JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämää ulkosaaristossa – Utö, osa 2/3

6.10.2023 6.00

Juttua muokattu:

15.11. 11:19
2023111511195820231006060000

Eli­na Lu­mi­jär­vi

Ku­vat: Eli­na Lu­mi­jär­vel­tä ja Jo­han­na Lu­mi­jär­vel­tä

Mil­lais­ta se sit­ten oli, asu­mi­nen saa­res­sa, jos­ta oli hy­väl­lä ke­lil­lä nel­jä tun­tia me­ri­mat­kaa man­te­reel­le? Vuo­den 2011 ko­va­na tal­ve­na alus teki jäi­den se­as­sa mat­kaa vä­lis­tä kym­me­nen­kin tun­tia yh­teen suun­taan, vä­lil­lä pe­ruut­ta­en ja vauh­tia ot­ta­en.

Ih­meel­li­sin­tä oli se, et­tä per­heem­me elä­mä rau­hoit­tui vä­lit­tö­mäs­ti saa­reen muu­tet­tu­am­me. Ka­len­te­ri ei täyt­ty­nyt neu­vo­la- ja suu­hy­gie­nis­ti­a­jois­ta ei­kä van­hem­pai­nil­lois­ta ja -var­teis­ta. Ei ol­lut las­ten har­ras­tuk­siin kus­kaa­mi­sia, päi­vä­ker­ho­ja, py­hä­kou­lu­ja tai raa­mat­tu­luok­kia – niin hy­viä toi­min­ta­muo­to­ja kuin ne ovat­kin.

Ke­nel­lä­kään ei kii­ret­tä mi­hin­kään. Pait­si kau­pal­la oli vils­ket­tä nii­nä het­ki­nä, kun Kes­kon kuor­ma ha­et­tiin lai­val­ta kak­si ker­taa vii­kos­sa. Utös­tä ei läh­det­ty ihan pien­ten asi­oi­den ta­kia man­te­reel­le, el­lei se ol­lut ihan vält­tä­mä­tön­tä. Kun läh­det­tiin, hoi­det­tiin omia ja jos­kus mui­den­kin saa­re­lais­ten asi­oi­ta. Kou­lu­lais­ten ke­vät­ret­ken yh­tey­des­sä koko po­ruk­ka kävi suu­hy­gie­nis­tin vas­taa­no­tol­la.

Nau­tin saa­res­sa olos­ta niin val­ta­vas­ti, et­tä otin ta­vak­se­ni on­ni­tel­la it­se­ä­ni ai­na kun lai­va ir­to­si Utön lai­tu­ris­ta läh­te­äk­seen koh­ti Nau­vos­sa si­jait­se­vaa Pär­näis­ten sa­ta­maa ja sain it­se jää­dä lai­tu­ril­le. Tun­sin it­se­ni niin etuo­i­keu­te­tuk­si ja on­nel­li­sek­si sii­tä, et­tä mei­dän koti oli Utös­sä.

Lap­set kä­vi­vät kou­lua, jos­sa es­ka­ri­lai­nen saat­toi va­hin­gos­sa unoh­tua il­ta­päi­väk­si­kin luok­kaan, kun ku­kaan ei muis­ta­nut ajaa hän­tä ko­tiin ja tyt­tö viih­tyi. Kak­si van­hin­ta poi­kaa kävi ylä­kou­lua si­ten, et­tä mie­he­ni opet­ti hei­tä osit­tain ko­to­na, mut­ta he oli­vat ai­na puo­li päi­vää kou­lun ti­lois­sa. Jos­kus he oli­vat etäyh­tey­del­lä mu­ka­na Korp­poon kou­lul­la. Ko­keet he suo­rit­ti­vat saa­ren opet­ta­jan val­von­nas­sa, ja ne lä­he­tet­tiin sit­ten Korp­poo­seen ar­vi­oi­ta­vak­si.

Voi­maan­nut­ta­vin asia Utös­sä oli luon­to. Saim­me ol­la luon­non pa­no­raa­ma­kup­las­sa vuo­ro­kau­des­ta toi­seen. Utö oli lin­tu­bon­ga­rei­den pa­ra­tii­si. Po­jis­tam­me toi­sek­si van­hin, Pyry, so­lah­ti hei­dän jouk­koon­sa sil­lä seu­rauk­sel­la, et­tä op­pi ha­vain­noi­maan ja tun­te­maan val­ta­van mää­rän lin­tu­ja.

Ke­väi­sin muut­to­mat­kas­ta vä­sy­neet pik­ku­lin­nut oli­vat niin uu­pu­nei­ta pääs­tes­sään Utö­hön, et­tä an­toi­vat­pa mie­het jos­kus pu­na­rin­nal­le Coca-Co­laa, jot­ta sai­vat lin­nun vir­ko­a­maan. Pu­na­rin­nat oli­vat ko­vin ke­sy­jä ja saat­toi­vat is­tah­taa ken­gän­kär­jel­le tai kä­del­le. Tun­net­tu luon­to­toi­mit­ta­ja tul­kit­si asi­aa si­ten, et­tä Brit­tein­saa­ril­la asui mum­mo­ja, jot­ka ruok­ki­vat pu­na­rin­to­ja kä­des­tä ja lin­nut ei­vät sik­si aras­tel­leet ih­mi­siä.

Bon­ga­rei­den hom­ma oli ajoit­tain san­gen hu­mo­ris­tis­ta seu­rat­ta­vaa. Erään ker­ran pie­ni tyt­töm­me il­moit­ti Py­ryl­le, et­tä pi­hal­la on pink­ki kot­ta­rai­nen. Pyry nap­pa­si oi­tis lin­nus­ta ku­van, ja pian var­mis­tui, et­tä ky­sees­sä oli har­vi­nai­nen pu­na­kot­ta­rai­nen, joka oli ta­vat­tu Suo­mes­sa vii­mek­si 17 vuot­ta sit­ten.

Sana kii­ri no­pe­as­ti bon­ga­rei­den kes­kuu­des­sa, ja en­nen kuin päi­vä eh­ti il­taan, oli tak­si­ve­neel­lä ja Ei­vo­ril­la saa­pu­nut ka­sa­päin lin­tu­har­ras­ta­jia saa­reen. Oli­vat muu­ten niin kir­ja­va jouk­ko, et­tä eräs saa­re­lai­nen to­te­si, et­tä hei­dän tun­nis­ta­mi­seen­sa vas­ta lin­tu­kir­jaa tar­vit­tai­siin­kin. Pu­na­kot­ta­rai­nen py­syt­te­li het­ken pii­los­sa, mut­ta il­lan se tul­len il­mes­tyi pi­ha­pii­rim­me. Ei ol­lut Py­ryl­lä puu­tet­ta jää­te­lön tar­jo­a­jis­ta sinä il­ta­na.

Utö oli lap­sil­le ai­van ih­meel­li­nen maa­il­ma. Ihan pie­nim­piä lap­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta koko saa­ri oli hei­dän leik­ki­kent­tä­nään. Toki oli paik­ko­ja, joi­hin ei saa­nut men­nä. Sel­lai­sia oli­vat yk­si­tyi­set lai­tu­rit ja lai­tu­rit yli­pää­tään, kos­ka jos niil­tä tip­pui, niin vet­tä oli ai­na pal­jon. Ete­lä­kär­jen kal­li­oil­la leik­ki­mi­nen oli kiel­let­tyä, kos­ka ne oli­vat pait­si jyr­kät myös niin liuk­kaat, et­tei siel­tä oli­si pääs­syt ylös. Me­ren voi­man ais­ti sii­nä mää­rin, et­tei sitä käy­nyt isom­mil­la ei­kä pie­nem­mil­lä mie­les­sä­kään uh­ma­ta.

Syys­myrs­kyil­lä meno oli niin hur­jaa, et­tä erää­nä il­ta­na kou­lul­ta pa­la­tes­sa saim­me puo­li­so­ni kans­sa pi­tää täy­sin voi­min vau­van vau­nuis­ta kiin­ni, et­tei­vät ne kaa­tu­neet. Ko­to­na jal­ko­jen al­la lat­tia tä­ri­si myrs­kyn voi­mas­ta. Ran­ta­kal­li­oil­le lyö­vät aal­lot oli­vat hur­jia. Kou­lus­sa op­pi­tun­nil­la opet­ta­ja vei lap­set kat­so­maan ko­vaa me­ren­käyn­tiä tur­val­li­ses­ta pai­kas­ta. Saa­ren van­huk­set käs­ki­vät lap­sia lait­ta­maan suu­ria ki­viä tas­kuun, jos he läh­ti­si­vät ul­koi­le­maan myrs­ky­sääl­lä. Sil­loin ei läh­ti­si len­toon ei­kä kaa­tui­si niin hel­pos­ti myrs­kyn voi­mas­ta.

Joka päi­vä pu­heis­sam­me oli jol­la­kin ta­voin mu­ka­na luon­to. Tuol­loin kah­dek­san­vuo­ti­as Frans-Ee­mil tuli ker­ran si­sään ja nos­ti kes­kel­le ruo­ka­pöy­tää mys­syn­sä, jon­ka suun hän oli tiu­kas­ti pu­ris­ta­nut kou­raan­sa. Poi­ka kuis­ka­si: ”Äi­ti, kato mitä tääl­lä on.” Mys­syn poh­jal­la oli pie­ni, muut­to­mat­kas­ta vä­sy­nyt hip­pi­äi­nen. Ai­van kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä tun­tui, et­tä mi­ten niin pie­ni lin­tu oli jak­sa­nut ylit­tää suu­ren me­ren. Mikä sen sai läh­te­mään koh­ti poh­jois­ta?

Blo­gin kol­mas ja sa­mal­la vii­mei­nen osa il­mes­tyy per­jan­tai­na 13.10.2023.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys