KUVA: HELI VARTIAINEN
KUVA: HELI VARTIAINEN
Synti on paha asia. Se rikkoo rakkauden. Se erottaa ihmisen Jumalasta ja lähimmäisestä.
Hesekiel kirjoittaa: ”Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, hän kuolee väärien tekojensa tähden. Hän on tehnyt sellaista mikä on väärin, ja siksi hän kuolee.” (Hes. 18:26.)
Vaikka profeetta kirjoittaa näin, Jumala ei kuitenkaan tahdo kostaa syntiselle. Hän tahtoo palauttaa eksyneen yhteyteensä. Herralla on pelastuksen ohjelma. Hän auttaa.
Tekeekö Jumala väärin?
Profeetta Hesekiel on nähnyt Israelin kansan uskottomuuden. Kirjan 18. luvussa hän kuvaa israelilaisten syntejä. Israelilaiset olivat sekoittaneet oikeaan jumalanpalvelukseen ympäröivien kansojen uskonnollisia menoja. Tämä johti epäjumalien palvontaan, jossa osa vilpittömästi annetuista uhreista oli joutunut vääriin käsiin. Ahneet koron kiskojat olivat ahdistelleet velallisia ja uskottomuus aviosuhteissa oli aiheuttanut ahdinkoa.
Hesekiel sanoo: ”Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: – Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo.” (Hes. 18:2.) Tämä lause kuvaa yli sukupolvien ulottuvaa pahuuden vaikutusta.
Jumala vihastui kansaansa. Tästä syystä Hesekiel ennustaa rangaistusta, jossa Jumala asettaa kansansa tuomion alle: ”Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt.” (Hes. 18:4.) Tekeekö Jumala väärin, kun hän varoittaa edessä olevasta tuomiosta?
Yksilön vai yhteisön synti?
Vanha testamentti kirjoittaa usein Israelista, Jumalan kansasta kuin persoonasta, jolta Jumala edellyttää täydellistä uskollisuutta. Koska Jumala edellytti uskollisuutta koko kansalta, myös yksilön rikkomukset luettiin kansan syyksi. Jos Jumalan kansa salli keskuudessaan väärintekijöitä, se tuli kokonaisuutena näistä rikkomuksista osalliseksi. Hesekiel varoittaa Jumalan tahdon hylkäämisestä ja siitä seuraavista vaaroista.
Oman virheen tunnistamisen vaikeus
Oman tai yhteisön virheen tunnistaminen on vaikeaa. Monta kertaa saatamme ajatella, että minussa tai meissä ei ole mitään vikaa.
Mieleeni nousee erästä saaristolaisperhettä kohdannut tapaus, jossa meri toi rantaan arvokkaan löydön. Lain mukaan siitä olisi pitänyt tehdä ilmoitus virkavallalle ja lisäksi maksaa tulli. Perheen sisällä syntyi monivaiheinen keskustelu. Lopulta perheenjäsenet pääsivät sopuun ja päättivät hoitaa asian lain edellyttämällä tavalla.
Tämän oikean päätöksen myötä syntyi uusi ongelma, sillä perhe halusi suorittaa tullin maksamisen mahdollisimman julkisesti. He halusivat osoittaa erinomaisuuttaan. Vähävarainen perhe voittaa varkauden houkutuksen, mutta samalla se joutuu hengellisen ylpeyden syntiin.
Jokainen voi kertoa kokemuksia ihmisten keskinäisestä kilpailusta, ahneudesta, kateudesta ja ylpeydestä. Myös oman hurskauden osoittaminen on valitettavan yleistä, mutta oman virheen tunnustaminen äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta. Riitatilanteessa vikaa näkyy usein toisessa.
Hesekielin kirjan kohta herättelee katsomaan omaa elämää Jumalan sanan peilistä. Jumalan sanaan sidottu omatunto paljastaa sen, mitä ihminen ei itse huomaa tai mitä hän tahtoisi peitellä tai väheksyä.
Minä annan teille uuden sydämen
Jumala voi synnyttää kääntymisen halun ja antaa voiman parannuksen tekemiseen. Jumala ei tahdo kuolemaa tai rangaistusta edes raskaaseen syntiin langenneelle, vaikka inhimillisen oikeustajun mukaan tuomio voisi olla oikein. Herralla on pelastuksen ohjelma: ”Kääntykää, palatkaa.” Luopumuksen, vanhan elämän ja kaiken synnin, saa heittää pois parannuksessa. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä synnyttää uuden elämän; se antaa sydämeen uuden hengen.
Ihminen ei kykene tekemään itselleen uutta henkeä tai sydäntä. Jumala voi suorittaa puhdistuksen: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 36:26.)
Hesekielin Jumalalla on tuhlaajapojan isän ominaisuus: hän armahtaa. Jumalan valtakunnan evankeliumi auttaa parannukseen ja kääntymiseen. Se lahjoittaa lapseuden hengen.
Juho Kopperoinen
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: Hes. 18:26–32
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 1/2016
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys