JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­ko an­taa ai­heen kii­tok­seen

Matkaevääksi
13.1.2021 7.30

Juttua muokattu:

13.1. 10:43
2021011310434220210113073000

A.-L.S.

A.-L.S.

Sam­po San­dell

Vuo­den vaih­tu­es­sa muis­tel­laan usein edel­li­sen vuo­den ta­pah­tu­mia ja en­na­koi­daan tu­le­vaa vuot­ta. Mitä on ta­pah­tu­nut ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na? Mil­lai­sia kii­tok­sen ai­hei­ta päät­ty­nee­seen vuo­teen on si­säl­ty­nyt? Muis­tam­me­ko kiit­tää Ju­ma­laa saa­mas­tam­me hy­väs­tä?

Psal­mi 105 roh­kai­see us­ko­maan ja iloit­se­maan us­kos­ta: “Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään. Ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan!” (Ps. 105:1.) Täs­sä ja­kees­sa tii­vis­tyy us­kon pe­rim­mäi­nen ole­mus: us­kos­ta iloit­se­mi­nen, tur­vau­tu­mi­nen Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja evan­ke­liu­min vie­mi­nen kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Kii­tos kuu­luu hy­viin ta­poi­hin. Kii­tok­sen an­ta­ja huo­mi­oi kii­tet­tä­vän te­ke­mää pal­ve­lus­ta tai an­ta­maa lah­jaa.

Van­ha sa­nan­las­ku sa­noo, et­tä kiit­tä­mät­tö­myys on maa­il­man palk­ka. Muo­dis­sa ei ole toi­sen ih­mi­sen huo­mi­oi­mi­nen ku­ten kiit­tä­mi­nen. Ih­mi­sen tur­mel­tu­nut luon­to on tyy­ty­mä­tön. Tämä nä­kyy elä­mäs­sä ko­vuu­te­na ja it­sen­sä ko­ros­ta­mi­se­na mui­den kus­tan­nuk­sel­la. Kii­tos jää usein moit­tei­den ja vaa­tei­den var­joon.

Ru­kous on pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa. Usein ih­mi­nen kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen tar­vi­tes­saan apua. Elä­män kul­kies­sa omien suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti kiit­tä­mi­nen hel­pos­ti unoh­tuu. Täs­tä muis­tut­taa Raa­ma­tun ker­to­mus kym­me­nes­tä spi­taa­lia sai­ras­ta­vas­ta: vain yk­si Jee­suk­sen pa­ran­ta­ma pa­la­si kiit­tä­mään Jee­sus­ta.

Jos­kus kiit­tä­mi­nen voi ol­la eri­tyi­sen vai­ke­aa. Elä­mäs­sä saat­taa koh­da­ta suu­ria vai­keuk­sia. Elä­män kuor­ma ja ko­et­te­le­muk­set voi­vat tun­tua koh­tuut­to­mil­ta. Täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa kan­nat­taa muis­taa kai­ken me­net­tä­neen Jo­bin sa­nat: “Nyt minä ym­mär­rän, et­tä kaik­ki on si­nun val­las­sa­si ei­kä mi­kään suun­ni­tel­ma­si ole mah­do­ton si­nun to­teut­taa” (Job 42:2).

Kaik­ki­val­ti­aal­la Ju­ma­lal­la on mah­dol­li­suus aut­taa epä­toi­voi­ses­sa­kin ti­lan­tees­sa. Ju­ma­laan tur­vau­tu­mi­nen voi ava­ta yl­lät­tä­vi­ä­kin mah­dol­li­suuk­sia. Mi­hin ih­mi­sen mah­dol­li­suu­det päät­ty­vät, sii­tä Ju­ma­lan mah­dol­li­suu­det al­ka­vat. Usein vai­kei­den ti­lan­tei­den sel­vit­tyä nou­see huo­kaus: kii­tos, Her­ra, et­tä au­toit.

Seu­ra­ti­lai­suuk­sis­sa ja muis­sa ko­koon­tu­mi­sis­sa kai­ku­neet kii­to­sää­net ovat ol­leet kris­til­li­syy­des­säm­me nä­ky­vä ja laa­jem­min­kin huo­mi­o­ta he­rät­tä­nyt il­miö vuo­si­kym­men­ten ajan. Ar­mon kas­teen vuo­ta­es­sa kui­vaan sy­dä­meen kiit­tä­jien mal­ja läi­käh­ti yli ja kris­ti­tyt kiit­ti­vät ylös nos­te­tuin kä­sin Va­pah­ta­jaa.

Ny­kyi­sin kii­to­sää­niä kuu­lee har­voin. Kris­tit­ty­jen ää­neen kiit­tä­mi­nen on vaih­tu­nut lau­la­mi­seen ja hil­jai­siin kii­tok­siin. Ju­ma­la voi pu­hu­tel­la voi­mak­kaas­ti lau­la­van seu­ra­kun­nan kes­kel­lä. Täl­lai­set ko­ke­muk­set jää­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen.

Tär­keä on kui­ten­kin muis­taa, et­tä us­ko ei pe­rus­tu tun­tei­siin tai ko­ke­muk­siin. Edel­leen on voi­mas­sa seu­ra­pu­heis­ta tut­tu ke­ho­tus: tun­tui mil­tä tun­tui ja näyt­ti mil­tä näyt­ti, niin kan­nat­taa us­koa!

Suu­rin kii­tol­li­suu­den ai­he on lah­jak­si saa­tu oma­koh­tai­nen us­ko. Us­ko­vai­sen kii­tos ko­ho­aa sii­tä, et­tä Ju­ma­la on var­jel­lut ja hoi­ta­nut val­ta­kun­tan­sa kes­kel­lä.

Evan­ke­liu­mi loh­dut­taa ja roh­kai­see syn­tin­sä tun­te­vaa us­ko­maan. An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min kuu­le­mi­nen li­sää kii­tol­lis­ta miel­tä Ju­ma­laa koh­taan. Us­ko­vat pää­se­vät ker­ran tai­vaan ilo­juh­laan, jos­sa huo­noim­man­kin kiit­tä­jän kii­tos on täy­del­li­nen.

“Mut­ta tai­vaas­sa par­hai­ten kii­tän, kun on tur­me­lus rii­sut­tu. Ole kii­tet­ty, Her­ra­ni Jee­sus, ole kii­tet­ty, kii­tet­ty!” (SL 295:6)

17.4.2021

Her­ra on oi­ke­a­mie­li­nen ja lau­pi­as, mei­dän Ju­ma­lam­me on ar­mol­li­nen. Her­ra on avut­to­mien suo­je­li­ja. Kun voi­ma­ni uu­pui­vat, hän tuli avuk­se­ni. Nyt olen saa­nut rau­han, Her­ra piti mi­nus­ta huo­len. Ps. 116:5–7

Viikon kysymys