Kuu­lin ker­to­muk­sen rak­kaas­ta, jo edes­men­nees­tä Ris­to-vel­jes­tä, joka kävi sai­raa­las­sa kat­so­mas­sa sai­ras­ta ys­tä­vää.

Vel­jem­me pu­hui hä­nel­le Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, roh­kai­si us­ko­maan ja ja­koi Her­ran py­hän eh­tool­li­sen us­kon vah­vis­tuk­sek­si. Sa­mas­sa huo­nees­sa oli myös toi­nen mies, joka pil­kal­li­ses­ti ja jopa ki­roil­len häi­rit­si kes­kus­te­lua.

Veli pal­ve­li rau­has­sa us­ko­nys­tä­vään­sä ja hy­väs­te­li hä­net Ju­ma­lan rau­hal­la. Läh­ties­sään hän poik­ke­si toi­sen mie­hen vuo­teen luo ja sa­noi lem­pe­äs­ti hä­nel­le: ”Kyl­lä­pä teil­lä on paha ol­la, ha­lu­ai­sit­te­ko te­kin us­koa syn­nit an­teek­si?” Ta­pah­tui Ju­ma­lan vai­kut­ta­ma ih­me. Mies vas­ta­si, et­tä kyl­lä hän ha­lu­aa us­koa. Vel­jem­me saar­na­si hä­nel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si, jol­loin mies rau­hoit­tui.

Eläm­me ko­vas­sa ja rau­hat­to­mas­sa maa­il­mas­sa, jos­sa paha kos­te­taan usein pa­hal­la. Maa­il­mas­sa rie­hu­vat so­dat, ter­ro­ris­mi ja vä­ki­val­ta. Vi­han voi­mat tu­ho­a­vat elä­mää. Ih­mi­syy­den puo­lel­ta meis­sä elää aja­tus: ra­kas­ta lä­him­mäis­tä, vi­haa vi­hol­lis­ta. An­nam­me hel­pos­ti sa­nan sa­nas­ta ja suu­tum­me louk­kauk­sis­ta. Ra­kas­tam­me nii­tä, jot­ka osoit­ta­vat meil­le ys­tä­vyyt­tä.

Pe­rus­tus­la­ki­na rak­kaus

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pe­rus­tus­la­ki­na on rak­kaus. Ju­ma­la an­taa au­rin­kon­sa pais­taa niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja sa­taa niin vää­ril­le kuin van­hurs­kail­le­kin. Ju­ma­las­ta läh­te­vä rak­kaus ra­kas­taa myös vi­hol­lis­ta ja ru­koi­lee hä­nen­kin puo­les­taan.

Ju­ma­lan pe­las­ta­va rak­kaus koh­dis­tuu ih­mi­seen sel­lai­se­na kuin hän on. Paa­va­li neu­voo: ol­koon teil­lä­kin Kris­tuk­sen mie­li. Jee­sus alen­si it­sen­sä, ot­ti or­jan muo­don ja kär­si syn­tis­ten puo­les­ta ris­tin­kuo­le­man. (Fil. 2:5–8.)

Pe­las­ta­va rak­kaus ei ole hem­pe­ä­mie­li­syyt­tä ei­kä iloit­se syn­nis­tä tai vää­ryy­des­tä (1. Kor. 13:6). Rak­kaus syn­nyt­tää ha­lun oh­ja­ta lä­him­mäis­tä elä­vän Ju­ma­lan tun­te­mi­seen ja pa­ran­nuk­seen.

”Isä, an­na heil­le an­teek­si”

Jee­sus ru­koi­li ris­til­lä vi­ha­mies­ten­sä puo­les­ta: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.” (Luuk. 23:34.) Kris­tuk­sen mie­lel­lä voim­me ru­koil­la nii­den puo­les­ta, jot­ka elä­vät syn­tie­lä­mää, ovat vää­räs­sä van­hurs­kau­des­sa tai ek­syk­sis­sä jär­jen teil­lä. Sa­moin ru­koil­laan nii­den­kin puo­les­ta, jot­ka an­ta­vat vää­rän to­dis­tuk­sen elä­väs­tä kris­til­li­syy­des­tä aja­tel­len ole­van­sa oi­ke­al­la asi­al­la.

On loh­dul­lis­ta, et­tä Jee­sus ru­koi­lee mei­dän us­kon tie­tä kul­ke­vien puo­les­ta, kun mei­tä usein kieh­too maa­il­man rak-kaus, lan­ke­am­me, har­hai­lem­me ja epäi­lem­me. Hän ru­koi­lee, et­tä var­jel­tui­sim­me pa­has­ta ja oli­sim­me yk­si pyhä seu­ra­kun­ta.

Mitä Ju­ma­la vaa­tii?

Pro­feet­ta Mii­ka jou­tui elä­mään luo­pu­muk­sen ajan kes­kel­lä, jol­loin ku­kois­ti­vat ju­ma­lat­to­muus ja oma­van­hurs­kaus. Hän saar­na­si pa­ran­nus­ta ”täyn­nä voi­maa ja hen­keä”. Hän il­moit­ti ih­mi­se­lä­män tär­keim­män eet­ti­sen pe­ri­aat­teen eli sen, mitä Ju­ma­la vaa­tii ih­mi­sel­tä: nou­da­ta Ju­ma­lan sa­naa, har­joi­ta rak­kaut­ta ja ole nöy­rä Ju­ma­lan edes­sä (Mii­ka 6:8).

Ju­ma­la ei vaa­di muu­ta kuin kuu­li­ai­suut­ta sa­nal­leen. Hän ei vaa­di le­py­ty­suh­re­ja tai te­ko­ja, vaan ar­mah­taa ja an­taa kaik­ki syn­tim­me an­teek­si ja heit­tää ne me­ren sy­vyy­teen (Mii­ka 7:19). Tär­kein­tä Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan on et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Se lä­hes­tyy syn­nit an­teek­si saa­nei­den Ju­ma­lan las­ten vä­li­tyk­sel­lä.

Meil­le on an­net­tu teh­tä­vä kut­sua ja ker­toa us­kon lah­jas­ta. Näin teki Ris­to-vel­jem­me­kin. Kun yk­si syn­ti­nen kään­tyy, us­ko­vai­sen sy­dän iloit­see. Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä on halu aut­taa. Voim­me ker­toa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, oman­tun­non rau­has­ta, tai­vas­toi­vos­ta ja sii­tä, mi­ten ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan yh­tey­teen. Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta.

Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.9.2014.