Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Tapa viet­tää ys­tä­vän­päi­vää on ko­toi­ses­sa juh­la­ka­len­te­ris­sam­me ver­rat­tain uu­si il­miö. Ny­ky­suo­men sa­na­kir­jan mu­kaan sa­naa ”ys­tä­vä” käy­te­tään "... ih­mi­ses­tä suh­tees­saan toi­seen, jo­hon hän on kiin­ty­nyt, jon­ka kans­sa hän mie­lel­lään seu­rus­te­lee ja jo­hon hän luot­taa ja joka puo­les­taan suh­tau­tuu hä­neen sa­mal­la ta­val­la... ”

Las­ten­kir­jal­li­suu­des­sa on hert­tai­sia esi­merk­ke­jä ys­tä­vät­tä­ris­tä. Mar­jat­ta Ku­ren­nie­men On­ne­li ja An­ne­li oli­vat par­haat ys­tä­vyk­set; L. M. Mont­go­me­ryn klas­si­kois­sa vas­taa­va ys­tä­vä­pa­ri oli An­na ja Di­a­na. Mie­les­tä­ni noi­den kir­jo­jen san­ka­rit­ta­rien luon­teen­piir­teet so­pi­vat hy­vin yl­lä­mai­ni­tun sa­na­kir­jan ku­vauk­sen kans­sa yk­siin.

Raa­ma­tus­ta muis­tam­me Daa­vi­din ja Joo­na­ta­nin, joi­den vä­lil­lä val­lit­si jalo ja syvä ys­tä­vyys.

Vuo­sia sit­ten kir­joi­tin ru­non ys­tä­vää­ni Mir­ja­mia muis­ta­en:

Ys­tä­vä on lah­jaa Kor­keim­mal­ta –

lei­pää jo­ka­päi­väis­tä

kuin vaat­teet, ken­gät

Hä­net Luo­ja it­se po­lul­lem­me joh­taa

kun vas­toin­käy­mi­nen tai mur­he koh­taa

tai ilon suu­ren ha­lu­am­me ja­kaa

Hän mi­nua ym­mär­tää ja tu­kee,

tun­teen­sa jos­kus sa­noik­si­kin pu­kee:

– Iha­naa, et­tä olet ole­mas­sa

Seu­raa­va runo ajoit­tuu vuo­del­le 1979:

Sei­näl­lä­ni ju­lis­te, Sa­rah Kay:

”Odot­ta­mi­nen on ihan mu­ka­vaa sil­loin

kun hyvä ys­tä­vä on tu­los­sa”

Kat­soit ju­lis­tet­ta pit­kään. Ky­syit:

– Mil­lai­nen on hyvä ys­tä­vä?

– Sel­lai­nen kuin sinä, vas­ta­sin.

Vaik­ka olit enem­män!

Ke­vä­til­ta­na, kun luu­lin

tä­hän kaik­ki lop­puu, kuu­lin:

Mi­nä­kin olin enem­män