JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­ko on sekä oma­koh­tai­nen et­tä yh­tei­nen

Matkaevääksi
28.10.2020 9.15

Juttua muokattu:

27.10. 12:35
2020102712355120201028091500

Ant­ti Koi­vis­to

Je­sa­jan kir­jas­sa ke­ho­te­taan kat­so­maan ”Sii­o­nia, juh­liem­me kau­pun­kia”, joka on ”tur­val­li­nen le­po­si­ja”. Sitä ver­ra­taan myös ikui­seen telt­taan, jon­ka ”vaar­nat ei­vät kos­kaan ir­toa, ei­kä yk­si­kään sen köy­sis­tä kat­kea”. (Jes. 33:20.) Teks­ti ku­vaa va­pau­tet­tua Je­ru­sa­le­mia.

Je­sa­jan kir­jan luo­mis­ta ku­vis­ta tu­lee mie­leen vä­keä täyn­nä ole­va Su­vi­seu­ra­kent­tä ja juh­la­telt­ta sen kes­kel­lä. Par­haim­mil­laan su­vi­seu­ra­ken­täl­lä voi tun­tea ole­van­sa tur­val­li­ses­sa le­po­si­jas­sa ”juh­liem­me kau­pun­gis­sa”. Ju­ma­lan sa­naa ju­lis­te­taan, ja ym­pä­ril­lä on le­vol­li­sia ih­mi­siä. Voi ko­kea vah­van yh­tey­den tun­teen. Tois­ten us­ko­vais­ten nä­ke­mi­nen roh­kai­see us­ko­maan ja an­taa voi­maa.

Yh­tei­ses­tä rak­kau­des­ta ja us­ko­vien yh­tey­des­tä pu­hu­taan pal­jon Raa­ma­tus­sa. Jee­sus sa­noo seu­raa­jil­leen, et­tä ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, sii­tä tei­dät tun­ne­taan mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni (Joh. 13:34–35). Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan, kuin­ka koko ”us­ko­vien jou­kol­la oli yk­si sy­dän ja yk­si sie­lu” (Apt. 4:32).

Us­ko­vien yh­teys on olen­nai­nen osa us­ko­ne­lä­mää. Yh­tey­den mer­ki­tyk­sen on voi­nut huo­ma­ta eri­tyi­sel­lä ta­val­la lä­hi­ai­koi­na, kun seu­ra­toi­min­taa on ra­joi­tet­tu ja eh­tool­lis­ti­lai­suuk­si­a­kaan ei ole voi­nut jär­jes­tää. Sa­naa on ol­lut run­saas­ti tar­jol­la vies­ti­mien vä­li­tyk­sel­lä, mut­ta us­ko­vien yh­tei­siin ko­koon­tu­mi­siin liit­ty­vää yh­teyt­tä ei ole voi­nut ko­kea.

Olen kuul­lut jos­kus ih­mis­ten sa­no­van, et­tei­vät tar­vit­se mui­ta ih­mi­siä tai yh­tei­söä us­ko­ak­seen, vaan hoi­ta­vat asi­an­sa suo­raan Ju­ma­lan kans­sa. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen asia, mut­ta se on ai­na suh­tees­sa myös us­ko­vien yh­tei­söön, seu­ra­kun­taan. Muun mu­as­sa Lut­her opet­taa, et­tä ”sen siis, jon­ka on löy­det­tä­vä Kris­tus, on en­sin löy­det­tä­vä seu­ra­kun­ta” (Kirk­ko­pos­til­la I, jou­lu­päi­vän 2. evan­ke­liu­mi­saar­na).

Je­sa­ja ku­vai­lee pro­fe­ti­as­saan, et­tä uu­des­sa Je­ru­sa­le­mis­sa on myös ”jo­kien läh­de”. Vir­voit­ta­va ve­si­läh­de ja elä­vä vesi ovat Raa­ma­tus­sa käy­tet­ty­jä ku­vauk­sia Ju­ma­lan ikui­sen elä­män sa­nas­ta. Muun mu­as­sa Jee­sus opet­taa, et­tä ”joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä.” (Joh. 4:14.)

”Us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen Sana” opet­taa Paa­va­li roo­ma­lais­kir­jees­sä (10:17). Evan­ke­liu­min sana te­kee syn­tien ja epä­us­kon täh­den kuol­lees­ta ih­mi­ses­tä jäl­leen elä­vän ja vir­voit­taa us­kos­saan uu­pu­nut­ta. Lu­te­ri­lais­ten tun­nus­tus­kir­jo­jen mu­kaan Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan tun­nus­merk­ki­nä on puh­das evan­ke­liu­min saar­na ja sak­ra­ment­tien oi­kea ja­ka­mi­nen (CA/VII). Oma­koh­tai­nen us­ko yh­dis­tää ih­mi­sen Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan yh­tei­seen us­koon. Us­kon kaut­ta syn­tyy myös yh­teys ja rak­kaus toi­sia Ju­ma­lan lap­sia koh­taan.

Su­vi­seu­ro­jen pää­tyt­tyä iso­telt­ta pu­re­taan, ja se jat­kaa mat­kaan­sa seu­raa­viin seu­roi­hin. Se ku­vas­taa hy­vin sitä, kuin­ka Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on maan pääl­lä mat­kal­la ja liik­ku­va. Sen ra­jo­ja ei piir­rä ih­mi­nen vaan Ju­ma­la. Ra­jat ei­vät ole nä­ky­vät, vaan kul­ke­vat sy­dä­mis­tä sy­dä­miin.

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei­vät tar­koi­ta sa­maa asi­aa, mut­ta liit­ty­vät sau­mat­to­mas­ti toi­siin­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta mer­kit­see en­si­si­jai­ses­ti Ju­ma­lan hal­lin­ta­val­taa, hä­nen ku­nin­kuut­taan ja her­ruut­taan. Se il­me­nee Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ju­lis­te­tus­sa elä­väs­sä sa­nas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ikui­nen. Sitä voi­si ku­vas­taa Je­sa­jan kir­jan ku­vaus tel­tas­ta, ”jota ei pu­re­ta, ei siir­re­tä ja jon­ka vaar­nat ei­vät kos­kaan ir­toa, yk­si­kään sen köy­sis­tä ei kat­kea” (Jes. 33:20).

Jee­sus ke­hot­taa et­si­mään en­nen kaik­kea juu­ri Ju­ma­lan val­ta­kun­taa (Matt. 6:33). Ih­mi­sel­le Ju­ma­lan val­ta­kun­ta il­me­nee sil­loin, kun hän on saa­nut us­koa ilo­sa­no­man pe­las­tuk­ses­ta ja sy­dä­mes­sään omis­taa Ju­ma­lan rau­haa ja iloa (Room.14:17).

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys