Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa ar­kie­lä­mäs­sä va­paus voi­daan mää­ri­tel­lä ne­ga­tii­vi­se­na ja po­si­tii­vi­se­na va­pau­te­na. Ne­ga­tii­vi­nen va­paus tar­koit­taa sitä, et­tä ku­kaan ei es­tä tai ra­joi­ta ih­mi­sen toi­min­taa. Po­si­tii­vi­nen va­paus taas an­taa ih­mi­sel­le mah­dol­li­suu­det to­teut­taa va­pauk­sia ja teh­dä eri asi­oi­ta. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus ki­teyt­tää va­pau­den us­ko­ne­lä­män nä­kö­kul­mas­ta to­te­a­muk­seen: ”Ju­ma­lan pal­ve­le­mi­nen on kor­kein­ta va­paut­ta” (Au­gus­ti­nus).

Va­paus tuo ha­lun vas­tuu­seen

Ga­la­ta­lais­kir­jeen, ku­ten mo­nen muun­kin kir­jeen­sä, lop­puo­sas­sa Paa­va­li kes­kit­tyy opas­ta­maan ja an­ta­maan lii­ken­ne­merk­ke­jä us­ko­vien ar­kie­lä­män ky­sy­myk­sis­sä. Us­ko­nop­pia kos­ke­vis­ta ky­sy­myk­sis­tä siir­ry­tään eet­ti­siin ky­sy­myk­siin, lah­jas­ta vel­voit­tei­siin, us­kos­ta rak­kau­teen. Tär­keim­mäk­si tee­mak­si ki­tey­tyy ke­ho­tus: ”Ra­kas­ta­kaa ja pal­vel­kaa toi­si­an­ne” (Gal. 5:13).

Apos­to­li al­le­vii­vaa sitä, et­tä us­ko Kris­tuk­seen tuo elä­mään to­del­li­sen va­pau­den.

Va­paus on lah­ja, jon­ka Ju­ma­la an­taa us­kon kaut­ta Kris­tuk­ses­sa (Gal. 5:1). Tä­män lah­jan tu­li­si­kin ol­la us­kon­lah­jan omis­ta­jan elä­mäs­sä kai­ken ai­kaa suu­rin ilon ja kii­tok­sen ai­he.

Va­pau­des­sa on myös Ju­ma­lan an­ta­ma kut­su. Kut­su si­säl­tää ke­ho­tuk­sen: ”Niin kuin hän, joka tei­dät on kut­su­nut, on pyhä, niin tul­kaa te­kin py­hik­si kai­kes­sa mitä teet­te” (1. Piet. 1:15). Kut­su va­pau­teen an­taa sa­mal­la ha­lun ja tah­don elää vas­tuul­li­ses­ti sekä yh­teis­tä hy­vää ra­ken­ta­en.

Us­ko nä­kyy rak­kau­te­na

Ga­la­ti­an us­ko­vien kes­kuu­teen oli tul­lut kit­kaa, ja siel­tä on­kin löy­det­tä­vis­sä kah­den­lais­ta ää­ri­op­pia. Toi­set oli­vat vaa­ras­sa me­net­tää la­ki­hen­ki­syy­ten­sä täh­den va­pau­ten­sa. Kun taas toi­set ajat­te­li­vat kris­ti­tyn va­pau­den va­pau­dek­si elää ja toi­mia oman mie­len­sä mu­kaan.

Ga­la­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa oli uu­sien op­pien myö­tä il­men­nyt myös ajat­te­lu­ta­paa, jos­sa lain täyt­tä­mi­nen ta­pah­tui­si ym­pä­ri­leik­kauk­sen kaut­ta. Tä­hän Paa­va­li te­rä­väs­ti to­te­aa­kin: ”Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa on yh­den­te­ke­vää, on­ko ih­mi­nen ym­pä­ri­lei­kat­tu vai ei. Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko.” (Gal. 5:6.)

Riip­pu­ma­ton mut­ta nöy­rä

Oman it­sek­kään luon­non vas­ta­pai­no­na apos­to­li muis­tut­taa pal­ve­le­vas­ta rak­kau­des­ta lä­him­mäi­siin. Al­ku­kie­les­sä sana pal­ve­lu (du­los) on sama sana kuin or­juus. Us­kon kaut­ta Kris­tus va­paut­taa sy­dä­men kai­kis­ta tu­kah­dut­ta­vis­ta si­teis­tä ja or­juut­ta­vis­ta val­lois­ta. Rak­kaus lä­him­mäi­siin taas si­too ja te­kee kaik­kien pal­ve­li­jak­si. Lut­her ki­teyt­tää tä­män osu­vas­ti: ”Kris­tit­ty on riip­pu­ma­ton ja va­paa kai­kes­ta ei­kä ke­nen­kään ala­mai­nen. Kris­tit­ty on vel­vol­li­nen pal­ve­le­maan kai­kes­sa ja on jo­kai­sen ala­mai­nen.”

Rak­kaus on kut­su pal­ve­luun. ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10). Toi­saal­la op­pi-isäm­me va­lot­taa us­kon tuo­maa va­paut­ta: ”Us­ko va­paut­taa si­nut kai­kis­ta asi­ois­ta Ju­ma­lan edes­sä, mut­ta rak­kaus te­kee si­nut ih­mis­ten kes­kuu­des­sa kaik­kien pal­ve­li­jak­si” (Lut­her).

Sa­naan tur­va­ten

Kir­jees­tä löy­tyy roh­kai­suk­si myös meil­le apos­to­lin hen­ki­lö­koh­tai­nen us­kon­tun­nus­tus: ”Sen elä­män, jota täs­sä ruu­miis­sa vie­lä elän, elän us­ko­en Ju­ma­lan Poi­kaan, joka ra­kas­ti mi­nua ja an­toi hen­ken­sä puo­les­ta­ni” (Gal. 2:20). Vir­si­ru­noi­li­jan pyyn­töä pei­la­ten: ”Ma­jak­se­si sy­dä­me­ni, puh­dis­ta ja val­mis­ta. Sinä it­se, pai­me­ne­ni, iloon au­ta, va­pah­da. Pai­na, Jee­sus, si­sim­pää­ni sana, suu­ri lah­ja­si. Sii­nä kuu­luu ar­mon ää­ni, sie­luun vir­taa rau­ha­si.” (Vk. 506:2.)

Ris­to Räi­hä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.6.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho