Eläm­me val­ta­van in­for­maa­ti­o­tul­van kes­kel­lä. Eri­lais­ta tie­toa ja in­for­maa­ti­o­ta tu­lee joka tuu­tis­ta, sekä pe­rin­teis­ten tie­do­tus­vä­li­nei­den kaut­ta et­tä so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vis­sa. Tul­van kes­kel­lä on tär­ke­ää hah­mot­taa, mikä tie­to pi­tää paik­kan­sa ja mi­hin in­for­maa­ti­oon voi luot­taa. Mis­sä on to­tuus?

Eri­tyi­ses­ti so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa liik­kuu pal­jon tie­toa, jon­ka to­den­pe­räi­syyt­tä on mah­do­ton ar­vi­oi­da. Muo­kat­tu kuva ja vi­de­o­kin saa­daan näyt­tä­mään ai­dol­ta.

Mo­ni­muo­toi­sen vies­tin­nän kes­kel­lä kie­leem­me on tul­lut uu­sia il­mai­su­ja, ku­ten vaih­to­eh­toi­nen to­tuus ja va­leu­u­ti­nen. Moni ra­ken­taa omaa to­tuut­tan­sa.

Tie­teen pe­rin­tee­seen on ai­na kuu­lu­nut kri­tiik­ki. Kaik­ki tie­to, van­ha ja uu­si, al­tis­te­taan kri­tii­kil­le, jot­ta löy­de­tään uut­ta tie­toa. Uu­si tie­to muut­taa ku­vaa to­del­li­suu­des­ta. Eri­tyi­ses­ti uu­sia ka­na­via käy­tet­tä­es­sä on­kin hyvä ol­la me­di­ak­riit­ti­nen ja ar­vi­oi­da läh­teen luo­tet­ta­vuut­ta.

Kriit­ti­syy­des­sä voi­daan men­nä myös lii­an pit­käl­le. On hyvä luot­taa sii­hen, et­tä esi­val­ta ja vi­ra­no­mai­set te­ke­vät par­haan­sa. Kris­til­li­syy­des­sä on ai­na, Raa­mat­tuun no­jau­tu­en, ope­tet­tu esi­val­lan kun­ni­oit­ta­mis­ta.

Myös Raa­mat­tu tun­tee vaih­to­eh­toi­sia to­tuuk­sia ja va­leu­u­ti­sia. En­sim­mäi­nen täl­lai­nen ko­et­tiin jo pa­ra­tii­sis­sa, kun käär­me ky­see­na­lais­ti Ju­ma­lan sa­nan (1. Moos 3:1–5). Jee­suk­sen kuo­le­mas­ta läh­ti liik­keel­le va­leu­u­ti­nen: Je­ru­sa­le­min van­him­mat käs­ki­vät hau­dan var­ti­joi­na ol­lei­ta so­ti­lai­ta ker­to­maan, et­tä ope­tus­lap­set va­ras­ti­vat Jee­suk­sen ruu­miin (Matt. 28:11–15).

On tur­val­lis­ta, et­tä muut­tu­van­kin ajan kes­kel­lä on jo­ta­kin py­sy­vää. Ju­ma­lan sa­naan on hyvä luot­taa. ”Jee­sus Kris­tus on sama ei­len, tä­nään ja ikui­ses­ti” (Hepr. 13:8).

Hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan Jee­sus loh­dut­ti ope­tus­lap­si­aan sa­no­en: ”Py­hi­tä hei­dät to­tuu­del­la­si. Si­nun sa­na­si on to­tuus” (Joh. 17:17). Toi­saal­la hän sa­noi: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä” (Joh. 14:6).

Kris­til­li­syy­des­sä on to­tut­tu käyt­tä­mään myös sa­na­pa­ria ar­mo ja to­tuus. Täl­lä on vii­tat­tu Ju­ma­lan sa­nan kes­kei­seen ope­tuk­seen: syn­ti on syn­tiä, mut­ta Ju­ma­lan ar­mos­ta sen saa us­koa an­teek­si. Ja ai­na niin, et­tä ar­mo me­nee to­tuu­den edel­lä.