JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00

Juttua muokattu:

4.10. 09:18
2023100409182420231008080000

Pää­o­sa elä­mäs­täm­me, oli se sit­ten ly­hy­em­pi tai pi­tem­pi, on ta­val­lis­ta ar­kea. Eh­kä it­se voim­me vai­kut­taa, eläm­me­kö har­maa­ta ar­kea vai on­ko vä­lil­lä jo­tain mui­ta­kin vä­ri­sä­vy­jä.

Päi­vät tun­tu­vat sol­ju­van toi­nen tois­ten­sa pe­rään. Muu­ta­man päi­vän pääs­tä ei edes muis­ta, mitä jo­na­kin tiet­ty­nä päi­vä­nä ta­pah­tui. Tä­män olen huo­man­nut, kun olen yrit­tä­nyt pi­tää päi­vä­kir­jaa. Jos mer­kin­töi­hin tu­lee muu­ta­man päi­vän vii­ve, niin on läh­det­tä­vä ky­se­le­mään, mitä sil­loin teh­tiin. Toi­saal­ta jos muis­tiin­pa­nois­ta löy­tyy pa­ri­kin sa­naa, asia muis­tuu mie­leen vuo­sien­kin pääs­tä.

Omat muis­tiin­pa­no­ni ovat ai­ka yk­sin­ker­tai­sia. Käy­tiin siel­lä ja tääl­lä tai teh­tiin sitä ja tätä. Har­vem­min tu­lee kir­jat­tua mi­tään sy­väl­li­sem­pää tai lai­tet­tua ylös sen het­ki­siä tun­tei­ta. Pik­ku­hil­jaa ar­jes­sa voi ta­pah­tua muu­tok­sia, joi­ta ei juu­ri huo­maa.

Jos­kus on sit­ten päi­viä, jot­ka kyl­lä muis­taa, il­man muis­tiin­pa­no­ja­kin. Ne voi­vat ol­la elä­män kään­ne­koh­tia, ku­ten vaik­ka häät, las­ten syn­ty­mi­nen, uu­teen työ­paik­kaan läh­tö tai työ­e­lä­män päät­ty­mi­nen. Jos­kus sai­ras­tu­mi­nen tai on­net­to­muus py­säyt­tää ar­jen rau­hal­li­sen ku­lun.

Meil­lä kai­kil­la on var­mas­ti muis­tois­sam­me mon­ta täl­lais­ta eri­tyis­tä het­keä ja päi­vää. Ker­ron pari ta­paus­ta.

Saim­me ker­ran seu­ro­jen vä­li­a­jal­la pu­hu­jat ruo­kai­le­maan. Kal­lii­ta vel­jiä. Mei­dät ni­mit­täin hou­ku­tel­tiin pie­nen po­ru­kan mu­kaan käy­mään Gam­bi­as­sa. Ret­ki oli iki­muis­tet­ta­va jo si­näl­lään. Saim­me seu­ra­ta pai­kal­lis­ten us­ko­vais­ten elä­mää täy­sin eri­lai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä. Mie­leen jäi muun mu­as­sa erään nuo­ren vel­jen haa­ve omas­ta pat­jas­ta.

Kä­vim­me myös pie­nel­lä opin­to­mat­kal­la naa­pu­ri­maas­sa Se­ne­ga­lis­sa kat­so­mas­sa, mi­ten ja­lo­puut läh­te­vät sa­van­nil­ta sa­hal­le ja siel­tä lank­kui­na koh­ti Eu­roop­paa.

Gam­bia on tun­net­tu ran­ta­lo­ma­koh­de. Pi­ti­hän sitä yh­te­nä päi­vä­nä men­nä ran­nal­le. Uis­ken­te­lim­me ran­ta­ve­des­sä. Vie­res­sä vesi ko­ho­si kor­ke­al­le aal­to­jen saa­vut­ta­es­sa ma­ta­lan ran­nan. Tuli sit­ten mie­leen, et­tä us­kal­tai­si­ko men­nä tyrs­ky­jen taak­se me­ren puo­lel­le. Siel­lä voi­si ol­la hie­man sy­vem­pää ui­ma­vet­tä. Niin ke­rät­tiin roh­keut­ta ja men­tiin tyrs­ky­jen läpi.

Mei­tä oli kol­me: Mark­ku, vai­mo ja minä. Siel­lä­pä oli mu­ka­va uis­ken­nel­la. Pian hok­sat­tiin, et­tä oli­si­pa mah­ta­va hom­ma kel­lua kor­keil­la At­lan­tin mai­nin­geil­la, jot­ka vyö­ryi­vät ran­taa koh­ti. Mark­ku lu­pa­si opet­taa mei­tä. Ja niin kel­lut­tiin kol­meen pek­kaan mai­nin­gil­ta toi­sel­le. Mah­ta­va hom­ma, kun­nes ta­ju­sin, et­tä me­ren poh­ja ei tun­nu mis­sään. Olim­me huo­maa­mat­tam­me ajau­tu­neet kau­em­mas me­rel­le.

Nyt Mark­ku ot­ti oh­jat kä­siin­sä. Hän sa­noi ole­van­sa hyvä ui­ma­ri ja voi­si hi­na­ta mei­dät ran­taan. Jos se­kään ei aut­tai­si niin hän voi­si ha­kea apua. Ei oli­si mi­tään hä­tää. Niin sii­nä sit­ten ui­tiin ja ui­tiin ran­taa koh­ti ikui­suu­del­ta tun­tu­van ajan. Olin jät­tä­nyt sil­mä­la­sit ran­nal­le, jo­ten en oi­kein tien­nyt, saa­vu­tam­me­ko ran­taa vai etään­tyy­kö se.

Mark­ku hi­na­si mei­tä vuo­ro­tel­len ja rau­hoit­te­li koko ajan. Lo­pul­ta jal­ka osui poh­jaan. Olim­me kuin olim­me­kin pe­las­tu­neet. Vas­ta sii­nä vai­hees­sa huo­ma­sin, kuin­ka kova vir­taus ran­nal­ta oli me­rel­le päin, vaik­ka mai­nin­git tu­li­vat edel­leen ran­taa koh­ti. Oli ni­mit­täin las­ku­ve­den ai­ka.

Toi­nen ta­pah­tu­ma si­joit­tuu rei­lun 40 vuo­den pää­hän. Olim­me viet­tä­mäs­sä opis­ke­li­ja-asun­nos­sam­me Hel­sin­gin Vii­kis­sä rau­hal­lis­ta per­jan­tai-il­taa. Vel­je­ni, joka opis­ke­li Hy­vin­kääl­lä, il­maan­tui yl­lät­tä­en pai­kal­le. Hän sa­noi jää­vän­sä yö­ky­lään. Il­lan mit­taan sel­vi­si, et­tä hä­nel­lä oli­si aa­mul­la tar­koi­tus len­tää Kuu­sa­moon ja men­nä päi­väl­lä kih­loi­hin.

Sii­nä tai­si yk­si jos toi­nen­kin käy­dä var­mis­ta­mas­sa, et­tä he­rä­tys­kel­lo on var­mas­ti vi­ri­tet­ty aa­muk­si. Kun sit­ten aa­mul­la he­rät­tiin, huo­mat­tiin, et­tä kel­lo ei ol­lut soi­nut­kaan. Oli­ko jou­si ol­lut lii­an ki­re­äl­lä. Nyt tuli kii­re. Tak­si soi­tet­tiin käy­tä­vän ko­lik­ko­pu­he­li­mel­la heti pai­kal­le. Vel­je­ni juok­si tak­siin. Huo­mat­tiin, et­tä lom­pak­ko jäi pöy­däl­le. Niin­pä juok­sin suk­ka­sil­la­ni ja py­ja­ma pääl­lä tak­sin pe­rään, ja sain­kin sen vie­lä py­säy­tet­tyä.

Tak­si­mies ei an­ta­nut mi­tään toi­vei­ta eh­tiä ko­neel­le. Sii­nä oli hah­mot­tu­nut va­ra­suun­ni­tel­ma. Jos len­täi­si Ou­luun ja siel­tä bus­sil­la Kuu­sa­moon. On­gel­ma oli, et­tä sil­loin ei tun­net­tu kän­ny­köi­tä ja What­sApp-vies­te­jä. Ky­läl­lä oli yh­des­sä ta­los­sa pu­he­lin. Mi­ten mor­si­a­mel­le saa­tai­siin vies­ti, ja eh­ti­si­vät­kö sor­mus­kau­pat men­nä kiin­ni.

Vel­je­ni meni jo­not­ta­maan lip­pua Ou­lun ko­neel­le. Hän oli jo saa­nut li­pun kou­raan, kun kai­ut­ti­mis­ta kuu­lui kuu­lu­tus: "Vii­mei­nen kuu­lu­tus Kuu­sa­mon ko­neel­le." Äk­kiä syök­sy­mään jo mel­kein sul­jet­tu­jen port­tien läpi, ja sul­ha­nen pää­si kuin pää­si­kin ko­nee­seen. Ko­nees­sa oli ni­mit­täin huo­mat­tu vika en­nen läh­töä. Sen kor­jaa­mi­seen oli men­nyt tun­ti.

Niin kaik­ki jär­jes­tyi. Kih­loi­hin meno on­nis­tui, ja vuo­sien saa­tos­sa heil­le on siu­nat­tu per­het­tä. Nyt var­si­nai­set työ­vuo­det ovat heil­lä­kin jo ta­ka­na­päin.

It­se olim­me mon­ta päi­vää epä­tie­toi­suu­des­sa, mi­ten sul­has­po­jal­le kävi, kun­nes tuli iloi­nen vies­ti, et­tä hy­vin­hän sii­nä kävi.

Tun­tuu, et­tä näis­sä­kin ta­pah­tu­mis­sa on ol­lut Tai­vaan Isän oh­jaus ja run­saas­ti en­ke­lei­tä mu­ka­na.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys