JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta

Matkaevääksi
10.9.2014 0.00

Kuu­lin ker­to­muk­sen rak­kaas­ta, jo edes­men­nees­tä Ris­to-vel­jes­tä, joka kävi sai­raa­las­sa kat­so­mas­sa sai­ras­ta ys­tä­vää.

Vel­jem­me pu­hui hä­nel­le Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, roh­kai­si us­ko­maan ja ja­koi Her­ran py­hän eh­tool­li­sen us­kon vah­vis­tuk­sek­si. Sa­mas­sa huo­nees­sa oli myös toi­nen mies, joka pil­kal­li­ses­ti ja jopa ki­roil­len häi­rit­si kes­kus­te­lua.

Veli pal­ve­li rau­has­sa us­ko­nys­tä­vään­sä ja hy­väs­te­li hä­net Ju­ma­lan rau­hal­la. Läh­ties­sään hän poik­ke­si toi­sen mie­hen vuo­teen luo ja sa­noi lem­pe­äs­ti hä­nel­le: ”Kyl­lä­pä teil­lä on paha ol­la, ha­lu­ai­sit­te­ko te­kin us­koa syn­nit an­teek­si?” Ta­pah­tui Ju­ma­lan vai­kut­ta­ma ih­me. Mies vas­ta­si, et­tä kyl­lä hän ha­lu­aa us­koa. Vel­jem­me saar­na­si hä­nel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si, jol­loin mies rau­hoit­tui.

Eläm­me ko­vas­sa ja rau­hat­to­mas­sa maa­il­mas­sa, jos­sa paha kos­te­taan usein pa­hal­la. Maa­il­mas­sa rie­hu­vat so­dat, ter­ro­ris­mi ja vä­ki­val­ta. Vi­han voi­mat tu­ho­a­vat elä­mää. Ih­mi­syy­den puo­lel­ta meis­sä elää aja­tus: ra­kas­ta lä­him­mäis­tä, vi­haa vi­hol­lis­ta. An­nam­me hel­pos­ti sa­nan sa­nas­ta ja suu­tum­me louk­kauk­sis­ta. Ra­kas­tam­me nii­tä, jot­ka osoit­ta­vat meil­le ys­tä­vyyt­tä.

Pe­rus­tus­la­ki­na rak­kaus

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pe­rus­tus­la­ki­na on rak­kaus. Ju­ma­la an­taa au­rin­kon­sa pais­taa niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja sa­taa niin vää­ril­le kuin van­hurs­kail­le­kin. Ju­ma­las­ta läh­te­vä rak­kaus ra­kas­taa myös vi­hol­lis­ta ja ru­koi­lee hä­nen­kin puo­les­taan.

Ju­ma­lan pe­las­ta­va rak­kaus koh­dis­tuu ih­mi­seen sel­lai­se­na kuin hän on. Paa­va­li neu­voo: ol­koon teil­lä­kin Kris­tuk­sen mie­li. Jee­sus alen­si it­sen­sä, ot­ti or­jan muo­don ja kär­si syn­tis­ten puo­les­ta ris­tin­kuo­le­man. (Fil. 2:5–8.)

Pe­las­ta­va rak­kaus ei ole hem­pe­ä­mie­li­syyt­tä ei­kä iloit­se syn­nis­tä tai vää­ryy­des­tä (1. Kor. 13:6). Rak­kaus syn­nyt­tää ha­lun oh­ja­ta lä­him­mäis­tä elä­vän Ju­ma­lan tun­te­mi­seen ja pa­ran­nuk­seen.

”Isä, an­na heil­le an­teek­si”

Jee­sus ru­koi­li ris­til­lä vi­ha­mies­ten­sä puo­les­ta: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.” (Luuk. 23:34.) Kris­tuk­sen mie­lel­lä voim­me ru­koil­la nii­den puo­les­ta, jot­ka elä­vät syn­tie­lä­mää, ovat vää­räs­sä van­hurs­kau­des­sa tai ek­syk­sis­sä jär­jen teil­lä. Sa­moin ru­koil­laan nii­den­kin puo­les­ta, jot­ka an­ta­vat vää­rän to­dis­tuk­sen elä­väs­tä kris­til­li­syy­des­tä aja­tel­len ole­van­sa oi­ke­al­la asi­al­la.

On loh­dul­lis­ta, et­tä Jee­sus ru­koi­lee mei­dän us­kon tie­tä kul­ke­vien puo­les­ta, kun mei­tä usein kieh­too maa­il­man rak-kaus, lan­ke­am­me, har­hai­lem­me ja epäi­lem­me. Hän ru­koi­lee, et­tä var­jel­tui­sim­me pa­has­ta ja oli­sim­me yk­si pyhä seu­ra­kun­ta.

Mitä Ju­ma­la vaa­tii?

Pro­feet­ta Mii­ka jou­tui elä­mään luo­pu­muk­sen ajan kes­kel­lä, jol­loin ku­kois­ti­vat ju­ma­lat­to­muus ja oma­van­hurs­kaus. Hän saar­na­si pa­ran­nus­ta ”täyn­nä voi­maa ja hen­keä”. Hän il­moit­ti ih­mi­se­lä­män tär­keim­män eet­ti­sen pe­ri­aat­teen eli sen, mitä Ju­ma­la vaa­tii ih­mi­sel­tä: nou­da­ta Ju­ma­lan sa­naa, har­joi­ta rak­kaut­ta ja ole nöy­rä Ju­ma­lan edes­sä (Mii­ka 6:8).

Ju­ma­la ei vaa­di muu­ta kuin kuu­li­ai­suut­ta sa­nal­leen. Hän ei vaa­di le­py­ty­suh­re­ja tai te­ko­ja, vaan ar­mah­taa ja an­taa kaik­ki syn­tim­me an­teek­si ja heit­tää ne me­ren sy­vyy­teen (Mii­ka 7:19). Tär­kein­tä Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan on et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Se lä­hes­tyy syn­nit an­teek­si saa­nei­den Ju­ma­lan las­ten vä­li­tyk­sel­lä.

Meil­le on an­net­tu teh­tä­vä kut­sua ja ker­toa us­kon lah­jas­ta. Näin teki Ris­to-vel­jem­me­kin. Kun yk­si syn­ti­nen kään­tyy, us­ko­vai­sen sy­dän iloit­see. Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä on halu aut­taa. Voim­me ker­toa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, oman­tun­non rau­has­ta, tai­vas­toi­vos­ta ja sii­tä, mi­ten ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan yh­tey­teen. Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta.

Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.9.2014.