JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jumalan sädehtivä kirkkaus

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
3.12.2014 9.41

Juttua muokattu:

1.1. 23:48
2020010123485320141203094100

Kris­tus on Ju­ma­lan kirk­kau­den sä­tei­ly. Jee­sus Kris­tus on Ju­ma­lan Poi­ka. Hän on Ju­ma­lan täy­del­li­nen ja lo­pul­li­nen il­moi­tus (Ps. 2:6–8, Luuk. 1:67–71, Gal. 4:4): ”Mo­net ker­rat ja mo­nin ta­voin Ju­ma­la mui­noin pu­hui isil­lem­me pro­feet­tain suul­la, mut­ta näi­nä vii­mei­si­nä ai­koi­na hän on pu­hu­nut meil­le Po­jas­saan, jon­ka hän on pan­nut kai­ken pe­ril­li­sek­si ja jon­ka vä­li­tyk­sel­lä hän on myös luo­nut maa­il­mat” (Hepr. 1:1–2).

Alus­sa loi Ju­ma­la tai­vaan ja maan, kai­ken nä­ky­väi­sen ja nä­ky­mät­tö­män Sa­nal­laan (1. Moos. 1, Ps. 33:6, Ilm. 4:11). Sana on Poi­ka, Kris­tus (Joh. 1:1–3). Hep­re­a­lais­kir­je on saar­na, us­kon saar­na: ”Mut­ta us­ko on vah­va us­kal­lus nii­hin, joi­ta toi­vo­taan, ja ei nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le. Sen kaut­ta ovat van­hat to­dis­tuk­sen saa­neet. Us­kon kaut­ta me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­ma on Ju­ma­lan sa­nal­la val­mis­tet­tu, ja et­tä kaik­ki, mitä me nä­em­me, ne ovat tyh­jäs­tä teh­dyt.” (Hepr. 11:1–3.)

Evan­ke­liu­min pais­te us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä

En­sim­mäi­se­nä luo­mi­sen päi­vä­nä Ju­ma­la sa­noi: ”Tul­koon val­keus, ja val­keus tuli” (1. Moos. 1:3). Hep­re­a­lais­kir­je avaa ian­kaik­ki­sen kirk­kau­den nä­kö­a­lan: ”Poi­ka on Ju­ma­lan sä­deh­ti­vä kirk­kaus, hä­nen ole­muk­sen­sa kuva, ja hän yl­lä­pi­tää kaik­kea ole­mas­sa ole­vaa sa­nan­sa voi­mal­la. Toi­mi­tet­tu­aan puh­dis­tuk­sen syn­neis­tä hän on aset­tu­nut kor­keuk­sis­sa is­tui­mel­leen Ma­jes­tee­tin oi­ke­al­le puo­lel­le. Näin hä­nes­tä on tul­lut en­ke­lei­tä suu­rem­pi, yh­tä lail­la kuin hä­nen saa­man­sa nimi on en­ke­lien ni­miä yl­häi­sem­pi.” (Hepr. 1:3–4.)

Kris­tuk­sen kas­vot lois­ta­vat us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä evan­ke­liu­min pais­tee­na (2. Kor. 4:4, 6). Tätä evan­ke­liu­mia saar­na­taan Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Pe­rus­tus on Po­jan, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­sä. Syn­tiin lan­gen­neen ih­mis­kun­nan syn­nis­tä puh­dis­ta­mi­nen (Hepr. 1:3) mer­kit­si aja­tus­ta, ”joka Kris­tuk­sel­la Je­suk­sel­la oli, joka vaik­ka hän oli Ju­ma­lan muo­dos­sa, ei lu­ke­nut saa­liik­si Ju­ma­lan kal­tai­nen ol­la, Vaan alen­si it­sen­sä, ot­ti or­jan muo­don pääl­len­sä ja tuli mui­den ih­mis­ten ver­tai­sek­si, Ja löy­det­tiin me­nois­sa niin­kuin ih­mi­nen, nöy­ryyt­ti it­sen­sä ja oli kuo­le­maan saak­ka kuu­li­ai­nen, ja ris­tin kuo­le­maan as­ti” (Fil. 2:5–8).

Kris­tus on uu­den lii­ton Yli­pap­pi

Isän­sä kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta he­rät­tä­mäs­tä ja ylös tai­vaa­seen as­tu­nees­ta Po­jas­ta on tul­lut en­ke­lei­tä suu­rem­pi: ”Näin hä­nes­tä on tul­lut en­ke­lei­tä suu­rem­pi, yh­tä lail­la hä­nen saa­man­sa nimi on en­ke­lien ni­miä yl­häi­sem­pi. Ei Ju­ma­la ole yh­del­le­kään en­ke­lil­le mil­loin­kaan sa­no­nut: - Sinä olet mi­nun Poi­ka­ni, tänä päi­vä­nä minä si­nut syn­ny­tin. Ei myös­kään näin:

- Minä olen ole­va hä­nen Isän­sä, ja hän on ole­va mi­nun Poi­ka­ni. Kun Ju­ma­la jäl­len tuo esi­koi­sen­sa maa­il­maan, hän sa­noo: - Kaik­ki Ju­ma­lan en­ke­lit ku­mar­ta­koon hän­tä.” (Hepr. 1:4–6.)

Poi­ka on uu­den lii­ton Yli­pap­pi ”Mel­ki­se­de­kin sää­dyn jäl­keen” (Hepr. 5:5): ”Tu­lem­me nyt asi­an yti­meen: Meil­lä on yli­pap­pi, joka on aset­tu­nut tai­vais­sa is­tui­mel­leen Ma­jes­tee­tin val­tais­tui­men oi­ke­al­le puo­lel­le” (Hepr. 8:1). Tämä Yli­pap­pi uh­ra­si täy­del­li­sen ja ker­ta­kaik­ki­sen uh­rin (Hepr. 9:11–13): ”Ei­kä kau­ris­ten taik­ka va­sik­kain ve­ren kaut­ta, vaan hän on ker­ran oman ve­ren­sä kaut­ta men­nyt py­hään, ja ijan­kaik­ki­sen lu­nas­tuk­sen löy­tä­nyt” (Hepr. 9:12).

Kris­tus on toi­mit­ta­nut puh­dis­tuk­sen syn­neis­tä, ja ”hä­nen ve­ren­sä puh­dis­taa mei­dän oman­tun­tom­me kuo­le­man te­ois­ta, niin et­tä voim­me pal­vel­la elä­vää Ju­ma­laa” (Hepr. 9:14). Apos­to­li ke­hot­taa kii­tok­seen: ”Ja kiit­tä­käät Isää, joka mei­tä so­ve­li­aik­si teh­nyt on py­häin pe­ri­mi­sen osal­li­suu­teen val­keu­des­sa, joka mei­tä pi­mey­den val­las­ta pe­las­ti ja on mei­dät siir­tä­nyt rak­kaan Poi­kan­sa val­ta­kun­taan” (Kol. 1:12–13).

Roh­kai­su jat­ka­maan us­kon kil­voi­tus­ta

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja roh­kai­see: ”Sen täh­den myös me, et­tä meil­lä on näin suu­ri to­dis­tus­ten jouk­ko mei­dän ym­pä­ril­läm­me, niin pan­kaam­me pois kaik­ki kuor­ma ja syn­ti, joka ai­na mei­hin tart­tuu ja hi­taak­si te­kee, ja juos­kaam­me kär­si­väl­li­syy­den kaut­ta sii­nä kil­voi­tuk­ses­sa, joka mei­dän eteem­me pan­tu on, Ja kat­so­kaam­me us­kon al­ka­jan ja päät­tä­jän Je­suk­sen pääl­le, joka, vaik­ka hän olis kyl­lä tai­ta­nut iloi­ta, kär­si ris­tiä, ei to­tel­lut pilk­kaa, ja nyt is­tuu oi­ki­al­la kä­del­lä Ju­ma­lan is­tui­mel­la. Niin muis­ta­kaat hän­tä, joka sen­kal­tai­sen vas­ta­ha­koi­suu­den on syn­ti­sil­tä it­se vas­taan­sa kär­si­nyt, et­tet­te väsy tei­dän mie­les­sän­ne ja lak­kaa.” (Hepr. 12:1–3.)

Jou­lun kir­kas ilo

Kris­tus on Py­hän Hen­gen kaut­ta läs­nä seu­ra­kun­nas­saan (Matt. 28:18–20, Joh. 20:22–23). Kris­tuk­sen lä­het­ti­läi­nä, it­se ar­mon saa­nei­na, kut­sum­me ar­mos­ta osat­to­mia pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen (2. Kor. 5:18–20). Läs­nä on jou­lun kir­kas ilo­sa­no­ma ar­mon vuon­na 2014: ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.” (Joh. 1:14.)

Ra­kas mat­ka­ys­tä­vä­ni Her­ras­sa Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa! Kris­tuk­sen tul­les­sa toi­sen ker­ran tu­lem­me hä­nen kal­tai­sik­seen (1. Joh. 3:2). Al­kaa täy­del­li­nen, ian­kaik­ki­nen ja kir­kas jou­lun juh­la.

Kyös­ti Pie­vi­läi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Hepr. 1:1–6

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys