Kuulin kertomuksen rakkaasta, jo edesmenneestä Risto-veljestä, joka kävi sairaalassa katsomassa sairasta ystävää.
Veljemme puhui hänelle Jumalan rakkaudesta, rohkaisi uskomaan ja jakoi Herran pyhän ehtoollisen uskon vahvistukseksi. Samassa huoneessa oli myös toinen mies, joka pilkallisesti ja jopa kiroillen häiritsi keskustelua.
Veli palveli rauhassa uskonystäväänsä ja hyvästeli hänet Jumalan rauhalla. Lähtiessään hän poikkesi toisen miehen vuoteen luo ja sanoi lempeästi hänelle: ”Kylläpä teillä on paha olla, haluaisitteko tekin uskoa synnit anteeksi?” Tapahtui Jumalan vaikuttama ihme. Mies vastasi, että kyllä hän haluaa uskoa. Veljemme saarnasi hänelle kaikki synnit anteeksi, jolloin mies rauhoittui.
Elämme kovassa ja rauhattomassa maailmassa, jossa paha kostetaan usein pahalla. Maailmassa riehuvat sodat, terrorismi ja väkivalta. Vihan voimat tuhoavat elämää. Ihmisyyden puolelta meissä elää ajatus: rakasta lähimmäistä, vihaa vihollista. Annamme helposti sanan sanasta ja suutumme loukkauksista. Rakastamme niitä, jotka osoittavat meille ystävyyttä.
Perustuslakina rakkaus
Jumalan valtakunnan perustuslakina on rakkaus. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille ja sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Jumalasta lähtevä rakkaus rakastaa myös vihollista ja rukoilee hänenkin puolestaan.
Jumalan pelastava rakkaus kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on. Paavali neuvoo: olkoon teilläkin Kristuksen mieli. Jeesus alensi itsensä, otti orjan muodon ja kärsi syntisten puolesta ristinkuoleman. (Fil. 2:5–8.)
Pelastava rakkaus ei ole hempeämielisyyttä eikä iloitse synnistä tai vääryydestä (1. Kor. 13:6). Rakkaus synnyttää halun ohjata lähimmäistä elävän Jumalan tuntemiseen ja parannukseen.
”Isä, anna heille anteeksi”
Jeesus rukoili ristillä vihamiestensä puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34.) Kristuksen mielellä voimme rukoilla niiden puolesta, jotka elävät syntielämää, ovat väärässä vanhurskaudessa tai eksyksissä järjen teillä. Samoin rukoillaan niidenkin puolesta, jotka antavat väärän todistuksen elävästä kristillisyydestä ajatellen olevansa oikealla asialla.
On lohdullista, että Jeesus rukoilee meidän uskon tietä kulkevien puolesta, kun meitä usein kiehtoo maailman rak-kaus, lankeamme, harhailemme ja epäilemme. Hän rukoilee, että varjeltuisimme pahasta ja olisimme yksi pyhä seurakunta.
Mitä Jumala vaatii?
Profeetta Miika joutui elämään luopumuksen ajan keskellä, jolloin kukoistivat jumalattomuus ja omavanhurskaus. Hän saarnasi parannusta ”täynnä voimaa ja henkeä”. Hän ilmoitti ihmiselämän tärkeimmän eettisen periaatteen eli sen, mitä Jumala vaatii ihmiseltä: noudata Jumalan sanaa, harjoita rakkautta ja ole nöyrä Jumalan edessä (Miika 6:8).
Jumala ei vaadi muuta kuin kuuliaisuutta sanalleen. Hän ei vaadi lepytysuhreja tai tekoja, vaan armahtaa ja antaa kaikki syntimme anteeksi ja heittää ne meren syvyyteen (Miika 7:19). Tärkeintä Jeesuksen opetuksen mukaan on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Se lähestyy synnit anteeksi saaneiden Jumalan lasten välityksellä.
Meille on annettu tehtävä kutsua ja kertoa uskon lahjasta. Näin teki Risto-veljemmekin. Kun yksi syntinen kääntyy, uskovaisen sydän iloitsee. Uskovaisen sydämessä on halu auttaa. Voimme kertoa Jumalan rakkaudesta, omantunnon rauhasta, taivastoivosta ja siitä, miten ihminen pääsee Jumalan yhteyteen. Usko tekee työtä rakkauden kautta.
Markku Seppänen
Julkaistu Päivämiehessä 10.9.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys