JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Äitinä sukupolvien ketjussa

27.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

26.5. 08:34
2023052608342320230527060000

Tar­ja Kor­ri

Näin äi­tien­päi­vä­kuus­sa tu­lee mo­nes­ti aja­tel­tua omaa paik­kaa äi­tien ket­jus­sa ja sitä, mitä on ol­la äi­ti. Olen miet­ti­nyt, et­tä har­vaan muu­hun am­mat­tiin pää­see näin vä­häl­lä opis­ke­lul­la, mut­ta toi­saal­ta kai­kis­sa am­ma­teis­sa ei tar­vi­ta niin mo­nen­lai­sia tai­to­ja kuin äi­tiy­des­sä. Luon­tai­nen vais­to ja rak­kaus syn­ty­nee­seen lap­seen aut­ta­vat useim­pia sel­vi­ä­mään al­kuun. Äi­ti luul­ta­vas­ti osaa syöt­tää lap­sen ja pi­tää hä­net läm­pi­mä­nä ja puh­taa­na, vaik­ka ei oli­si toi­min­ta­mal­lia sii­hen näh­nyt­kään.

Oman äi­ti­ni kuo­le­mas­ta on yli 17 vuot­ta. Anop­pi­ni oli kuol­les­saan 31-vuo­ti­as. Tois­ta mum­mo­a­ni en ole näh­nyt ol­len­kaan, ja toi­nen kuo­li ol­les­sa­ni pa­ri­vuo­ti­as, jo­ten en muis­ta hän­tä­kään. On­nek­si olen kui­ten­kin löy­tä­nyt ih­mi­siä, joil­ta voi ky­syä vii­sai­ta neu­vo­ja elä­mään.

Eräs pu­hu­ja käyt­ti pää­si­äis­seu­ro­jen alus­tuk­sen yh­tey­des­sä pu­heen­vuo­ron, jos­sa hän ker­toi omas­ta lap­suu­des­taan ja sii­tä, mi­ten sota vai­kut­taa kol­man­teen su­ku­pol­veen as­ti. Mi­nun ikä­luok­ka­ni on se kol­mas. Myös ko­to­na opi­tut hy­vät ja huo­not kas­va­tus­mal­lit saat­ta­vat jat­kua tie­dos­ta­mat­ta­kin seu­raa­vaan su­ku­pol­veen. Nii­tä ei ole osat­tu ky­see­na­lais­taa, kos­ka "ai­na­han näin on toi­mit­tu".

Sään­tö­jen lait­ta­mi­nen lap­sel­le ei ole ai­na help­po teh­tä­vä. Lap­si ei ym­mär­rä vält­tä­mät­tä sii­nä het­kes­sä, mik­si jois­ta­kin asi­ois­ta va­roi­te­taan tai jo­ta­kin kiel­le­tään te­ke­mäs­tä. Ai­kui­sik­si tul­tu­aan lap­set ajat­te­le­vat asi­an eri ta­val­la. He ym­mär­tä­vät, et­tei­vät sään­nöt ole ol­leet hei­dän kiu­saa­mis­taan, vaan hei­dän par­haak­seen. Suo­men laki on mo­nes­sa asi­as­sa van­hem­pien tu­ke­na, ja sil­lä voi pe­rus­tel­la asi­oi­ta.

Kas­va­tus­me­ne­tel­mät ja -mal­lit muut­tu­vat ai­ka ajoin. Vä­lil­lä suo­si­taan va­paa­ta kas­va­tus­ta, vä­lil­lä taas voi ol­la pin­nal­la esi­mer­kik­si aja­tus "Koko kylä kas­vat­taa", jos­sa toi­vo­taan jo­kai­sen ai­kui­sen puut­tu­van las­ten häi­rit­se­vään ja vää­rään käy­tök­seen. Jo­kai­nen ai­kui­nen voi­si myös kiit­tää ja ke­hua tois­ten­kin lap­sia, kun sii­hen on ai­het­ta. Seu­raa­val­la su­ku­pol­vel­la voi ol­la taas joku uu­si kei­no kas­vat­taa.

Olen tä­män ke­vään ai­ka­na kes­kus­tel­lut las­te­ni kans­sa hei­dän lap­suu­des­taan ja sii­tä, mi­ten he ovat sen ko­ke­neet. On ol­lut ki­pu­koh­tia, mut­ta myös kii­tol­li­suut­ta. On pal­jon asi­oi­ta, joi­ta oli­sin voi­nut teh­dä toi­sin ja pa­rem­min. Olen ker­to­nut heil­le sen, et­tä tah­to on ol­lut ai­na teh­dä asi­at hei­dän par­haak­seen niil­lä voi­mil­la, tie­doil­la ja tai­doil­la, jot­ka ovat sil­lä het­kel­lä ol­leet käy­tet­tä­vis­sä.

