Tänä päivänä ihmisellä on usein mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja, valita vapaasti ja määrätä oman elämänsä suunta.
Tällä kehityksellä on myös varjopuolensa. Itsekeskeiseksi muuttunut elämäntapa johtaa helposti piittaamattomuuteen Jumalan sanaa kohtaan. Samalla se voi rikkoa ihmissuhteita ja turvallisen yhteiselämän arvoja.
Kuuliaisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen alkavat jo vanhempien kunnioittamisesta, johon neljäs käsky ihmistä opastaa. Käsky sisältää myös lupauksen: ”jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä” (Ef. 6:3).
Onnellinen Joosef
Kristinopin mukaan Jumala ilmaisee itsensä meille erilaisissa ihmiskohtaloissa. Niitä on tallennettu Raamattuun, jotta oppisimme ymmärtämään Jumalan tarkoitusta.
Uskon kuuliaisuuden merkitys tulee esille esimerkiksi Egyptin korkeimman virkamiehen, Joosefin sekä kuningas Saulin elämässä. Se, mitä tapahtui heidän elämässään, voi tapahtua myös meidän elämässämme.
Joosef oli onnellinen nuori, mutta veljiensä kateuden seurauksena hän joutui orjaksi vieraaseen maahan. Joosef koki vainoa, ahdistusta, kiusauksia ja menestystä, mutta säilytti kaikissa vaiheissaan uskon kuuliaisuuden. Joosefin kerrotaan olleen onnellinen, vaikka hän oli joutunut vankilaan perättömien syytösten vuoksi. Koettelemusten jälkeen Joosef nousi korkeaan asemaan. Hän säilytti nöyrän sydämen vastuullisessa tehtävässään. Samalla hän ymmärsi, että Jumalalla on suunnitelma sekä hänen että koko Egyptin kansan varalle. Joosefin kuuliaisuus koitui siunaukseksi hänen itsensä lisäksi perheelle, suvulle ja koko Egyptin maalle. Veljilleen Joosef antoi sydämestään anteeksi. (1. Moos.45:5; 50:20.)
Saul – varoittava esikuva
Saul oli syntyisin vaatimattomista oloista. Hän oli valoisaluonteinen, nöyrä, älykäs ja komea, ”päätään pitempi muita”. Saulin elämänura nousi nopeasti: Jumalan käskystä profeetta Samuel voiteli hänet yllättäen kuninkaaksi. Saul menestyi Jumalan neuvoja kuunnellen. Menestyksen myötä Saul kuitenkin ylpistyi ja muuttui itsekeskeiseksi. Hän laskelmoi, minkä verran Jumalan käskyjä on noudatettava. Saul toimi uskon kuuliaisuuden sijasta oman järkensä mukaisesti, kuunnellen kansan ääntä ja etsien ratkaisuissaan maailman kunniaa.
Tottelemattomuutensa vuoksi Saul menetti uskonsa. Mitkään ”lepytysuhrit” eivät kelvanneet Jumalalle. Saulin synnintunnustuskaan ei kelvannut, koska hän syyllisti kansaa ja katui tekojaan vain viran menettämisen pelosta. Saulista tuli onneton ja synkkämielinen, ja hänen tiensä kulki alaspäin. Kansakin koki raskaita tappioita. Saul lankesi tappiotaan peläten lopulta itsetuhoiseen kuolemaan.
Isä, anna meille anteeksi
Mekin saatamme helposti laskelmoida elävän Jumalan edessä. Vaarana on joutua tottelemattomuuteen, jos emme halua olla kuuliaisia Jumalan sanalle, Jumalan sanaan sidotun omantunnon äänelle emmekä Jumalan seurakunnalle, joka on Kristuksen ruumis (Ef. 4:4; 5:32). Jumala antakoon meille kuuliaista mieltä, että emme joutuisi Saulin tielle, vaan pyytäisimme sydämestämme anteeksi virheitämme. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri. (Ks. 1. Sam. 15:22–26.)
Jeesus, Jumalan Poika rukoilee meidän puolestamme, että kilvoittelisimme valon tiellä, emmekä maailman paineen vuoksi menettäisi rohkeuttamme tunnustaa ja puolustaa elävää uskoamme. Ihmeellinen on Jeesuksen rakkaus, kun hän vastustajienkin puolesta rukoilee: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Jeesus on kuuliaisuudessaan ansainnut kaikille häneen turvaaville vanhurskauden (Room. 5:19).
Markku Seppänen
Julkaistu Päivämiehessä 8.7.2015
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys