JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Yksin armosta

Siionin Lähetyslehti
Pääkirjoitukset
13.2.2016 7.19

Juttua muokattu:

1.1. 23:25
2020010123252920160213071900

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Eläm­me ajas­sa, jos­sa ar­mot­to­muus ja ko­vuus ovat li­sään­ty­neet. Ih­mis­ten kans­sa­käy­mi­sis­sä se nä­kyy sa­no­jen ta­sol­la: ”Tuo­ta en an­na kos­kaan an­teek­si!” Ar­mot­to­muus saa ai­kaan pa­huut­ta. Se il­me­nee muun mu­as­sa per­hei­den ha­jo­a­mi­se­na, kos­to­na teh­tyi­nä ri­kok­si­na ja va­ka­vim­mil­laan kat­ke­ruu­des­ta nou­se­va­na ter­ro­ris­mi­na.

Me kaik­ki tar­vit­sem­me ar­moa, joka on yk­si kris­til­li­sen us­kon pe­rus­kä­sit­teis­tä. Se on Ju­ma­lan syn­ti­sel­le ih­mi­sel­le osoit­ta­maa rak­kaut­ta, pa­ho­jen te­ko­jen eli syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen pe­las­tuu ar­mos­ta. Pe­las­tus on lah­ja, jon­ka saam­me ot­taa us­kol­la vas­taan (Ef. 2:2–10).

Lut­he­rin ope­tus ar­mos­ta on yhä ajan­koh­tai­nen. Löy­det­ty­ään ar­mol­li­sen Ju­ma­lan Lut­her hyl­kä­si roo­ma­lais­ka­to­li­sen an­sio-opin. Hän opet­ti, et­tä pe­las­tus on mah­dol­lis­ta yk­sin ar­mos­ta, yk­sin us­kos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen täh­den. Jos pe­las­tus oli­si osit­tain­kin ih­mi­sen pon­nis­te­lu­jen tu­los, ei ky­sees­sä oli­si enää ar­mo vaan an­sio. ”Jos va­lin­ta ker­ran pe­rus­tuu ar­moon, se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin – muu­ten­han ar­mo ei oli­si ar­mo” (Room. 11:6). Ar­mo ja teot ovat siis toi­sen­sa pois­sul­ke­via asi­oi­ta. Ris­tin­ryö­vä­ri ja tuh­laa­ja­poi­ka ovat hy­viä esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten ih­mi­nen pe­las­tuu il­man an­si­oi­ta.

Ar­mo voi­daan ym­mär­tää myös vää­rin. Ajas­sam­me tar­vi­taan raa­ma­tul­lis­ta ope­tus­ta syn­nis­tä ja ar­mos­ta. Ar­mo ei ole pei­te, jon­ka al­le voi kät­keä syn­tis­tä elä­mää: ”On­ko mei­dän jat­ku­vas­ti teh­tä­vä syn­tiä, jot­ta ar­mo tu­li­si yhä suu­rem­mak­si? Ei tie­ten­kään. Kun ker­ran olem­me kuol­leet pois syn­nis­tä, kuin­ka voi­sim­me edel­leen elää sii­nä?” (Room. 6:1–2.)

Me em­me voi an­sai­ta pe­las­tus­ta, mut­ta voim­me sen me­net­tää. Ar­mo opet­taa mei­tä elä­mään Ju­ma­lan lap­si­na täs­sä maa­il­mas­sa: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tit. 2:11–12).

Muu­an sa­nan­kuu­li­ja ker­toi, et­tä hän odot­taa saar­nas­sa sitä het­keä, kun pu­hu­ja al­kaa ju­lis­taa syn­te­jä an­teek­si. Tätä ju­lis­tus­ta mei­dän kaik­kien tar­vit­see kuul­la. Jee­sus opet­ti, et­tä kun olet­te teh­neet kai­ken, min­kä tei­dän tu­lee­kin teh­dä, sa­no­kaa, et­tä ”Olem­me ar­vot­to­mia pal­ve­li­joi­ta. Olem­me teh­neet vain sen, min­kä olem­me vel­vol­li­set te­ke­mään.” (Luuk. 17:10.) Jee­sus teki kai­ken mei­dän puo­les­tam­me. Hän täyt­ti koko vaa­ti­van lain. Hän kuo­li ris­til­lä jo­kai­sen ih­mi­sen syn­tien puo­les­ta.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­lä on ar­mon val­ta­kun­ta, jo­hon kut­su­taan kaik­kia ar­moa kai­paa­via. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa an­ne­taan ar­mos­ta kaik­ki syn­nit an­teek­si. Sii­o­nin lau­luis­sa kuu­luu voi­mak­kaa­na Ju­ma­lan ar­mon ylis­tys: ”Uh­rin kal­le­him­man an­noit puo­les­ta­ni, ve­res vi­at­to­man ris­tin­kuo­los­sa­si. Isän lap­sek­si sain minä kel­vo­ton tul­la, si­nun an­si­os vain yhä tur­va on mul­la.” (Sl. 82:2.)

Ant­ti Paa­na­nen

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys