JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämää ulkosaaristossa – Utö, osa 3/3

13.10.2023 6.00

Juttua muokattu:

15.11. 11:20
2023111511201320231013060000

Eli­na Lu­mi­jär­vi

Ku­vat: Eli­na Lu­mi­jär­vel­tä ja Jo­han­na Lu­mi­jär­vel­tä

Mie­les­tä­ni syk­sy ja tal­vi oli­vat eri­tyi­sen hie­noa ai­kaa saa­res­sa. Oli rau­haa, ei­kä kul­ki­joi­ta ol­lut ruuh­kak­si as­ti. Kaup­pa oli tal­vi­sin au­ki vain jo­ku­sen tun­nin ja työ­ai­ka san­gen mal­til­li­nen. Lun­ta tuli to­sin jos­kus sii­nä mää­rin, et­tä ky­lä­tiel­le syn­tyi val­ta­via kor­kei­ta dyy­ne­jä. Ker­ran jos toi­sen­kin nii­tä sit­ten la­pi­oi­tiin, kun piti pääs­tä kau­pan lava-au­tol­la ta­va­raa ha­ke­maan lai­tu­ril­ta.

Työ­ni kan­nal­ta eh­kä jän­nit­tä­vin asia oli tot­tua aja­maan ky­sei­nen lava-au­to jäi­sel­le lai­tu­ril­le. En­sin­nä­kin oli va­rot­ta­va, et­tei lai­tu­rin 90 as­teen kul­mas­sa ta­ka­ren­gas osu tyh­jän pääl­le. Li­säk­si lai­tu­ril­la ei ol­lut vie­lä tuol­loin asen­net­tu­na min­kään­lais­ta hir­si­pölk­kyä, joka oli­si edes hie­man tö­kän­nyt vas­taan, jos au­to oli­si läh­te­nyt lui­su­maan lai­tu­ril­ta koh­ti mer­ta. Au­to oli myös mal­lia, jos­sa ko­vin moni toi­min­to ei enää pe­lan­nut, ja ta­ri­na ker­toi, et­tä se oli­si jo ker­taal­leen jos­sa­kin koh­taa nos­tet­tu me­res­tä.

Myös ah­to­jäät ja jään­mur­ta­jien seu­raa­mi­nen oli­vat elä­mys. Utön edes­tä kul­kee lai­va­väy­lä, jos­ta rah­ti­lai­vat jat­ka­vat mat­kaa maa­il­mal­le, ja tuo­ta väy­lää jään­mur­ta­jat pi­ti­vät jäis­tä va­paa­na.

Meil­lä kävi on­nea. Mies sai saa­ren kou­lul­ta opet­ta­jan työ­tä. Sen tur­vin pys­tyim­me jää­mään vie­lä toi­sek­si vuo­dek­si. Olim­me työl­lis­tet­ty­jä jopa sii­nä mää­rin, et­tä kun lai­va saa­pui ja täy­tyi ha­kea ta­va­rat kau­pal­le, tar­vit­tiin kah­del­le nuo­rim­mal­le lap­sel­le hoi­ta­ja. Lap­sia ei voi­nut ot­taa lai­tu­ril­le, kun hei­dän äi­tin­sä keik­kui kuor­ma-au­ton la­val­la ot­ta­mas­sa lai­vas­ta vins­sil­lä nos­tet­ta­via, tuu­les­sa hei­lu­via ta­va­ra­rul­la­koi­ta vas­taan. Ai­na löy­tyi kui­ten­kin joku, joka pys­tyi aut­ta­maan. Lap­set voi­vat tie­tää, kuka on Ne­po­nen. Hän on ihas­tut­ta­va jä­nis, joka on seik­kail­lut esi­mer­kik­si jou­lu­ka­len­te­ris­sa. Muun mu­as­sa Ne­po­nen oli meil­lä las­ten­hoi­ta­ja­na use­am­pia ker­to­ja. Kii­tol­li­si­na muis­tam­me aut­ta­vais­ta ja mu­ka­vaa Ne­pos­ta.

Jos tar­vit­tiin lää­kä­rin apua, toi­min­ta­ta­pa riip­pui ai­na ti­lan­teen va­ka­vuu­des­ta ja sääs­tä. Sai­ras­koh­tauk­sen sat­tu­es­sa saa­reen tuli suu­ri he­li­kop­te­ri, Su­per Puma, jol­la sai­ras vie­tiin saa­maan hoi­toa. Jos taas vuo­lit puu­kol­la luu­hun saak­ka haa­van, kun me­rel­lä rie­hui syys­myrs­ky, täy­tyi käyt­tää luo­vuut­ta. Näin ta­pah­tui 10-vuo­ti­aan Elie­lin koh­dal­la, joka aor­tas­sa ole­van siir­rän­näi­sen vuok­si hän tar­vit­see ai­na täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa an­ti­bi­oot­ti­hoi­toa en­nal­ta­eh­käi­se­väs­ti. Man­te­reel­la si­jait­se­val­ta ter­vey­sa­se­mal­ta saa­tiin toi­min­ta­oh­jeet ja po­jan sor­mi las­toi­tet­tiin ko­ti­kons­tein. Erään iäk­kään saa­re­lai­sen kaa­pis­ta löy­tyi käy­pää an­ti­bi­oot­tia, jos­sa oli vie­lä voi­mas­sa­o­lo­ai­kaa­kin jäl­jel­lä. Nyt ym­mär­ret­tiin se­kin, mik­si saa­res­sa ke­ho­tet­tiin ai­na hank­ki­maan mää­rä­tyt an­ti­bi­oo­tit, vaik­ka niil­le ei oli­si käyt­töä heti ol­lut­kaan.

Nois­sa vuo­sis­sa on riit­tä­nyt muis­tel­ta­vaa. Tuli näet ai­ka läh­teä ta­kai­sin sin­ne, mis­tä oli läh­det­ty­kin. Van­hin lap­sis­ta me­ni­si lu­ki­oon ja mie­hel­lä ei oli­si ol­lut enää saa­rel­la työ­tä. It­sel­le­ni oli yl­lät­tä­vän vai­ke­aa jät­tää kaik­ki tuo taak­se. Mer­kil­li­sel­lä ta­val­la vai­ke­ak­si olen ko­ke­nut myös pa­laa­mi­sen ky­sei­sel­le saa­rel­le lo­ma­lai­se­na, kos­ka siel­lä on ol­lut koti ja niin pal­jon sen kaut­ta ra­kas­ta. En osaa asi­aa se­lit­tää, mut­ta niin vain on. Saa­res­sa sai al­kun­sa myös pie­ni tyt­tö, Märt­ha, joka syn­tyi kak­si viik­koa saa­res­ta läh­töm­me jäl­keen.

Kaik­ki tuo ko­et­tu tun­tuu jäl­keen­päin ih­meel­li­sel­tä Ju­ma­lan joh­da­tuk­sel­ta ja lah­jal­ta, joka sal­lit­tiin ta­pah­tu­vak­si mei­dän per­heel­le. Utön hau­taus­maal­la on ny­ky­ään yli kym­me­nen tut­tua hau­taa. Ih­mi­siä, jot­ka tu­li­vat hy­vin tu­tuik­si. Jos­ta­kin syys­tä use­am­pia vie­lä hy­väs­sä fyy­si­ses­sä kun­nos­sa ole­via elä­kei­än juu­ri saa­vut­ta­nei­ta ih­mi­siä kuo­li läh­töm­me jäl­keen. Mat­kan­sa on päät­tä­nyt myös osa niis­tä van­hois­ta saa­re­lai­sis­ta, jot­ka oli­vat hoi­ta­neet syn­ny­tyk­siä ve­neis­sä, pe­las­ta­neet haak­si­rik­kou­tu­nei­ta ja elä­neet ai­kaa, jota ei enää ole.

Niin ja vie­lä niis­tä jou­lu­va­lois­ta. Ei meis­tä ku­kaan kai­van­nut Stock­man­nin jou­lu­va­lo­ja. Kun ky­lä­kau­pan ik­ku­naan lai­tet­tiin van­ha, orans­si jou­lu­täh­ti, joka lois­ti pi­me­äs­sä, tun­tui iha­nal­ta ja jou­lui­sel­ta käy­dä odot­ta­maan sei­men lap­sen syn­ty­mä­juh­laa.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys