Päi­vi Rah­ko­la

Tule ja is­tah­da Rah­ko­lan per­heen olo­huo­nee­seen. Kyl­lä soh­val­le so­pii. Ter­ve­tu­loa, ter­ve­tu­loa, iha­na kun tu­lit!

Äi­ti is­tuu kii­kus­sa, tu­hi­se­va nyyt­ti rin­nal­laan. Ny­sä­vie­ru taa­per­taa kir­ja kai­na­los­sa huo­mi­o­ta ha­ke­maan, sy­liä kai­va­ten. Poi­ka­kol­mik­ko lo­pet­te­lee vä­li­pa­laa as­ti­oi­ta lai­neh­ti­van pöy­dän ää­rel­lä.

Älä vä­li­tä my­tyis­tä ves­san oven edes­sä ja kes­kel­lä olo­huo­net­ta. Ne on veis­tok­sia imp­res­si­o­nis­min tyy­liin, ma­te­ri­aa­lei­na suk­ki­a­kal­sa­rei­ta­pyyh­kei­tä­pa­pe­rei­ta­le­lu­ja. Taus­tal­la soi mu­siik­ki, joka on nau­ru­a­ko­li­naa­pau­ket­ta­li­ri­nää ja ties mitä ba­rok­kia.

No, ru­ve­taan­pa kah­vil­le. Ai iha­naa, si­nä­kö toit pul­lia tul­les­sa­si, kii­tos! Pa­kas­tees­sa on jää­te­löä. Kaa­pis­ta löy­tyy eh­jiä hää­lah­ja­kah­vi­kup­pe­ja. Kat­so mi­ten kau­niin muo­toi­sia, tai­vaan si­nen vä­ri­siä. Auts, sinä as­tuit le­go­pa­lik­kaan. Mi­nä­kin jos­kus yöl­lä pal­jain ja­loin kom­pas­tun, kun sil­mät puo­li­au­ki­nai­si­na as­kel­lan vai­ke­as­ti hah­mot­tu­vaa pol­kua pit­kin lap­sen luok­se.

Ooo…rii­te­le­mään ru­pe­si­vat lu­sik­ka­te­li­neen tyh­jen­tä­mi­ses­tä! Äl­kää­hän nyt, so­vus­sa so­vus­sa, kyl­lä tääl­tä toi­sel­le­kin puu­haa löy­tyy. Voih…lap­set, meil­le us­kon esi­ku­vik­si an­net­tui­na. Kirk­ko­seu­rois­sa sil­ti juok­su­as­kel löy­tyy hy­vin ke­vy­es­ti ja alt­ta­ri­kai­de ei es­tä liik­ku­mis­ta. Äi­din ja isän as­ke­leet käy­vät ko­vin hi­taik­si.

Jos­kus py­säh­dyn ih­met­te­le­mään lap­si­per­heen ar­kea. Se näyt­täy­tyy se­ka­mels­ka­na ja kiu­saa­ja ol­ka­pääl­lä kuis­kut­te­lee jär­jet­tö­mäs­tä elä­mäs­tä. En muis­ta elä­män ra­jal­li­suut­ta en­kä lah­jaa.

Ku­mi­nau­hak­si ki­ris­ty­nees­sä ti­lan­tees­sa muis­tan ys­tä­vä­per­heen ku­van­kau­niin py­hä­ko­din ja en­ke­leik­si pu­e­tut lap­set. Ar­jen kes­kel­lä ar­mah­ta­va valo löy­tää vä­läh­tä­en puh­taa­seen, epä­täy­del­li­seen sy­dä­meen.

Ar­mo kul­keu­tuu pien­ten jal­ko­jen pääl­lä äi­din ja isän vuo­teen vie­rel­le. Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki an­teek­si. Sitä me to­ti­ses­ti tar­vit­sem­me.

Saam­me elää su­loi­ses­sa se­ka­mels­kas­sa.