JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Halutessaan täysin vakuuttava opettaja

14.12.2021 11.00

Juttua muokattu:

14.12. 11:01
2021121411011620211214110000

Hel­mi Yr­jä­nä

Ope­tus­har­joit­te­lu­ni lop­pui vii­me vii­kol­la. Har­joit­te­lu oli päät­tö­har­joit­te­lu, jo­ten täl­lä ko­ke­muk­sel­la mi­nun pi­täi­si pär­jä­tä it­se­näi­ses­ti opet­ta­ja­na. On mi­nul­la vie­lä muu­ta­ma kurs­si ja gra­dun kir­joit­ta­mi­nen edes­sä en­nen val­mis­tu­mis­ta, mut­ta opet­ta­mi­seen ne ei­vät eri­tyi­sem­min har­joi­ta. Häm­men­tä­vää aja­tel­la, et­tä suh­teel­li­sen pian pi­täi­si vaih­taa luo­kas­sa paik­kaa opis­ke­li­jas­ta opet­ta­jak­si. Jos suu­rim­man osan pie­nes­tä elä­mäs­tään on käyt­tä­nyt kou­lun­käyn­tiin ja opis­ke­le­mi­seen, on vai­kea ku­vi­tel­la it­se­ään mi­nään muu­na kuin opis­ke­li­ja­na.

Vii­mei­nen pi­tä­mä­ni tun­ti oli yh­dek­säs­luok­ka­lais­ten Ka­le­va­la-kurs­sin tun­ti sam­mon ryös­tös­tä. Olin suun­ni­tel­lut tun­nil­le ta­val­lis­ten teh­tä­vien li­säk­si il­mai­su­tai­don har­joi­tuk­sia. Heit­täy­ty­mis­tä ja imp­ro­vi­soin­tia vaa­ti­van läm­mit­te­ly­har­joi­tuk­sen li­säk­si op­pi­lai­den piti teh­dä pan­to­mii­mie­si­tyk­set ly­hyis­tä sam­mon ryös­töön liit­ty­vis­tä kat­kel­mis­ta. Tun­ti oli iha­na. Ai­van jo­kai­nen läh­ti mu­kaan ja us­kal­si heit­täy­tyä. Kun sain tun­nin lop­puun jää­neen yli­mää­räi­sen ajan­kin käy­tet­tyä en­nal­ta suun­nit­te­le­mat­to­maan pe­liin, tun­sin on­nis­tu­nee­ni. Eh­kä mi­nus­ta tu­lee vie­lä jos­kus ihan oi­kea opet­ta­ja.


Olen haa­veil­lut opet­ta­jan am­ma­tis­ta niin kau­an kuin muis­tan. Opet­ta­ja­van­hem­mil­la­ni ja -si­sa­ruk­sil­la­ni on tie­ten­kin voi­nut ol­la jon­kin­lais­ta vai­ku­tus­ta asi­aan. Olen ai­na ol­lut hy­vin käy­tän­nön­lä­hei­nen ih­mi­nen ja ylä­as­teel­la haa­vei­lin kä­si­työn- tai ko­ti­ta­lou­de­no­pet­ta­jan am­ma­tis­ta. Äi­din­kie­le­no­pet­ta­ja­ni ins­pi­roi­ma­na pää­dyin kui­ten­kin opis­ke­le­maan täy­sin te­o­reet­tis­ta alaa, suo­men kiel­tä ja kir­jal­li­suut­ta. En­nen kol­man­nen vuo­den ke­vät­tä opin­toi­hin ei ol­lut si­säl­ty­nyt mi­tään käy­tän­töön liit­ty­vää, jo­ten pe­da­go­gis­ten opin­to­jen al­ka­es­sa tä­män vuo­den tam­mi­kuus­sa odo­tin ope­tus­har­joit­te­lua in­nok­kaas­ti. Opet­ta­jan työ on kui­ten­kin hy­vin mo­ni­puo­lis­ta, ja ih­mis­ten kans­sa toi­mi­mi­nen usein to­del­la käy­tän­nön­lä­heis­tä.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä olen vä­hän joka pai­kan höy­lä, en eri­tyi­sen hyvä mis­sään, mut­ta osaan jon­kin ver­ran kai­ken­lais­ta. Äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opet­ta­ja­na pys­tyn hyö­dyn­tä­mään yl­lät­tä­vän­kin mo­nen­lai­sia tai­to­ja ja ko­ke­muk­sia. Har­joit­te­lus­sa mi­nul­le oli hyö­tyä eri­tyi­ses­ti tie­to­tek­ni­ses­tä osaa­mi­ses­ta, mut­ta tun­tien suun­nit­te­lus­sa hyö­dyn­sin myös mu­sii­kil­lis­ta ja tai­teel­lis­ta har­ras­tu­nei­suut­ta­ni. Li­säk­si toi­mit­ta­ja­hom­mien teks­tien edi­toin­ti­ko­ke­mus oli hyvä poh­ja op­pi­lai­den teks­tien kor­jaa­mi­ses­sa ja teks­tien ke­hit­tä­mi­sen opet­ta­mi­ses­sa. Kun jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa ope­tan me­di­aan liit­ty­en mo­ni­me­di­ai­suu­des­ta, on valo- ja vi­de­o­ku­vaus­har­ras­tuk­ses­ta­kin apua.


Tun­tuu kum­mal­li­sel­ta, et­tä minä, ujo ja hil­jai­nen ih­mi­nen, nau­tin luo­kan edes­sä ole­mi­ses­ta. En ole kos­kaan eri­tyi­ses­ti pi­tä­nyt esiin­ty­mi­ses­tä, mut­ta mu­siik­ki­har­ras­tus­ten kaut­ta esiin­ty­mi­nen on tul­lut tu­tuk­si jo lap­se­na. Vaik­ken ylei­ses­ti ot­ta­en ha­lu­a­kaan ol­la huo­mi­on kes­ki­pis­tee­nä, näy­tän mie­lel­lä­ni osaa­mis­ta­ni muil­le. Suo­ma­lai­nen vaa­ti­mat­to­muus ai­heut­taa ris­ti­rii­dan ja es­teen oman osaa­mi­sen esit­te­lyl­le, mut­ta opet­ta­ja­na voin näyt­tää tai­to­ja­ni luon­te­vas­ti ja vai­kut­ta­mat­ta eri­tyi­sen it­se­rak­kaal­ta.

Har­joit­te­lus­sa sain kuul­la ole­va­ni roh­kea. Olin häm­men­ty­nyt ku­vai­lus­ta, kos­ka en kos­kaan ai­em­min ol­lut aja­tel­lut it­se­ä­ni roh­ke­ak­si. Uu­sien ih­mis­ten seu­ras­sa olen yleen­sä ujo ja seu­raan mie­luum­min si­vus­ta kuin kes­kus­te­len isoon ää­neen. Roh­keut­ta voi kui­ten­kin ol­la muu­kin kuin ää­ne­käs kes­kus­te­lun joh­ta­mi­nen. Tar­kem­min aja­tel­tu­na esi­mer­kik­si tämä jul­ki­sen blo­gin kir­joit­ta­mi­nen omal­la ni­mel­lä ja kas­voil­la vaa­tii roh­keut­ta.

Oli loh­dut­ta­vaa kuul­la, et­tä olin osan­nut ol­la tai ai­na­kin vai­kut­ta­nut ole­va­ni ren­to opet­ta­es­sa­ni. Ikuis­ta stres­saa­jaa tun­tien val­mis­te­lu ja pi­tä­mi­nen kuor­mit­ti­vat vä­lil­lä ai­van lii­kaa etu­kä­teen. On­nek­si op­pi­laat ja opis­ke­li­jat te­ki­vät tun­tien pi­tä­mi­sen kai­ken stres­saa­mi­sen jäl­keen lä­hes ai­na mu­ka­vik­si ko­ke­muk­sik­si.

Luo­kan edes­sä ren­to­na tai roh­ke­a­na ole­mi­nen on lo­pul­ta hy­vin help­poa, kun har­ti­oil­le on las­ket­tu auk­to­ri­teet­ti­a­se­mas­sa ole­van opet­ta­jan roo­li. En siis ole opet­ta­jan pöy­dän ta­ka­na ujo kou­lu­tyt­tö-Hel­mi vaan opet­ta­ja-Hel­mi, joka voi ha­lu­tes­saan ol­la täy­sin va­kuut­ta­va opet­ta­ja. Va­kuut­ta­vuus ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä pi­täi­si ol­la va­ka­vaa. Har­joit­te­lun ai­ka­na mi­nul­le ei tuot­ta­nut min­kään­lais­ta on­gel­maa nau­raa omil­le köm­mäh­dyk­sil­le­ni tai hö­pis­tä hö­lyn­pö­lyä, kun sa­nat me­ni­vät se­kai­sin. Luo­kas­sa kier­rel­les­sä­ni pää­sin hel­pos­ti jut­tuun opis­ke­li­joi­den ja op­pi­lai­den kans­sa. Par­hai­ta muis­to­ja jäi het­kis­tä, kun joku opis­ke­li­ja avau­tui är­syt­tä­väs­tä tai vai­ke­as­ta teh­tä­väs­tä tai sain ta­ka­pen­kis­sä is­tu­vat ja pe­laa­mi­seen kes­kit­ty­vät po­jat nau­ra­maan jol­le­kin kom­men­til­le­ni.


Toi­von, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa osai­sin ol­la opet­ta­ja­na hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä ja osai­sin koh­da­ta jo­kai­sen op­pi­laan ar­vok­kaa­na yk­si­lö­nä. Ha­lu­ai­sin luo­da tur­val­li­sen op­pi­mi­sym­pä­ris­tön so­pi­val­la yh­dis­tel­mäl­lä ren­tout­ta, huu­mo­ria ja jämp­tiyt­tä. Pie­ni haa­vee­ni oli­si myös, et­tä voi­sin ol­la jol­le­kin nuo­rel­le sa­man­lai­nen ins­pi­raa­ti­on läh­de kuin omat opet­ta­ja­ni oli­vat mi­nul­le. Eh­kä vie­lä jos­kus.

HelmiYrjänä
Olen lukemista, kirjoittamista ja opettamista yliopistossa opiskeleva runotyttö. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys