta ru­koi­lee: ”Isä an­na heil­le an­teek­si, sil­lä he ei­vät tie­dä, mitä he te­ke­vät.” Jee­sus on kuu­li­ai­suu­des­saan an­sain­nut kai­kil­le hä­neen tur­vaa­vil­le van­hurs­kau­den (Room. 5:19).

Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.7.2015

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys