Pir­kan­maal­la pe­la­taan jää­kie­kon hönt­sy*-tur­nauk­sia. Täl­lai­nen oli tam­mi­kuus­sa Ur­ja­lan jää­hal­lis­sa, mis­sä Hä­meen­lin­nas­ta, Ylö­jär­vel­tä, Me­ri­kar­vi­al­ta ja kak­si Pir­kan­maal­ta koot­tua jouk­ku­et­ta pe­la­si­vat hie­noa, rei­lua ja hy­vä­hen­kis­tä jää­kiek­koa. Tämä tur­naus oli tuol­la po­ru­kal­la yh­des­tois­ta ker­ta.

Pe­laa­jat oli­vat suu­rim­mak­si osak­si per­hei­den isiä. Esi­mer­kik­si Sun­set Ri­ders -jouk­ku­ees­sa pe­la­si seit­se­män yli 50-vuo­ti­as­ta pe­laa­jaa van­him­man ol­les­sa 57-vuo­ti­as! Eräs pe­laa­jis­ta ku­va­si tur­nauk­sen hen­keä mi­nul­le sa­no­mal­la, et­tä pe­la­taan ”täy­siä mut­ta ei to­sis­saan”. Hän li­sä­si, et­tä tur­nauk­seen ei ha­lu­ta lii­an hy­viä pe­laa­jia, mut­ta kaik­kien toki täy­tyy py­syä mu­ka­na.

Mik­si otan tä­män tur­nauk­sen esil­le? No kun kah­den pe­laa­jan isä­nä, mo­lem­mat ison per­heen isiä, sain ol­la kat­so­mos­sa, ja tuo hie­no tapa pe­la­ta hy­vää kiek­koa to­del­la läm­mit­ti miel­tä. Jää­kiek­koon yh­dis­te­tään usein vä­ki­val­tai­nen peli – tuol­la sel­lai­ses­ta ei ol­lut min­kään­lais­ta vii­tet­tä. Jouk­ku­ee­na toi­mi­mi­nen ja toi­sen jouk­ku­een jä­sen­ten kun­ni­oit­ta­mi­nen oli ’hans­koin kos­ke­tel­ta­van rei­lua’. Pe­liä oli mi­nun­kin to­del­la miel­lyt­tä­vää seu­ra­ta, vaik­ken tun­ne­tus­ti mi­kään jää­kiek­ko­fa­ni ole­kaan. Asi­aan kuu­lu­vas­ti kai­kil­la pe­laa­jil­la oli yl­lään täy­si va­rus­tus.

Toi­sen­lais­ta vä­hin­tään yh­tä hie­noa jouk­ku­e­pe­liä sain it­se ol­la pe­laa­mas­sa tam­mi­kuun lo­pul­la. Ke­sä­seu­ra­ra­di­on (KSR) vies­tin­tä­kurs­si ko­ko­si Reis­jär­ven opis­tol­le noin 170 osal­lis­tu­jaa. In­nos­tu­nut, osaa­va ja si­tou­tu­nut il­ma­pii­ri vai­kut­ti kurs­sil­la. Edel­li­seen hönt­sy-ker­to­muk­seen liit­tyy mie­les­tä­ni hy­vin pää­toi­mit­ta­ja Pent­ti Ren­to­lan lau­sah­dus: ”Yh­des­sä on­nis­tu­mi­nen on tär­ke­äm­pää kuin yk­sin suo­riu­tu­mi­nen.” Toki yk­sit­täi­nen ’la­pa­syöt­tö­kin’ pal­ve­lee ko­ko­nai­suut­ta!

Toi­min tu­le­va­na ke­sä­nä Jäm­sän opis­to­seu­ro­jen KSR:n toi­mi­tus­pääl­lik­kö­nä ja sa­mo­jen seu­ro­jen vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan opis­to­tuot­ta­ja­na. Pes­ti on mo­ni­puo­li­nen kä­sit­tä­en yh­tey­den­pi­don kah­den edel­lä mai­ni­tun or­ga­ni­saa­ti­on vä­lil­lä.Teh­tä­vä si­säl­tää myös ti­lo­jen suun­nit­te­le­mis­ta ja va­rus­ta­mis­ta sekä seu­ra­toi­mi­tuk­sen seu­ro­jen ai­kai­sen toi­min­nan oh­jaa­mis­ta. Näis­sä vas­tuu­teh­tä­vis­sä mi­nul­la on nyt vii­mei­nen työ­vuo­si. Ai­ka­lail­la pap­pa­rai­sek­si tun­nen­kin it­se­ni noil­la kurs­seil­la – jopa yli vii­den­kym­me­nen vuo­den ikä­e­rol­la siel­lä toi­mi­taan.

Kurs­sin pää­vies­ti oli meil­le kai­kil­le osa­not­ta­jil­le se, et­tä saa it­se us­koa omat syn­nit an­teek­si. Tämä ar­mol­li­nen il­ma­pii­ri sai val­li­ta koko kurs­sin ajan. Se tun­tui hy­väl­tä ja an­toi voi­maa jat­kaa omaa sar­kaa.

Tätä sa­maa an­teek­si­an­ta­muk­sen vies­tiä me Ke­sä­seu­ra­ra­di­on väki viem­me kaik­keen maa­il­maan. Joku te­kee, joku pu­huu, joku kir­joit­taa vies­tiä. Tär­ke­ä­nä erit­täin laa­du­kas tek­niik­ka! It­se olen taus­tal­la mah­dol­lis­ta­mas­sa vies­tin pe­ril­le me­noa.

Kun lei­pä­työs­sä tai muu­al­la va­paa­eh­tois­työs­sä jo­kin tii­mi tai ryh­mä toi­mii ja on­nis­tuu, se pe­rus­tuu yleen­sä koko po­ru­kan osal­lis­tu­mi­seen ja on­nis­tu­mi­seen. Näin on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä­kin, vaik­ka sii­nä em­me hae sa­mal­la ta­val­la on­nis­tu­mi­sia it­sel­lem­me em­me­kä edes tii­mil­lem­me. Toki olen saa­nut tun­tea iloa ja on­nea näis­sä teh­tä­vis­sä. Yh­tei­set kurs­si­vii­kon­lo­put ovat ol­leet an­toi­sia ja omaa us­koa vah­vis­ta­via.

Ha­lu­an hoi­taa mi­nul­le us­ko­tun lei­vis­kän – tu­kea tätä an­teek­si­an­ta­muk­sen vies­tin vien­tiä – sil­lä tai­dol­la ja voi­mal­la, jon­ka lah­jak­si olen saa­nut. Kai­ken siu­naa it­se Tai­vaan Ju­ma­la.

*Hönt­sä (myös hönt­sy) viit­taa ke­vyi­siin, usein lei­kil­li­siin ak­ti­vi­teet­tei­hin tai toi­min­toi­hin, jot­ka ei­vät ole eri­tyi­sen va­ka­via tai tär­kei­tä (läh­de: suo­mi­sa­na­kir­ja.fi).