Olen miet­ti­nyt myös sitä, et­tä na­pa­nuo­ra pi­tää kat­kais­ta kak­si ker­taa. En­sim­mäi­nen ker­ta ta­pah­tuu syn­ty­män yh­tey­des­sä. Toi­nen ker­ta tu­lee jo­kai­sel­la lap­sel­la oman ai­ka­tau­lun­sa mu­kai­ses­ti. Osa ko­kee jo mel­ko nuo­re­na, et­tä on val­mis läh­te­mään ko­toa ja omat sii­vet kan­ta­vat. Se vaa­tii mo­lem­min­puo­lis­ta op­pi­mis­ta. Äi­ti­nä täy­tyy op­pia sii­hen, et­tä lap­sel­la on oma elä­mä ja sii­hen liit­ty­vät teh­tä­vät, jot­ka ovat hä­nen elä­mäs­sään etu­si­jal­la.

Omas­sa elä­mäs­sä­ni jou­duin ai­koi­naan miet­ti­mään asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä oman pik­ku­lap­si­vai­hees­sa ole­van per­heen ja äi­din aut­ta­mi­sen suh­teen. Va­lit­sin oman per­heen etu­si­jal­le ja äi­din aut­ta­mi­sen omien voi­ma­va­ro­jen mu­kaan. Äi­din­kin asi­at jär­jes­tyi­vät sit­ten pa­rem­min kuin osa­sin aja­tel­la. On ar­vo­kas­ta tie­tää, et­tä omien­kin las­ten kans­sa voi tar­vit­ta­es­sa ky­syä apua puo­lin ja toi­sin ja jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus vas­ta­ta kyl­lä tai ei ti­lan­teen mu­kaan.

En ole kos­kaan ol­lut hyvä näyt­tä­mään tun­tei­ta en­kä ker­to­maan sa­noil­la, mi­ten tär­kei­tä lap­set ovat mi­nul­le. Ker­roin kes­kus­tel­les­sam­me heil­le sii­tä­kin, et­tä jos ha­lu­ai­sin­kin muut­tua, se ei ole help­poa. En ha­lua tees­ken­nel­lä, kos­ka sil­loin en enää ole oma it­se­ni. Jos vä­lit­tä­mi­se­ni pys­tyy lu­ke­maan vil­la­pai­dois­ta ja -su­kis­ta ja muis­ta kä­den töis­tä, niin sen voi lu­kea niis­tä. Sil­mu­koi­den vä­lis­sä on pal­jon läm­pi­miä aja­tuk­sia.

Äi­tien­päi­vä on mo­nien tun­tei­den päi­vä. Olen vuo­si­kym­men­ten ajan saa­nut aa­mu­kah­vit sän­kyyn, kym­me­nit­täin rak­kau­del­la teh­ty­jä tai os­tet­tu­ja lah­jo­ja ja kort­te­ja. Nii­den ää­rel­lä tun­tuu, et­tä lap­set ovat kui­ten­kin ar­mol­li­sia vir­hei­tä te­ke­väl­le äi­dil­leen. Mi­nul­la on työ­pöy­däl­lä­ni eräs syn­ty­mä­päi­vä­kort­ti ja kol­me vuot­ta sit­ten äi­tien­päi­vä­nä saa­tu kort­ti, jos­sa on las­ten ja hei­dän puo­li­soi­den­sa sekä las­ten­las­ten aja­tuk­sia. En pys­ty kos­kaan lu­ke­maan nii­tä lii­kut­tu­mat­ta.

Toi­von, et­tä se, mikä on ol­lut tär­ke­ää mi­nul­le, äi­dil­le­ni ja mum­moil­le­ni, oli­si nä­ky­nyt lap­sil­le­ni hy­vä­nä ja kan­ta­va­na asi­a­na elä­mäs­sä. Vai­keis­sa­kin asi­ois­sa olen ha­lun­nut aja­tel­la asi­oi­ta Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta ja pe­rus­taa rat­kai­su­ni sii­hen. Vaik­ka vä­lil­lä ku­luu pi­dem­pi­kin ai­ka, et­tei ol­la yh­tey­des­sä, muis­tan tei­tä, lap­set, joka iki­nen päi­vä.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys