JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­ko­mi­sen ilo syn­nyt­tää kii­tol­li­suu­den

Matkaevääksi
18.8.2021 8.00

Juttua muokattu:

16.8. 14:25
2021081614255320210818080000

SRK:n kuva-arkisto

SRK:n kuva-arkisto

Pek­ka Syr­jä­nie­mi

Kun taan­noin Pet­ros­kois­sa pi­det­tiin Ve­nä­jän syys­seu­rat, sin­ne saa­pui seu­ra­vie­ras, nai­nen, noin kah­den­tu­han­nen ki­lo­met­rin ta­kaa. Hän oli sääs­tä­nyt ra­haa, et­tä pää­si seu­roi­hin. Mat­ka kes­ti nel­jä­kym­men­tä tun­tia. Kun hän saa­pui Vii­pu­riin, oli­vat ra­hat sii­nä vai­hees­sa jo lop­pu­neet.

On­nek­si siel­tä oli läh­dös­sä us­ko­vai­sia myös seu­roi­hin, jo­ten hän sai heil­tä kyy­din Pet­ros­koi­hin. Kun seu­rois­sa SRK ja eri rau­ha­nyh­dis­tyk­set Ve­nä­jäl­tä oli­vat tuo­neet ter­veh­dyk­sen­sä, ha­lu­si tämä seu­ra­vie­ras tuo­da oman ter­veh­dyk­sen­sä: ”Kyl­lä on iha­naa, kun olen pääs­syt tän­ne. Saan kol­me päi­vää kuul­la elä­vää Ju­ma­lan sa­naa, ta­va­ta us­kon ys­tä­viä ja lau­laa Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä. Minä olen maa­il­man on­nel­li­sin nai­nen!”

Sa­man­lais­ta iloa saim­me ko­kea ke­sän ai­ka­na pi­de­tyil­lä rip­pi­kou­lu­lei­reil­lä. Sain ol­la niis­tä muu­ta­mal­la mu­ka­na. Vii­mei­sel­lä lei­ril­lä op­pi­laat va­lit­si­vat kon­fir­maa­ti­o­lau­luk­seen Sii­o­nin lau­lun 296: ”0n mul­la on­nen­päi­vä, siis en­kö lau­lai­si, kun sy­dän on näin täyn­nä, niin en­kö kiit­täi­si.”

Ju­ma­la siu­na­si koko ke­sän lei­rit niin, et­tä saim­me vie­tyä kaik­ki rip­pi­kou­lut nor­maa­lis­ti lop­puun as­ti. Saim­me joka päi­vä syö­dä hy­vää ruo­kaa, py­syim­me ter­vee­nä, tu­tus­tuim­me toi­siim­me, saim­me uu­sia ys­tä­viä, opim­me Raa­ma­tus­ta ja ka­te­kis­muk­ses­ta Ju­ma­lan il­moi­tus­ta, mut­ta en­nen kaik­kea saim­me kuul­la evan­ke­liu­mia syn­tien an­teek­si saa­mi­ses­ta.

”Oi kii­tos Jee­suk­se­ni, kun mak­soit vel­ka­ni, ja mi­nut tääl­tä nou­dat, tai­vaa­seen luok­se­si! Ylis­tys soi jo maas­sa ja ker­ran tai­vaas­sa. Oi au­tuus, ilo, rau­ha, se on niin su­lois­ta.” (SL 296:6.) Nämä lau­lun niin raa­ma­tul­li­set sa­nat oli­vat meil­le vies­ti Tai­vaan Isän sy­dä­mel­tä as­ti. Kan­nat­taa ol­la us­ko­mas­sa, sil­lä on­ni on ol­la lä­hel­lä Ju­ma­laa.

Tu­le­val­le sun­nun­tail­le va­lit­tu psal­mi on ku­nin­gas Daa­vi­din lau­lu, joka on omis­tet­tu temp­pe­lin vih­ki­mi­sen juh­laan. Muis­tam­me tä­män par­rat­to­man, kir­kas­sil­mäi­sen ja miel­lyt­tä­vän nä­köi­sen pai­men­po­jan, jon­ka Ju­ma­la va­lit­si, ja jon­ka Sa­mu­el voi­te­li Is­ra­e­lin ku­nin­kaak­si. Hän oli eh­kä noin rip­pi­kou­lu­lai­sen ikäi­nen us­ko­vai­nen poi­ka. Ju­ma­lan voi­maan luot­ta­en hän voit­ti fi­lis­te­a­lai­sen Gol­ja­tin. Me­nes­tyk­sen päi­vi­nä Is­ra­e­lin nai­set lau­loi­vat: ”Saul löi tu­han­nen, mut­ta Daa­vid löi kym­me­nen tu­hat­ta.”

Kun Ju­ma­la siu­naa ja an­taa ko­kea voit­to­ja ja on­nis­tu­mi­sia, ih­mi­nen her­käs­ti ot­taa ne omik­si an­si­oik­seen. Kä­vi­kö­hän Daa­vi­dil­le niin? Kun jäl­leen Is­ra­el, Ju­ma­lan kan­sa, jou­tui so­taan vi­hol­lis­ta vas­taan, jäi Daa­vid va­paa­päi­vil­le. Sil­loin sie­lun­vi­hol­li­nen hou­kut­te­li ku­nin­kaan syn­nin lu­val­li­suu­teen, ja hän lan­ke­si ruu­miin syn­tei­hin. Daa­vid kui­ten­kin ka­tui, ja sai syn­tin­sä an­teek­si. Sii­tä syn­tyi kii­tol­li­suus Ju­ma­lal­le: ”Her­ra, sinä pe­las­tit mi­nut tuo­ne­las­ta, hau­taan vai­pu­vien jou­kos­ta sinä toit mi­nut ta­kai­sin elä­mään” (Ps. 30:3). Sik­si Ju­ma­la sa­noo, et­tä Daa­vid oli mies mi­nun mie­le­ni jäl­keen.

Eläm­me ai­kaa, jol­loin sie­lun­vi­hol­li­nen ky­see­na­lais­taa elä­vän Ju­ma­lan sa­nan. Voi­mam­me on vie­lä­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, elä­väs­sä vii­ni­puus­sa Her­ras­sa Jee­suk­ses­sa ja sen evan­ke­liu­min osal­li­suu­des­sa.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys