JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ylis­tä­kää Her­ran ni­meä

Matkaevääksi
17.3.2021 8.00

Juttua muokattu:

16.3. 15:35
2021031615352720210317080000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Mik­ko Pi­si­lä

Ih­mi­sen on sa­not­tu ole­van mer­ki­tyk­siä et­si­vä olen­to. Ky­sy­myk­set elä­män, ole­mas­sa­o­lon ja eri­lais­ten ta­pah­tu­mien mer­ki­tyk­ses­tä aut­ta­vat an­ta­maan elä­mäl­le ta­ri­nan ja muo­don. Jos­kus ta­ri­na jää hä­mä­räk­si ja muo­to epä­mää­räi­sek­si.

Sa­mal­la kun ai­kam­me ih­mi­nen on op­pi­nut va­paas­ti tyy­dyt­tä­mään tar­pei­taan ja mää­rit­te­le­mään it­se­ään ul­ko­nai­sen hy­vin­voin­nin ja tur­val­li­suu­den kes­kel­lä, mer­ki­tys­ten löy­tä­mi­nen on käy­nyt en­tis­tä vai­ke­am­mak­si. Su­rul­li­sim­pia ih­mis­koh­ta­loi­ta ovat sel­lai­set, jois­sa ih­mi­nen ka­dot­taa ole­mas­sa­o­lon­sa mer­ki­tyk­sen ja koko elä­män­ha­lun­sa.

Ai­kam­me on sa­not­tu kär­si­vän ar­vo­tyh­ji­ös­tä. Tyh­ji­öil­lä on kui­ten­kin ta­pa­na täyt­tyä, ja ar­vot ja mer­ki­tyk­set siir­ty­vät sekä se­koit­tu­vat vauh­dik­kaas­ti, ken­ties huo­maa­mat­ta­kin. Tä­män kai­ken kes­kel­lä us­ko­via ke­ho­te­taan val­vo­maan (Kol. 2:8).

Ju­ma­lan sana on lamp­pu, joka va­lai­see elä­män kul­kua ja näyt­tää sil­le suun­nan (Ps. 119:105). Mat­kan pää­mää­rä on tai­vaan kirk­kau­des­sa ja elä­män mer­ki­tys Ju­ma­las­sa: ”Sik­si mei­dän, jot­ka olem­me jo en­nal­ta saa­neet pan­na toi­vom­me Kris­tuk­seen, tu­lee elää Ju­ma­lan kirk­kau­den ylis­tyk­sek­si” (Ef. 1:12). Us­ko­vais­ten teh­tä­vä on kai­ut­taa eteen­päin sa­no­maa hy­väs­tä Ju­ma­las­ta: ”Hal­le­lu­ja! Ylis­tä­kää Her­ran ni­meä, ylis­tä­kää, te Her­ran pal­ve­li­jat! Siu­nat­tu ol­koon Her­ran nimi nyt ja ai­na! Idän ää­ril­tä kau­kai­seen län­teen saak­ka kai­ku­koon Her­ran ni­men ylis­tys!” (Ps. 113:1–3.)

Van­han kris­ti­no­pin mu­kaan ”Ju­ma­la koh­taa mei­dät luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa”. ”Her­ra on kor­kea, kaik­kien kan­so­jen val­ti­as, yli tai­vait­ten ko­ho­aa hä­nen kirk­kau­ten­sa. On­ko ke­tään Her­ran, mei­dän Ju­ma­lam­me, ver­tais­ta? Hän is­tuu val­tais­tui­mel­laan kor­keuk­sis­sa mut­ta nä­kee alas maan sy­vyyk­siin. Ei ole tai­vaas­sa, ei maas­sa ke­tään hä­nen ver­tais­taan!” (Ps. 113:4–6.)

Tämä ai­ka on var­mas­ti ha­vah­dut­ta­nut mo­nia huo­maa­maan, et­tei elä­mä ja sen kul­ku ole ih­mi­sen omis­sa kä­sis­sä. Yk­si kul­ku­tau­ti­kin voi saa­da maal­li­set val­tais­tui­met hor­ju­maan. Elä­mäs­sä ja kuo­le­man edes­sä ih­mi­nen tar­vit­se kes­tä­väm­pää tur­vaa.

Tuon tur­van voi löy­tää Her­ras­sa, joka on as­tu­nut alas maan sy­vyyk­siin, kär­si­myk­sen maa­han ja kuo­le­man hau­taan: ”Hän, joka las­keu­tui alas, nou­si myös kaik­kia tai­vai­ta ylem­mäs täyt­tääk­seen kaik­keu­den läs­nä­o­lol­laan. Hän an­toi seu­ra­kun­nal­le sekä apos­to­lit et­tä pro­fee­tat ja evan­ke­liu­min ju­lis­ta­jat, sekä pai­me­net et­tä opet­ta­jat, va­rus­taak­seen kaik­ki seu­ra­kun­nan jä­se­net pal­ve­lu­työ­hön, Kris­tuk­sen ruu­miin ra­ken­ta­mi­seen.” (Ef. 4:10–12.)

Kris­tus on Hyvä Pai­men, joka et­sii ek­sy­neen ja pe­to­jen pii­rit­tä­män lam­paan ta­kai­sin lau­maan­sa (Hes. 34:11–16). Hän hoi­taa seu­ra­kun­taan­sa ar­mon, an­teek­si­an­ta­muk­sen ja tai­vaal­li­sen rak­kau­den ve­ri­sel­lä evan­ke­liu­mil­la. Tä­män evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen ja saar­naa­mi­nen te­kee kur­jat, saas­tai­set ja syn­ti­set ih­mi­set ku­nin­kaal­li­sik­si ja tai­vaal­li­sik­si pa­peik­si (Ilm. 1:6). ”Hän nos­taa köy­hän to­mus­ta, hän ko­hot­taa kur­jan lo­as­ta ja aset­taa hä­net yl­häis­ten jouk­koon, kan­san­sa yli­mys­ten vie­rel­le” (Ps. 113:7–8).

Evan­ke­liu­mis­sa Pyhä Hen­ki kir­kas­taa Kris­tus­ta, joka on täyt­tä­nyt kaik­keu­den läs­nä­o­lol­laan. Evan­ke­liu­min us­ko­jan sy­dä­mes­sä on ikui­nen elä­mä ja lop­pu­ma­ton kii­tos. Ker­ran ylis­tyk­sen ää­ni muut­tuu kuin suur­ten ve­sien pau­huk­si ja uk­ko­sen jy­li­näk­si, ja us­ko vaih­tuu nä­ke­mi­seen (1. Kor. 13:12; Ilm. 19:6).

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys