JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Vää­räl­tä tiel­tä oi­ke­al­le tiel­le

Päivämies
Matkaevääksi
11.2.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:50
2020010123505320150211000000

Lei­kim­me ker­ran las­tem­me kans­sa rie­mu­kas­ta leik­kiä. Oli ol­lut te­ke­mi­sen puu­te ja toi­saal­ta tar­vet­ta vaih­te­lul­le. Lap­set ha­lu­si­vat kat­sel­la mai­se­mia.

Is­tu­tim­me per­heen nuo­rim­mai­sen, juu­ri pu­hu­maan op­pi­neen, maas­tu­rim­me tur­vais­tui­meen ja läh­dim­me aja­maan. Ai­na ris­teyk­sen koh­dal­la ky­syim­me nuo­rim­mal­ta: ”Oi­ke­al­le, va­sem­mal­le vai suo­raan?” Kuo­pus il­moit­ti to­pa­kas­ti ja var­mas­ti uu­den suun­nan, jon­ne men­tiin.

Ta­ka­pen­kil­lä oli haus­kaa, kos­ka oli täy­sin epä­var­maa, min­ne kart­taa tun­te­ma­ton op­paam­me mei­tä neu­voi. Ilo oli suu­ri, kun nel­jän­kym­me­nen ki­lo­met­rin aje­lun jäl­keen pää­dyim­me ih­meek­sem­me naa­pu­ri­pi­tä­jän tut­ta­va­ta­lon pi­haan, jon­ne sit­ten me­nim­me­kin ky­lään. Ta­pauk­ses­ta pu­hut­tiin pit­kään ja pelk­kä reis­sun ajat­te­le­mi­nen tuot­ti hy­vää miel­tä.

Kak­si tie­tä

Jos edes­sä on ris­teys, jos­sa on teh­tä­vä va­lin­ta, pe­rus­tuu pää­tös ai­na jo­hon­kin, ku­ten tie­toon tai hy­vän on­nen luot­ta­muk­seen. Tie­to on vaih­to­eh­dois­ta luo­tet­ta­vam­pi.

He­se­kie­lin kir­jas­sa pu­hu­taan Juu­dan kan­san mat­kas­ta. Heil­le an­net­tiin pro­fee­tan kaut­ta sel­keä tie­to kah­des­ta ties­tä. Toi­nen tie oli Ju­ma­lan tah­don rik­ko­nei­den tie, jota useim­mat kul­ki­vat. He­se­kiel kir­joit­taa, et­tä syyl­li­syys ja syn­ti ovat uh­ka­na tä­män tien kul­ki­joil­la. Her­ra it­se sa­noo heil­le: ”Kään­ty­kää!” (Hes. 18:30–32.)

Kään­ty­mi­nen on tar­peel­lis­ta, jos on me­nos­sa vää­rää tie­tä, joko it­sel­le tun­te­ma­ton­ta pää­mää­rää koh­ti tai pe­rä­ti tie­tä, jon­ka pääs­sä odot­taa var­ma tuho. Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan ju­ma­la­ton­ta ih­mis­tä, us­kos­ta osa­ton­ta, ei odo­ta tien pääs­sä ar­mah­ta­va Ju­ma­la, vaan ka­do­tus.

Ju­ma­lan lap­si tie­tää jo mat­kal­la ol­les­saan, et­tä tien pääs­sä on koti. Sen on Pyhä Hen­ki hä­nel­le il­moit­ta­nut ja an­ta­nut var­man tie­don mää­rän­pääs­tä.

Mat­ka kään­tyy us­kon he­del­mä­nä

He­se­kie­lin kir­jan mu­kaan Ju­ma­la ei ha­lua, et­tä ju­ma­la­ton ih­mi­nen kuo­lee, vaan et­tä hän kään­tyi­si ajois­sa ja al­kai­si kul­kea koh­ti Ju­ma­laa hy­vin vii­toi­te­tul­la tiel­lä. Kun epä­us­koi­nen ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon, hä­nen elä­mäs­sään ta­pah­tuu us­kon he­del­mä­nä muu­tos, pro­fee­tan mai­nit­se­ma kään­ty­mi­nen.

He­se­kiel kir­joit­taa, et­tä pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neet saa­vat uu­den sy­dä­men ja uu­den hen­gen. Uu­si sy­dän lyö sa­maa tah­tia Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kans­sa. Pyhä Hen­ki vai­kut­taa us­kon, et­tä on oi­ke­al­la tiel­lä. Us­ko on­kin luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin.

Ju­ma­lan kan­sa te­kee mat­kaa

Ju­ma­lan kan­sa kul­kee tie­tä, jos­sa jo­kai­ses­sa ris­teyk­ses­sä on sel­keä opas­te. Jos ei it­se saa kyl­tis­tä sel­vää, löy­tyy mat­ka­seu­ras­ta ai­na joku, joka nä­kee ja ym­mär­tää. Omiin voi­miin ei tar­vit­se luot­taa, Ju­ma­lan lu­pauk­siin kyl­lä.

Ju­ma­lan lap­si­na­kin me usein epäi­lem­me, kos­ka meis­sä vai­kut­ta­vat niin mo­net tä­hän ai­kaan kiin­nit­ty­neet ja tän­ne ai­kaan jää­vät pe­ri­syn­nin vai­vat. Rei­tin epäi­le­mi­nen ei hel­po­ta pe­ril­le pää­syä, us­ko sen si­jaan aut­taa. Roh­kais­tu siis nyt­kin us­ko­maan, et­tä tie on teh­ty ja vii­toi­tet­tu pe­ril­le saak­ka.

Ar­ke­am­me pi­ris­tä­nees­sä lei­kis­säm­me epä­var­muus oli so­pi­van jän­nit­tä­vää ja se hu­vit­ti mei­tä. Tai­vas­tiel­lä tur­vaa tar­jo­aa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi. Sii­nä kuu­luu ai­na Hy­vän Pai­me­nen kut­su­va ää­ni.

Ar­to Paa­vo­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.2.2015.

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys