JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­ko va­paut­taa – rak­kaus pal­ve­lee

Päivämies
Matkaevääksi
27.6.2018 7.01

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109275720180627070100

Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa ar­kie­lä­mäs­sä va­paus voi­daan mää­ri­tel­lä ne­ga­tii­vi­se­na ja po­si­tii­vi­se­na va­pau­te­na. Ne­ga­tii­vi­nen va­paus tar­koit­taa sitä, et­tä ku­kaan ei es­tä tai ra­joi­ta ih­mi­sen toi­min­taa. Po­si­tii­vi­nen va­paus taas an­taa ih­mi­sel­le mah­dol­li­suu­det to­teut­taa va­pauk­sia ja teh­dä eri asi­oi­ta. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus ki­teyt­tää va­pau­den us­ko­ne­lä­män nä­kö­kul­mas­ta to­te­a­muk­seen: ”Ju­ma­lan pal­ve­le­mi­nen on kor­kein­ta va­paut­ta” (Au­gus­ti­nus).

Va­paus tuo ha­lun vas­tuu­seen

Ga­la­ta­lais­kir­jeen, ku­ten mo­nen muun­kin kir­jeen­sä, lop­puo­sas­sa Paa­va­li kes­kit­tyy opas­ta­maan ja an­ta­maan lii­ken­ne­merk­ke­jä us­ko­vien ar­kie­lä­män ky­sy­myk­sis­sä. Us­ko­nop­pia kos­ke­vis­ta ky­sy­myk­sis­tä siir­ry­tään eet­ti­siin ky­sy­myk­siin, lah­jas­ta vel­voit­tei­siin, us­kos­ta rak­kau­teen. Tär­keim­mäk­si tee­mak­si ki­tey­tyy ke­ho­tus: ”Ra­kas­ta­kaa ja pal­vel­kaa toi­si­an­ne” (Gal. 5:13).

Apos­to­li al­le­vii­vaa sitä, et­tä us­ko Kris­tuk­seen tuo elä­mään to­del­li­sen va­pau­den.

Va­paus on lah­ja, jon­ka Ju­ma­la an­taa us­kon kaut­ta Kris­tuk­ses­sa (Gal. 5:1). Tä­män lah­jan tu­li­si­kin ol­la us­kon­lah­jan omis­ta­jan elä­mäs­sä kai­ken ai­kaa suu­rin ilon ja kii­tok­sen ai­he.

Va­pau­des­sa on myös Ju­ma­lan an­ta­ma kut­su. Kut­su si­säl­tää ke­ho­tuk­sen: ”Niin kuin hän, joka tei­dät on kut­su­nut, on pyhä, niin tul­kaa te­kin py­hik­si kai­kes­sa mitä teet­te” (1. Piet. 1:15). Kut­su va­pau­teen an­taa sa­mal­la ha­lun ja tah­don elää vas­tuul­li­ses­ti sekä yh­teis­tä hy­vää ra­ken­ta­en.

Us­ko nä­kyy rak­kau­te­na

Ga­la­ti­an us­ko­vien kes­kuu­teen oli tul­lut kit­kaa, ja siel­tä on­kin löy­det­tä­vis­sä kah­den­lais­ta ää­ri­op­pia. Toi­set oli­vat vaa­ras­sa me­net­tää la­ki­hen­ki­syy­ten­sä täh­den va­pau­ten­sa. Kun taas toi­set ajat­te­li­vat kris­ti­tyn va­pau­den va­pau­dek­si elää ja toi­mia oman mie­len­sä mu­kaan.

Ga­la­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa oli uu­sien op­pien myö­tä il­men­nyt myös ajat­te­lu­ta­paa, jos­sa lain täyt­tä­mi­nen ta­pah­tui­si ym­pä­ri­leik­kauk­sen kaut­ta. Tä­hän Paa­va­li te­rä­väs­ti to­te­aa­kin: ”Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa on yh­den­te­ke­vää, on­ko ih­mi­nen ym­pä­ri­lei­kat­tu vai ei. Ai­noa tär­keä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko.” (Gal. 5:6.)

Riip­pu­ma­ton mut­ta nöy­rä

Oman it­sek­kään luon­non vas­ta­pai­no­na apos­to­li muis­tut­taa pal­ve­le­vas­ta rak­kau­des­ta lä­him­mäi­siin. Al­ku­kie­les­sä sana pal­ve­lu (du­los) on sama sana kuin or­juus. Us­kon kaut­ta Kris­tus va­paut­taa sy­dä­men kai­kis­ta tu­kah­dut­ta­vis­ta si­teis­tä ja or­juut­ta­vis­ta val­lois­ta. Rak­kaus lä­him­mäi­siin taas si­too ja te­kee kaik­kien pal­ve­li­jak­si. Lut­her ki­teyt­tää tä­män osu­vas­ti: ”Kris­tit­ty on riip­pu­ma­ton ja va­paa kai­kes­ta ei­kä ke­nen­kään ala­mai­nen. Kris­tit­ty on vel­vol­li­nen pal­ve­le­maan kai­kes­sa ja on jo­kai­sen ala­mai­nen.”

Rak­kaus on kut­su pal­ve­luun. ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10). Toi­saal­la op­pi-isäm­me va­lot­taa us­kon tuo­maa va­paut­ta: ”Us­ko va­paut­taa si­nut kai­kis­ta asi­ois­ta Ju­ma­lan edes­sä, mut­ta rak­kaus te­kee si­nut ih­mis­ten kes­kuu­des­sa kaik­kien pal­ve­li­jak­si” (Lut­her).

Sa­naan tur­va­ten

Kir­jees­tä löy­tyy roh­kai­suk­si myös meil­le apos­to­lin hen­ki­lö­koh­tai­nen us­kon­tun­nus­tus: ”Sen elä­män, jota täs­sä ruu­miis­sa vie­lä elän, elän us­ko­en Ju­ma­lan Poi­kaan, joka ra­kas­ti mi­nua ja an­toi hen­ken­sä puo­les­ta­ni” (Gal. 2:20). Vir­si­ru­noi­li­jan pyyn­töä pei­la­ten: ”Ma­jak­se­si sy­dä­me­ni, puh­dis­ta ja val­mis­ta. Sinä it­se, pai­me­ne­ni, iloon au­ta, va­pah­da. Pai­na, Jee­sus, si­sim­pää­ni sana, suu­ri lah­ja­si. Sii­nä kuu­luu ar­mon ää­ni, sie­luun vir­taa rau­ha­si.” (Vk. 506:2.)

Ris­to Räi­hä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.6.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho

11.7.2020

Tuo­mi­tes­sa­si toi­sen ju­lis­tat tuo­mi­on myös it­sel­le­si, kos­ka sinä, toi­sen tuo­mit­si­ja, teet it­se sa­mo­ja te­ko­ja. Room. 2:1

Viikon kysymys