JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

4.4. 08:47
2023040408474220230411060000

Pau­li Määt­tä

Kun ajat­te­len jul­kais­tu­ja kir­jo­ja, joi­ta on lu­ke­ma­ton mää­rä, tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen Raa­mat­tu. Sel­lai­sen olen saa­nut kir­kon alt­ta­ril­ta mu­kaan seu­ra­kun­nan lah­ja­na. Raa­mat­tu odot­te­lee usein kir­ja­hyl­lys­sä tai yö­pöy­däl­lä lu­ki­jaan­sa. Raa­mat­tua se­li­te­tään seu­rois­sa. Raa­mat­tu­luo­ka­no­pet­ta­jan teh­tä­väs­sä tuli kat­sot­tua asi­aan liit­ty­viä raa­ma­tun­koh­tia. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten pää­tin, et­tä luen kir­jan lä­vit­se. Pian huo­ma­sin, et­tä Raa­mat­tua ei voi lu­kea sa­mal­la ta­val­la kuin jo­tain muu­ta kir­jaa. Sen si­säl­tö on niin vä­ke­vää. On lu­et­ta­va sivu tai kap­pa­le ker­ral­laan. Sain kuin sain­kin lu­et­tua kir­jan läpi, mut­ta sii­hen meni mon­ta vuot­ta. Pi­täi­si var­maan jos­kus aloit­taa uu­des­taan.

Kak­si vii­mek­si lu­ke­maa­ni kir­jaa ovat SRK:n jul­kai­se­mia. Pek­ka Kin­nu­sen sekä Pirk­ko ja Yr­jö Ta­lan jo muu­ta­ma vuo­si sit­ten il­mes­ty­nyt kir­ja Lut­he­ris­ta Raa­ma­tus­ta en luo­vu sekä uu­ni­tuo­re Meri Ala­ran­ta-Sau­kon ja Saa­ra Hint­sa­lan toi­mit­ta­ma kir­ja Näin me sel­vi­sim­me. Lut­he­rin kir­jas­ta voi pää­tel­lä, kuin­ka hä­nen täy­tyi ol­la hur­jan roh­kea, kun ryh­tyi ky­see­na­lais­ta­maan maal­li­sen ja hen­gel­li­sen val­lan toi­met. Oma hen­gen­läh­tö oli lä­hel­lä. Ai­ka­kin muut­tui hy­vin se­ka­sor­toi­sek­si ta­lon­poi­kien aloit­ta­es­sa ka­pi­nan. Kir­jas­sa on myös in­hi­mil­li­nen puo­li. Lut­her ei tain­nut ol­la ko­vin käy­tän­nöl­li­nen. Per­heen ja ar­ki­a­si­oi­den pyö­rit­tä­mi­nen tai­si jää­dä ai­ka ta­val­la puo­li­son Kat­ha­ri­na von Bo­ran har­teil­le.

Näin me sel­vi­sim­me -kir­ja ei ole suu­ri kool­taan, mut­ta sii­nä on pai­na­vaa asi­aa. Mi­ten ai­van yli­pää­se­mät­tö­mis­tä­kin ti­lan­teis­ta voi kui­ten­kin sel­vi­tä. Us­ko Ju­ma­laan on usein avai­na­se­mas­sa. Kir­jan lu­ke­mi­nen an­taa var­mas­ti va­lon­pil­kah­duk­sia niil­le, jot­ka par­hail­laan kamp­pai­le­vat elä­män vai­keuk­sis­sa ja krii­seis­sä. Se voi an­taa myös opas­tus­ta saat­to­mie­hil­le ja lä­hei­sil­le, kuin­ka koh­da­ta vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­va lä­him­mäi­nen.

Olen it­se­kin saa­nut osal­lis­tua pie­nel­tä osin kah­den kir­jan te­koon. Olin päät­tä­nyt, et­tä kir­joi­tan ru­no­ja mies­ru­no­kir­jaan. Ai­kaa oli run­saas­ti. Mut­ta mi­tään ei ta­pah­tu­nut. Kun sit­ten ai­kaa oli enää kak­si päi­vää, otin pa­pe­rin ja ru­pe­sin kir­joit­ta­maan. Ru­no­ja syn­tyi­kin mel­kein 30. On mi­nul­la ol­lut pa­pe­ri ja kynä yö­pöy­däl­lä sen­kin jäl­keen, mut­ta mi­tään ei ole enää il­maan­tu­nut. Ru­noi­li­jan ura­ni oli kiih­keä, mut­ta ly­hyt. Yl­lä­tyk­sek­se­ni kir­jaan otet­tiin mel­kein puo­let nois­ta se­pus­tuk­sis­ta. Eh­kä ru­not ei­vät ole ko­vin sy­väl­li­siä, kun jot­kut ovat sa­no­neet, et­tä ne ovat ai­noi­ta ru­no­ja, joi­ta voi ym­mär­tää. Jo­kin ai­ka sit­ten pää­sin esit­tä­mään koko jul­kais­tun ru­no­tuo­tan­to­ni. Yk­si kom­ment­ti oli: "Luu­lin, et­tä ne ovat ot­si­koi­ta. Mil­loin­han var­si­nai­set ru­not tu­le­vat?"

Muus­ta kir­jal­li­suu­des­ta tu­lee mie­lee­ni lap­suu­des­ta Ma­rie Ham­su­nin kir­ja Tun­tu­ri­laak­son lap­set. Se ker­toi Ola­vin ja si­sa­rus­ten seik­kai­luis­ta Nor­jan tun­tu­reil­la. Ker­ta ker­ran jäl­keen eläy­dyin las­ten vi­at­to­maan maa­il­maan. Luin kir­jan ai­na­kin vii­si ker­taa. Voi­si ol­la mie­len­kiin­tois­ta lu­kea se vie­lä ker­ran 60 vuot­ta myö­hem­min.

Nuo­ruu­des­sa py­säyt­tä­viä kir­jo­ja oli­vat Kas­vun ra­jat ja Hil­jai­nen ke­vät. Nii­den tu­le­vai­suu­den kuva oli synk­kä. On­nek­si tur­han­kin synk­kä. Ajat­te­lin teh­dä oman osuu­te­ni, et­tei esi­tet­ty tu­le­vai­suus to­teu­tui­si. En esi­mer­kik­si ha­lun­nut ajaa mo­pol­la. Se­hän saas­tut­taa. Eh­kä re­aa­li­sia edel­ly­tyk­siä pien­ti­lal­la sel­lai­sen han­kin­taan ei oli­si ol­lut­kaan. Noi­den kir­jo­jen pe­rus­teel­la on help­po ym­mär­tää ny­ky­a­jan ah­dis­tus­ta, kun saa lu­kea ra­port­te­ja maa­il­man tu­le­vai­suu­des­ta.

Nuo­re­na ja van­hem­pa­na­kin luin pal­jon toi­ses­ta maa­il­ma­so­das­ta ker­to­via kir­jo­ja. Eh­kä vai­kut­ta­vin oli kir­ja, jo­hon oli kään­net­ty Diet­rich Bon­ho­ef­fe­rin kir­jei­tä kes­ki­tys­lei­ril­tä. Kir­jeet oli­vat hy­vin vai­ke­a­sel­kois­ta te­o­lo­gis­ta poh­din­taa, mut­ta sa­mal­la kor­vis­sa soi hä­nen kir­joit­ta­man­sa vir­si 600 Hy­vyy­den voi­man ih­meel­li­seen suo­jaan.

Yh­des­sä vai­hees­sa tuli lu­et­tua ka­sa­päin etu­pääs­sä ame­rik­ka­lai­sia elä­män­ta­pa­oh­jei­ta, mi­ten tul­laan pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si. Niis­sä lu­va­taan ter­veyt­tä, on­nea, iloa ja jopa vai­ku­tus­val­taa­kin, kun­han teet niin ja näin. Yleen­sä kyl­lä käy niin, et­tä ope­tuk­set unoh­tu­vat sa­mal­la het­kel­lä, kun kir­jan kan­net lait­taa kiin­ni. Ei au­ta kuin jat­kaa tätä epä­täy­del­lis­tä va­el­lus­ta.

Kir­jo­jen avul­la voi pääs­tä vie­rai­le­maan mis­sä ta­han­sa ja mil­loin ta­han­sa. Voi kes­kus­tel­la vaik­ka Aris­to­te­leen kans­sa tai käy­dä kii­na­lai­ses­sa ky­läs­sä Maon hir­mu­hal­lin­non ai­ka­na. Kun isä­ni jäi yk­sin äi­ti­ni pois­me­non jäl­keen, vein hä­nel­le toi­si­naan lu­et­ta­vaa. Isä lu­ki­kin in­nok­kaas­ti. Yk­si kir­ja ker­toi Kii­nan hie­nos­ton elä­mäs­tä jon­kun var­hai­sen dy­nas­ti­an ai­kaan. Kir­jas­sa ker­rot­tiin sen ajan kau­neu­si­han­teis­ta. Ihan­tee­seen liit­tyi tapa, et­tä nais­ten jal­ka­pöy­tä tai­tet­tiin kak­sin­ker­roin. Noil­la ja­loil­la ei juu­ri pys­ty­nyt kä­ve­le­mään, mut­ta se oli hie­noa. Isä oli ai­van kau­huis­saan. En ole kuul­lut, sai­ko isä vas­ta­kai­kua ker­to­es­saan asi­as­ta ky­län osuus­kau­pal­la.

Vii­me vuo­si­na yk­si ke­sän ko­ho­koh­dis­ta on ol­lut ai­na uu­den Nais­ten Et­si­vä­toi­mis­to nro 1 -kir­jan il­mes­ty­mi­nen. Sen ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat Bots­wa­naan. Kir­jas­sa rat­kais­taan eh­kä yk­si tai kak­si ta­paus­ta, usein per­he-elä­mään liit­ty­vää. Ar­vot ovat kir­jas­sa koh­dil­laan. Näin vaa­lien jäl­keen tu­lee mie­leen vii­mei­sim­män kir­jan ta­pah­tu­ma. Kir­jan pää­hen­ki­lö Mma Ra­mots­we oli jou­tu­nut kun­nal­lis­vaa­lieh­dok­kaak­si. Toi­mis­ton kans­sa­toi­mi­tus­joh­ta­ja (=sih­tee­ri) Mma Ma­kut­si kek­si epäi­le­väl­le eh­dok­kaal­le kun­non vaa­li­lau­seen: ”Näis­sä vaa­leis­sa voit­te va­li­ta, mil­lai­sen ih­mi­sen ha­lu­at­te edus­ta­maan it­se­än­ne. Voit­te va­li­ta nai­sen, joka on työs­ken­nel­lyt vä­sy­mät­tö­mäs­ti jo vuo­si­kau­sia ih­mis­kun­nan hy­väk­si.”

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys