JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elä­mää pi­tem­pi ta­ri­na

2.7.2021 7.05

Juttua muokattu:

23.6. 14:00
2021062314001220210702070500

Työ­ni oli kuun­nel­la. Yli 42 vuo­den ai­ka­na koh­ta­sin kym­me­niä tu­han­sia ih­mi­siä. Kuun­te­lin hei­dän ker­to­muk­si­aan, ta­ri­noin­tia omas­ta ja lä­heis­ten­sä elä­mäs­tä, kir­pei­tä, iloi­sia, su­rul­li­sia ta­ri­noi­ta, elä­män syn­kis­tä ja va­loi­sis­ta het­kis­tä. Pal­jon nii­tä jäi mie­leen, suu­rin osa on unoh­tu­nut. Ker­to­muk­sia muis­tel­les­sa voin miet­tiä, mil­lai­sen ta­ri­nan lä­hei­se­ni ker­toi­si­vat mi­nus­ta.

Ei meil­le mi­tään tie­tä ol­lut, sel­lai­nen kär­ry­pol­ku vei met­sän hal­ki. He­vo­sel­la sitä pys­tyi kul­ke­maan. Kun mies sai­ras­tui, nos­ti­vat po­jat hä­net pöy­dän kan­nel­le ja kan­toi­vat sil­lä maan­tien var­teen. Siel­tä mat­ka jat­kui tak­sil­la sai­raa­laan. Ei hän ta­kai­sin siel­tä tul­lut. Jäin les­kek­si, yk­sin las­ten kans­sa sin­ne met­sien kes­kel­le.

Ke­säl­lä hä­nen oli­si vas­ta pi­tä­nyt syn­tyä, en ha­lua näh­dä, pi­tä­kää se pii­los­sa.

Elä­mä on ta­ri­na. Kai­kis­ta meis­tä voi­si ker­toa sel­lai­sen. Kor­ke­aan ikään eh­ti­neen ta­ri­na oli­si pit­kä, nuo­ren, tai jo en­nen syn­ty­mää kuol­leen ta­ri­na on ly­hyt.

Elä­mä ja ta­ri­na sii­tä voi ol­la ly­hyt. Se voi päät­tyä jo en­nen syn­ty­mää. Ta­ri­nat liit­ty­vät kui­ten­kin sau­mat­to­mas­ti ai­na toi­siin ih­mi­siin, lä­hei­sim­piin, van­hem­piin ja si­sa­ruk­siin, usein myös edel­li­seen su­ku­pol­veen, iso­van­hem­piin, se­tiin, tä­tei­hin ja serk­kui­hin.

Omis­ta iso­van­hem­mis­ta tie­dän ko­vin vä­hän. Mum­moa isä­ni puo­lel­ta en ole näh­nyt kos­kaan. Hän on kuol­lut isä­ni ol­les­sa yh­dek­sän vuo­den iäs­sä, jo 22 vuot­ta en­nen syn­ty­mää­ni. Uk­ki­ni muis­tan. Hän­kin kuo­li, kun olin vas­ta kah­dek­san­vuo­ti­as.

Äi­ti­ni isä ja hä­nen uk­kin­sa ovat kuol­leet so­ta­vuo­te­na 1941. Isoi­sä­ni ja isoi­soi­sä­ni äi­din puo­lel­ta kuo­li­vat siis 14 vuot­ta en­nen syn­ty­mää­ni. Äi­ti­ni me­net­ti isän­sä ol­les­saan 15-vuo­ti­as. Äi­ti­ni äi­ti, mum­mo­ni, kuo­li ol­les­sa­ni va­rus­mie­he­nä vuo­den 1975 mar­ras­kuus­sa.

Äi­din su­vun hau­dal­la vie­rai­len vuo­sit­tain. Pää­o­sin tie­to, mikä mi­nul­la heis­tä on, nä­kyy hau­ta­ki­ves­tä, siis syn­ty­mä- ja kuo­lin­päi­vät. Sa­mal­le kirk­ko­maal­le on hau­dat­tu­na myös isä­ni suku. Löy­dän siel­tä isä­ni li­säk­si hä­nen isän­sä eli uk­ki­ni hau­dan, mut­ta en hä­nen puo­li­so­aan, joka kuo­li jo 1933. Ai­ka teki teh­tä­vän­sä hoi­ta­mat­to­mal­le hau­dal­le, se unoh­tui ja otet­tiin hau­ta­käyt­töön uu­del­leen.

Isä­ni ukis­ta tie­dän vain ni­men, Ris­to, en mi­tään muu­ta. Eh­kä hän oli syn­ty­nyt suun­nil­leen suur­ten näl­kä­vuo­sien ai­koi­hin.

Kai­kis­ta heis­tä on ol­lut jos­kus ta­ri­na, jota he it­se ja hei­dän lä­hei­sen­sä ovat ai­koi­naan ker­to­neet. Jo­kai­sen hei­dän elä­män­sä on liit­ty­nyt vah­vas­ti edel­li­seen ja seu­raa­vaan su­ku­pol­veen, ai­van ku­ten mei­dän­kin elä­mäm­me liit­tyy iso­van­hem­piin, van­hem­piin, lap­siim­me, lap­sen­lap­siim­me ja si­sa­ruk­siim­me.

Su­ku­pol­vien lo­pu­ton kier­to ja elä­mäm­me liit­ty­mi­nen toi­siin ih­mi­siin on kuin vah­va köy­si. Sii­nä on lu­ke­mat­to­mia säi­kei­tä rin­nak­kain lä­hel­lä toi­si­aan. Luja köy­si syn­tyy­kin vain vah­vas­ta pu­nok­ses­ta, ai­van ku­ten su­kum­me ja sii­hen liit­ty­vät ta­ri­nat ih­mi­sis­tä. Sii­nä ta­ri­nas­sa kul­ke­vat rin­nak­kain su­ku­pol­vien eri-ikäi­set ih­mi­set. Sa­maan ai­kaan kun joi­den­kin pu­nos si­säl­tää tum­mia su­run vi­vah­tei­ta, on toi­sil­la vaa­lei­ta pu­nok­sia, elä­män on­nel­lis­ta ai­kaa.

Ta­ri­nois­sa saam­me kas­vot. Ker­to­muk­sis­sa elä­mä jat­kuu. Ta­ri­nat elä­vät pi­tem­pään kuin ih­mi­set, jois­ta nii­tä ker­ro­taan, ly­hyim­mil­lään­kin vuo­si­kym­me­niä, jos­kus vuo­si­sa­to­ja, jopa vuo­si­tu­han­sia.

Jos oli­sin kuul­lut ul­ko­puo­li­sen ker­to­ma­na ta­ri­nan en­nen syn­ty­mään­sä kuol­lees­ta lap­ses­ta, en oli­si tien­nyt hä­nes­tä juu­ri mi­tään. Äi­din ker­to­ma­na lap­si liit­tyi kui­ten­kin hä­nen su­ku­jen­sa pu­nok­siin. Vaik­ka elä­mä päät­tyi jo äi­din koh­dus­sa, liit­tyi sii­hen kui­ten­kin vah­vas­ti mui­hin kiin­nit­ty­vä ta­ri­na. Lap­si sai su­kun­sa kas­vot, hän eli het­ken sii­nä kes­kus­te­lus­sam­me. Lap­si, jon­ka odo­tet­tiin syn­ty­vän va­loi­san yöt­tö­män yön ke­sään, syn­tyi ja kuo­li vuo­den pit­kien ja pi­mei­den öi­den ai­kaan. Sain kuul­la omal­la ta­val­laan kau­niin ta­ri­nan ly­hy­es­tä elä­mäs­tä, ta­ri­nan, joka päät­tyi su­ruun ja pet­ty­myk­seen.

Mut­ta mi­ten päät­tyi tä­män ta­ri­nan en­sim­mäi­sen hen­ki­lön, van­han mum­mon ker­to­mus? ”Olen jo kau­an asu­nut kir­kon­ky­läl­lä, kau­pat, kirk­ko ja sai­raa­la ovat lä­hel­lä, nii­tä­hän sitä van­ha ih­mi­nen eni­ten tar­vit­see, hyvä siel­lä on ol­la. Lap­set muis­ta­vat ja käy­vät kun en­nät­tä­vät, he ovat työn pe­räs­sä muut­ta­neet maa­il­mal­le. Ko­ti­ta­lo siel­lä kor­ves­sa on au­tio.”

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
16.1.2022

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: ”Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan.” Joh. 4:13–14

Viikon kysymys