JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

Nykyiset blogit
7.8.2020 6.20

Juttua muokattu:

5.8. 08:22
2020080508224320200807062000

Olem­me vai­mo­ni kans­sa jou­tu­neet muu­ta­man ker­ran ti­lan­tee­seen, jos­sa elä­mä on syys­tä tai toi­ses­ta näyt­tä­nyt ole­van suis­tu­mas­sa rai­teil­taan.

Yk­si täl­lai­nen oli, kun Suo­mi jou­tui suu­reen la­maan 90-lu­vul­la, ja mi­nul­ta meni työ­paik­ka. Vel­kai­ses­sa ta­los­sa asui mi­nun ja vai­mo­ni li­säk­si vii­si las­ta.

Mei­dän ei kui­ten­kaan tar­vin­nut kär­siä näl­kää ei­kä myy­dä asun­to­am­me. Yh­teis­kun­ta piti huol­ta mo­ni­lap­si­ses­ta per­hees­tä ja jär­jes­ti myös yli­mää­räis­tä kou­lu­tus­ta. Minä pää­sin aus­kul­toi­maan opet­ta­jak­si ja vuo­den pääs­tä töi­hin. Meil­le kävi hy­vin. Työt­tö­myys ei ol­lut edes ko­vin lei­maa­vaa poik­keu­sai­koi­na, jol­loin se ko­et­te­li mo­nia.

Myös vuo­si 2008 oli haas­ta­va. Minä sai­ras­tuin ke­sän alus­sa va­ka­vas­ti. Olin luul­ta­vas­ti niin kuor­mit­tu­nut, et­tä me­ne­tin työ­ky­ky­ni. Sai­ras­tu­mi­nen py­säyt­ti mi­nut huo­maa­maan, voi­sin me­net­tää elä­mäs­tä­ni kai­ken sen, mikä oli sii­hen as­ti ol­lut it­ses­tään sel­vää. Oli epä­sel­vää pys­tyi­sin­kö jat­ka­maan opet­ta­jan työs­sä­ni. Ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta tuli ta­voit­teel­li­nen tila. On­nek­si pys­tyin saa­ma­ni hoi­don an­si­os­ta pa­laa­maan nor­maa­lis­ti töi­hin. Sel­vi­sin säi­käh­dyk­sel­lä.

Olen sai­ras­ta­nut vii­me vuo­si­na kak­si syö­pää. Vuo­den 2008 pe­lot ei­vät to­teu­tu­neet näis­sä­kään ti­lan­teis­sa. Työ­nan­ta­ja­ni ei ir­ti­sa­no­nut mi­nua, vaik­ka se oli­si il­mei­ses­ti ol­lut mah­dol­lis­ta jäl­kim­mäi­sen sai­rau­den pit­kä­ai­kai­suu­den vuok­si. Pys­tyim­me pi­tä­mään asun­tom­me. Jou­duim­me to­sin te­ke­mään vel­kaa sai­ras­te­lun vuok­si, mut­ta sen olem­me on­nis­tu­neet myö­hem­min mak­sa­maan pois.

On elä­mäs­säm­me ol­lut mui­ta­kin ko­et­te­le­muk­sia, mut­ta nämä ovat eh­kä ol­leet haas­ta­vim­mat ti­lan­teet. Ko­em­me, et­tä näis­sä­kin vai­heis­sa on ol­lut siu­naus mu­ka­na, kos­ka kai­kis­sa on käy­nyt lo­pul­ta hy­vin. Nämä ko­ke­muk­set ker­to­vat, et­tä elä­mä ei ole pro­jek­ti, jon­ka it­se suun­nit­te­lem­me ja joka sit­ten to­teu­tuu ai­ko­mus­tem­me mu­kai­ses­ti. Eli­no­lo­suh­teet muut­tu­vat, ja jou­dum­me so­peu­tu­maan uu­siin ti­lan­tei­siin.

Kun noi­ta vai­hei­ta muis­te­lee, huo­maa oman pie­nuu­ten­sa. Olem­me it­se­kin pon­nis­tel­leet, mut­ta yh­teis­kun­ta on aut­ta­nut joka ti­lan­tees­sa. Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut mei­tä ja olem­me saa­neet kai­kes­ta huo­li­mat­ta elää rik­kaan elä­män.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys