JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­kon­kuu­li­ai­suus kan­nat­taa yhä

Matkaevääksi
15.7.2020 6.00

Juttua muokattu:

13.7. 13:09
2020071313093520200715060000

Anita Keränen

Anita Keränen

Sam­po San­dell

Eläm­me ai­kaa, joka ko­ros­taa va­lin­to­ja, yk­si­löl­li­syyt­tä ja it­se­mää­rää­mi­soi­keut­ta. Ai­kaam­me lei­maa kai­ken ky­see­na­lais­ta­mi­nen.

Näi­den ar­vo­jen kes­kel­le so­pii huo­nos­ti kuva Kaik­ki­val­ti­aas­ta Ju­ma­las­ta, joka to­teut­taa tah­ton­sa ih­mis­ten mie­li­pi­teis­tä vä­lit­tä­mät­tä, ja joka kai­ken luo­ja­na ja yl­lä­pi­tä­jä­nä ei an­na kun­ni­aan­sa ih­mi­sil­le.

Ai­kam­me ih­mi­nen on vie­raan­tu­nut us­kos­ta, joka ky­see­na­lais­ta­mat­ta tu­keu­tuu Ju­ma­lan tu­han­sia vuo­sia van­hois­sa raa­ma­tun­teks­teis­sä il­mais­tuun il­moi­tuk­seen. Raa­ma­tun piir­tä­mä kuva yh­des­tä pe­las­tu­vien ja sa­man us­ko­nym­mär­ryk­sen ja­ka­vien jou­kos­ta ei saa ym­mär­rys­tä eku­mee­nis­ten vir­taus­ten vä­rit­tä­mäs­sä us­kon­nol­li­suu­des­sa.

Toi­saal­ta täs­sä ajas­sa moni ky­syy, mis­tä voi­si löy­tää pe­las­tuk­sen tien. On kai­paus­ta Isän ko­tiin elä­vän Ju­ma­lan yh­tey­teen, jon­ne kaik­ki ovat ker­ran syn­ty­neet.

Ju­ma­la odot­taa ih­mi­sel­tä kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le ja tah­dol­le. Ju­ma­la on il­mais­sut tah­ton­sa sa­nas­saan. Raa­ma­tun tu­lee ol­la us­kon ja elä­män ylin oh­je.

Ju­ma­lan il­moi­tus Raa­ma­tus­sa on ko­ko­nai­nen. Sii­tä ei voi ot­taa pois ei­kä sii­hen li­sä­tä mi­tään Ju­ma­lan il­moi­tuk­ses­ta ja tah­dos­ta luo­pu­mat­ta.

Kuu­li­ai­suus on tyy­ty­mis­tä Ju­ma­lan tah­toon. Us­ko­van ru­kous on Psal­min kir­joit­ta­jan sa­noin: “Her­ra, ope­ta mi­nul­le tie­si, joh­da­ta jal­ka­ni oi­ke­al­le po­lul­le” (Ps. 27:11). 

Tot­te­le­mat­to­muus on kuu­li­ai­suu­den vas­ta­koh­ta. Syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­muk­ses­sa en­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri jou­tui hei­kok­si käär­meen ky­sy­es­sä: “On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut: ’Te et­te saa syö­dä mis­tään puu­tar­han puus­ta?’” (1. Moos. 3:1).

Sama Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja, käär­me, tois­taa ky­sy­mys­tä uu­del­leen ja uu­del­leen.

Esi­mer­kik­si ku­nin­gas Saul sääs­ti so­ta­saa­liik­si saa­dus­ta omai­suu­des­ta ja kar­jas­ta par­haim­mat vas­toin Ju­ma­lan tah­toa. Sau­lin toi­min­ta on jär­jel­lä puo­lus­tel­ta­vis­sa. Se oli kui­ten­kin syn­tiä ja toi il­mi Sau­lin sy­dä­men ti­lan.

Saul oli luo­pu­nut elä­väs­tä us­kos­ta. Epä­us­kon he­del­mät nä­ky­vät Sau­lin puo­lus­tel­les­saan te­ko­aan. Hän va­leh­te­lee sääs­tä­neen­sä saa­liin Ju­ma­lal­le uh­raa­mis­ta var­ten. Ju­ma­la kui­ten­kin nä­kee sy­dä­meen, ja Sa­mu­el nuh­te­lee Sau­lia ka­pi­noin­nis­ta Ju­ma­lan tah­toa vas­taan: “Kum­pi on Her­ral­le mie­leen, uh­rit vai kuu­li­ai­suus? Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri, tot­te­le­mi­nen pa­rem­pi kuin oi­nas­ten ras­va.” (1. Sam. 15:22.)

Kuu­li­ai­suus voi tun­tua ih­mi­syy­den puo­lel­ta kah­lit­se­val­ta. Us­kon kaut­ta kuu­li­ai­suu­des­ta avau­tuu tur­val­li­nen nä­kö­a­la – Ju­ma­la, jon­ka kä­des­sä on kaik­ki, hal­lit­see elä­mää­ni, ja tie­tää pa­rem­min, mitä tar­vit­sen.

Kuu­li­ai­suu­den sy­no­nyy­me­jä ovat kun­ni­oi­tus, nöy­ryys, us­kol­li­suus, tot­te­le­vai­suus. Kuu­li­ai­suu­teen kuu­luu nöyr­ty­mi­nen sen edes­sä, et­tä ih­mi­nen rik­koo päi­vit­täin Ju­ma­lan tah­toa vas­taan. Ka­tu­va syn­ti­nen saa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Jee­sus oli kuu­li­ai­suu­den esi­ku­va. Hän oli kuu­li­ai­nen van­hem­mil­leen ja tai­vaal­li­sel­le Isäl­le ris­tin­kuo­le­maan­sa as­ti. Sik­si Ju­ma­la on ko­rot­ta­nut hä­net yli kai­ken, ja an­ta­nut hä­nel­le mui­ta ni­miä kor­ke­am­man ni­men, jota kun­ni­oit­ta­en on jo­kai­sen ker­ran pol­vis­tut­ta­va (Fil. 2: 8–9). Us­kon­kuu­li­ai­suus tuo ajal­li­sen elä­män siu­nauk­sen, ja us­kon kaut­ta ker­ran pää­syn Ju­ma­lan luo kirk­kau­teen.

27.11.2020

Älä vaa­di pal­ve­li­jaa­si tuo­mi­ol­le, sil­lä si­nun edes­sä­si ei yk­si­kään ole syy­tön. Ps. 143:2

Viikon kysymys