JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elä­mä­ni ei ole pelk­kää et­si­mis­tä

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
19.2.2016 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160219063000

Sinä, joka py­säh­dyt tie­to­ko­neen ää­rel­le, tai blo­gi­teks­tit ovat pu­he­li­men avul­la kä­des­sä­si. Saa­tat elää lap­si­per­heen hä­lys­sä, on­nen ja mur­hei­den kes­kel­lä. Eh­kä elät yk­sin hil­jais­ta ja rau­hal­lis­ta elä­mää­si, on­nen ja mur­hei­den kes­kel­lä. Elä­män­ti­lan­tee­si, mil­lai­nen se on­kin, on mo­nien Ju­ma­lan luo­mien vä­rien sä­vyt­tä­mä.

Jos sinä jaat ko­ke­muk­sen, jos­ta kir­joi­tan, toi­von, et­tä se li­sää luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Jos sinä elät ai­van päin­vas­tai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa tai jo­tain sil­tä vä­lil­tä, toi­von, et­tä se aut­taa si­nua pa­rem­min ym­mär­tä­mään rik­kaut­ta eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa. Toi­von, et­tä mie­tit näi­tä ky­sy­myk­siä.

Aja­tel­laan­ko, et­tä jo­kai­nen, jol­la ei ole puo­li­soa, et­sii sitä ak­tii­vi­ses­ti? Li­sä­tään­kö sa­nan puo­li­so eteen lii­an usein sana vie­lä? Jos­kus täl­lai­nen ajat­te­lu­ta­pa tur­haut­taa ky­sei­ses­sä elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vaa. Puo­li­son löy­tä­mi­sel­le tun­nu­taan aset­ta­van pai­no­ar­voa jos­kus lii­kaa­kin. On pal­jon, pal­jon muu­ta­kin mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Ko­en­ko sit­ten it­se, et­tä olen vail­la? Kyl­lä minä koen, toi­si­naan. Ko­ke­muk­sen vail­le jää­mi­ses­tä ei pi­täi­si hal­li­ta elä­mää. Elä­mä­ni voi ol­la ai­van yh­tä ri­kas­ta il­man omaa per­het­tä, eri ta­val­la vain. Ja jos­kus sen asi­an hah­mot­ta­mi­nen vaa­tii py­säh­ty­mis­tä: kään­ty­mis­tä kat­so­maan elä­män hy­viin asi­oi­hin. Kii­tol­li­suus – se mei­dän kaik­kien oli­si hyvä löy­tää, elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta. Ju­ma­lal­la on jo­kai­sel­le oma teh­tä­vän­sä. Ai­van yh­tä ar­vo­kas.

Mikä se on se kai­paus, joka täyt­tää sy­dä­men?

Se on kai­paus ko­din läm­mön ja lä­hei­sen ih­mi­sen.

Se on yk­si­näi­syy­den kes­kel­tä nous­sut ru­kous.

Se on toi­ve, unel­ma, haa­ve.

Se on kai­paus, jota usein­kaan ei ää­neen lau­su­ta.

Pi­täi­si naut­tia sii­tä, mitä elä­mäs­sä on juu­ri nyt.

Pi­täi­si ol­la on­nel­li­nen näin, mut­ta jos­kus

tun­tuu yk­si­näi­syys taa­kal­ta.

Miet­tii, voi­ko sitä toi­voa,

sitä, mitä ei ää­neen lau­su­ta?

Jos­kus te­kee mie­li huu­taa maa­il­mal­le:

ra­kas­ta­kaa mi­nua, täl­lai­se­na.

Minä olen ko­ko­nai­nen näin.

Ei vain ole tar­koi­tet­tu ke­tään rin­nal­le,

ai­na­kaan juu­ri nyt.

Elä­mäs­sä voi ol­la eri­lai­sia pää­mää­riä. Oi­ke­as­taan, tar­kem­min aja­tel­tu­na, puo­li­son löy­tä­mi­nen ei ole lain­kaan pää­mää­rä. Se on Ju­ma­lan tah­to ja vain sitä, ja koen, et­tä niin on hyvä. Muis­tan Su­vi­seu­ro­jen pu­heen­vuo­ros­ta jol­ta­kin vuo­del­ta sa­nat sii­tä, et­tä sie­lun­vi­hol­li­nen ke­hot­taa yk­si­näis­tä ih­mis­tä ole­maan täs­sä asi­as­sa luot­ta­mat­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Se ke­hot­taa et­si­mään puo­li­soa it­se, ”vaik­ka ki­ven al­ta”, ak­tii­vi­ses­ti. Kan­nus­te­taan­ko tä­hän lii­kaa? Eten­kin nuo­rel­le us­ko­vai­sel­le ym­pä­ris­tö saat­taa ai­heut­taa pai­nei­ta.

Muis­tat­han, et­tä yk­sin elä­vä on ih­mi­se­nä ai­van yh­tä ar­vo­kas? Hä­nen tu­li­si lap­se­na ol­la van­hem­mil­le sa­ma­nar­voi­nen kuin per­heel­li­nen lap­si, vaik­ka pu­hee­nai­hei­ta ei rii­tä­kään lap­si­per­heen ar­jen tou­huis­ta ja vau­van pil­tin koos­tu­muk­ses­ta. Ys­tä­vyys­suh­tei­ta tar­vi­taan, vaik­ka ys­tä­vien elä­män­ti­lan­teet muut­tu­vat. Yk­sin elä­väl­le voi teh­dä hy­vää pääs­tä het­kek­si lap­si­per­heen tou­hu­jen kes­kel­le. Ja lap­si­per­heen ar­jes­ta voi­daan mie­lel­lään läh­teä yk­sin elä­vän luok­se ky­läi­le­mään ja la­taa­maan ak­ku­ja. älä unoh­da ru­kouk­sis­sa, vä­lit­tä­vis­sä sa­nois­sa. Tuki, min­kä an­nat, on kor­vaa­mat­to­man ar­vo­kas­ta.

Ta­vat­ta­es­sa ky­sy­tään: on­ko ke­tään löy­ty­nyt?

Ei, ei­kä mi­nun elä­mä­ni ole pelk­kää et­si­mis­tä.

Olen ko­ko­nai­nen näin ja on­nel­li­nen­kin,

ja mi­nul­la on lupa naut­tia, täs­tä­kin.

Tot­ta­kai minä ru­koi­len si­tä­kin, et­tä puo­li­so joh­da­te­taan.

Ja luo­tan, vaih­te­le­val­la me­nes­tyk­sel­lä sii­hen,

et­tä Ju­ma­la an­taa, jos niin on tar­koi­tet­tu.

Jos­kus ru­kous on lii­an vaa­ti­va.

Sil­loin sii­tä unoh­tuu se lop­puo­sa:

”niin kuin on, Isä, si­nun tah­to­si”.

Kaik­ki as­ke­lee­ni kui­ten­kin on Isän tie­dos­sa.

Hän nä­kee ki­pui­lu­ni ja kii­tok­se­ni ai­heet.

Hän nä­kee lä­hel­tä, huo­maa lah­jat ja puut­teet.

Hän tie­tää, mil­lais­ta tie­tä; ke­nen kans­sa

on mi­nun hyvä kul­kea,

ra­ken­taa sel­lai­sen tien, jon­ka pääs­sä on koti.

Tai­vaan koti.

Ma­riel­la Krei­vi

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys