Ei­no Nis­si­nen

Muis­tat­ko las­ten­lau­lun Jä­nö­jus­sin mä­en­las­ku? Sii­nä Jä­nö­jus­si kat­se­lee pik­ku­poi­kien mä­en­las­kua ja nau­raa it­sek­seen, kun joku len­tää pyrs­töl­leen. Jus­si uho­aa it­se­var­mas­ti, mi­ten hän kyl­lä hyp­päi­si mä­es­tä pal­jon pi­dem­mäl­le kuin po­jat, ai­na pil­viin as­ti. Mi­ten­käs sit­ten Jus­sil­le kä­vi­kään? On­ko si­nul­le käy­nyt jos­kus sa­moin? Mi­nul­le on.

Poi­kien mä­en­las­kus­sa ja nii­hin liit­ty­vis­sä uho­a­mi­sis­sa va­hin­got ovat yleen­sä mel­ko pie­niä. Useim­mi­ten sel­vi­tään muu­ta­mal­la mus­tel­mal­la ja eh­kä kat­ken­neel­la suk­sel­la. Mon­ta hy­vää ope­tus­ta niis­tä on kui­ten­kin saa­tu.

Paa­va­li muis­tut­taa ko­rint­ti­lai­sia seu­rauk­sis­ta, joi­ta omiin voi­miin luot­ta­mi­nen ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys syn­nin vaa­rois­ta voi tuo­da (1. Kor. 10:1–22). Hän muis­tut­taa hei­dän mie­leen­sä mur­heel­li­sia ta­pah­tu­mia, kun Is­ra­e­lin kan­san jä­se­net oli­vat ryh­ty­neet epä­ju­ma­lan pal­ve­le­mi­seen ja ol­leet piit­taa­mat­to­mia Ju­ma­lan sa­nal­le. Ju­ma­la tu­ho­si hei­dät, jot­ka an­tau­tui­vat epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ja si­veet­tö­myy­teen. Hän ei sal­li­nut rin­nal­leen mui­ta Ju­ma­lia.

Paa­va­li kir­joit­taa meil­le­kin so­pi­vas­ti: ”Joka luu­lee sei­so­van­sa, kat­so­koon, et­tei kaa­du” (1. Kor. 10:12).

Mei­dän­kin ai­ka­nam­me on mo­nen­lais­ta epä­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Oi­ke­as­taan mikä ta­han­sa asia, joka erot­taa mei­tä Ju­ma­las­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan, on vas­toin Ju­ma­lan tah­toa. Hy­vät­kin asi­at, ku­ten har­ras­tuk­set, työ, yri­tys­toi­min­ta tai ys­tä­vyys­suh­teet voi­vat erot­taa mei­tä Ju­ma­las­ta, jos ne tu­le­vat tär­ke­äm­mäk­si kuin Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ja yh­teys toi­siin us­ko­vai­siin.

Kuu­li­ai­suus Ju­ma­lan sa­nal­le on vä­hen­ty­nyt ym­pä­röi­väs­sä maa­il­mas­sam­me. Ju­ma­lan lap­si ha­lu­aa kil­voi­tel­la mo­nia syn­nin hou­ku­tuk­sia vas­taan. Paa­va­li roh­kai­see ko­rint­ti­lai­sia, et­tä Ju­ma­la ei an­na yli­voi­mai­sia kiu­sauk­sia. An­ta­es­saan ko­et­te­le­muk­sia hän val­mis­taa myös ulos­pää­syn niis­tä. Sama Ju­ma­la, joka aut­toi Is­ra­e­lin kan­saa kor­ven mat­kal­la, on mei­dän apu­nam­me vie­lä tä­nään­kin.

Meil­lä ei ole Jä­nö­jus­sin ta­voin va­raa uho­ta omal­la voi­mal­lam­me tai ky­vyil­läm­me us­kon asi­ois­sa. Us­kon lah­ja on kal­lein aar­teem­me, jota tah­dom­me var­jel­la sy­dä­mes­säm­me. Sen voim­me säi­lyt­tää vain Ju­ma­lan voi­mal­la.