Juhani Alaranta
Naapurissamme asui uskovainen mummo. Kun meille syntyi vauva, mummo tuli aina katsomaan häntä. Hän asettui vauvan lähelle ja siunasi lasta evankeliumilla. Lopuksi hän totesi: ”Jeesus siunaa lapsia.” Muistan miettineeni, ymmärtääkö lapsi tuota. Myöhemmin kirkastui, ettei usko ole kiinni ymmärryksestä. Usko on Jumalan lahja. Lapsella se on.
Kymmenien vuosien aikana kastaessani on pintaan pyrkinyt tuo sama epäilys. Kastekaavan edetessä olen havahtunut, miten ymmärtämättömät opetuslapset estelivät vanhempia tuomasta lapsia Jeesuksen siunattaviksi. Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:13–14.)
Apostolien tekojen 8. luvussa kerrotaan Etiopian kuningattaren palvelijasta, joka oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla. Palatessaan hän luki profeetta Jesajan kirjaa. Jumalan Hengen johdattamana uskovainen Filippos lähestyi miestä ja kysyi, ymmärsikö hän lukemaansai. Tuolla arvokkaalla herralla oli nöyryyttä tunnustaa, ettei hän ymmärrä pyhää kirjoitusta. Filippos selitti ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Kun hoviherra oli uskonut evankeliumin, Filippos kastoi hänet. Uskoa seurasi kaste. Jeesus on sanonut opetuslapsilleen: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16.)
Kastetoimituksen alussa luetaan evankelista Matteuksen muistiin kirjoittama Jeesuksen kastekäsky, jonka vanhempi suomenkielinen käännös on hyvin havainnollinen: ”Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt” (Matt. 28:19–20).
Uusista Raamatun käännöksistä tuo ensimmäinen ”opettaminen” on jätetty pois. Se on kuitenkin olennainen asia, kun on kysymys Jumalan valtakunnan lähetystyöstä, uskosta osattomien opastamisesta elävään uskoon. Sitä kuvaa sekin, että vanhan käännöksen kyseisen jakeen alle on tulkittu tuon opettamisen tarkoittavan ”tehkää opetuslapsiksi”.
Lapselle kuuluu kaste siksi, että Jeesuksen omien sanojen mukaan kaikki lapset syntyvät Jumalan lapsina. Heille kuuluvat Jumalan valtakunnan ”kansalaisoikeudet”. Sellainen on oikeus sakramenttiin, kasteeseen. Apostoli Pietari kirjoitti kasteesta: ”Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta” (1. Piet. 3:21).
Pietari viittaa tuossa yhteydessä vedenpaisumukseen, jossa Nooa ja hänen perheensä pelastuivat. Uusissa käännöksissä on virheellinen tulkinta, että kaste pelastaisi ihmisen, kuten vesi pelasti Nooan perheen. Todellisuudessa vesi ei heitä pelastanut, vaan arkki, jota vesi kannatteli. Arkki taas on kuva Jumalan valtakunnasta. Sen kautta ihminen pelastuu.
Pieni lapsi voidaan kastaa, koska hänellä on lapsen usko. Jumala solmii hänen kanssaan hyvän omantunnon liiton, jotta lapsi säilyttäisi uskonsa. Jumala on luvannut pitää liiton voimassa, vaikka ihminen omalla elämällään rikkoisi sen.
Pienen lapsen kasteella näkyy aina se, kuinka usko on kokonaan Jumalan työtä. Itsessään avuton ihminen on juuri sellaisena Jumalalle otollinen. Puhtaan valkoinen kastepuku kuvaa Jumalan vanhurskauden vaatetta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys