JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ihmeen epäilyä

22.4.2023 8.00

Juttua muokattu:

19.4. 13:18
2023041913180320230422080000

Elä­mää­ni on an­net­tu pal­jon vuo­sia, jot­ka olen saa­nut elää niin, et­tä ym­pä­ril­lä­ni on ol­lut pie­niä lap­sia. Tätä mie­tin ja ih­met­te­lin­kin pit­käl­lä ret­kel­lä, kirk­kaas­ti pais­ta­van ke­vä­tau­rin­gon al­la.

Kai­ken­lai­sia muis­to­ja tul­vi mie­leen. Osa niin haus­ko­ja, et­tä vä­lil­lä nau­ru sai rin­ta­las­ta­ni hyt­ky­mään.

Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten elet­tiin sil­loin­kin pää­si­äi­sen tie­noo­ta. Muis­taak­se­ni hil­jais­ta viik­koa, joka tätä kir­joit­ta­es­sa­ni on kä­sil­lä. Per­hees­sä oli mai­nio kol­mi­vuo­ti­as. Tyt­tö oli vart­tu­nut ul­ko­saa­ris­tos­sa, ja lie­kö sil­lä ol­lut vai­ku­tus­ta, et­tä hän poh­ti mer­kil­li­siä asi­oi­ta ikäi­sek­seen. Ti­lan­tei­ta oli ol­lut usei­ta, jol­loin ar­ki­nen työ oli py­säh­ty­nyt van­hem­mil­la kuin sei­nään ty­tön to­de­tes­sa jo­ta­kin, jota ei osan­nut odot­taa hä­nen ikäi­sel­tään.

Neu­vo­las­sa­kin pu­huin asi­as­ta. Huo­let­ti, on­ko nor­maa­lia, et­tä tyt­tö oli huo­les­ta soi­ke­a­na ja mu­reh­ti muun mu­as­sa sitä, et­tei ha­lua täyt­tää nel­jää vuot­ta, kos­ka ei ha­lua hau­taus­maal­le, ei­kä kuol­la, vaan ha­lu­aa elää. Le­go­pa­li­kat hän jär­jes­te­li hau­ta­ki­vik­si soh­va­pöy­tä­nä toi­mi­van puu­ar­kun pääl­le. Ke­tään lä­heis­tä ei ol­lut kuol­lut, em­me­kä oi­kein ym­mär­re­tä­neet, mikä moi­sen poh­din­nan syn­nyt­ti. Neu­vo­las­sa rau­hoi­tel­tiin ja to­det­tiin, et­tä tyt­tö vain on sel­lai­nen, miet­tii vä­hän suu­rem­pia.

Hil­jai­sel­la vii­kol­la oli ol­lut seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mä pää­si­äis­va­el­lus kir­kos­sa, ku­ten seu­ra­kun­nas­sam­me on ta­pa­na. Seu­ra­kun­nan ker­ho­lai­set kä­vi­vät va­el­luk­sel­la heil­le jär­jes­te­tyl­lä ajal­la, yh­des­sä huol­ta­jan/-jien kans­sa. Me­kin olim­me mu­ka­na ta­pah­tu­mas­sa. Pää­si­äis­va­el­lus al­koi sii­tä, kun Jee­sus oli rat­sas­ta­nut Je­ru­sa­le­miin ja ih­mi­set hei­lut­ti­vat pal­mu­nok­sia ja heit­ti­vät nii­tä maa­han.

Kul­jim­me kirk­ko­sa­lis­sa ja py­säh­dyim­me pää­si­äis­tä edel­tä­viin ta­pah­tu­miin, jot­ka oli ra­ken­net­tu mu­kaan­sa­tem­paa­vas­ti, vai­kut­ta­vas­ti ja kau­niis­ti. Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät oli­vat pu­keu­tu­neet tuon ajan vaa­te­tuk­sen mu­kai­ses­ti pit­kään mek­koon ja san­daa­lei­hin, ja pääs­sä heil­lä oli kau­lan al­ta olan yli kie­tais­tut lii­na­set. He eläy­tyi­vät ker­ron­taan, ja up­pou­duim­me mu­kaan pii­na­vii­kon ta­pah­tu­mien kul­kuun.

Kes­kel­lä kir­kon käy­tä­vää, en­nen alt­ta­ri­a­lu­eel­le nou­sua roik­kuu ka­tos­ta vai­kut­ta­va kru­si­fik­si. Jee­sus on sii­nä ris­tiin­nau­lit­tu­na ja nau­lan jäl­jis­tä vuo­taa ver­ta. Kol­mi­vuo­ti­as tyt­tö kat­soi tuo­ta kru­si­fik­sia pit­kään, ja sel­väs­ti ai­van omiin aja­tuk­siin­sa vai­pu­nee­na. Ker­ta ei to­sin ol­lut en­sim­mäi­nen, kun hän sen näki, mut­ta nyt pie­ni ih­mi­nen tut­ki sitä tar­kas­ti.

Pää­si­äis­va­el­lus päät­tyi sa­kas­tin kel­la­rin suu­au­kol­le ra­ken­ne­tul­le tyh­jäl­le hau­dal­le. Hau­das­ta nou­si kiih­ty­nyt nai­nen, joka juu­ri ja juu­ri sai sa­no­tuk­si, mitä oli ta­pah­tu­nut. Hän oli Mag­da­lan Ma­ria, ja tul­lut hau­dal­le ys­tä­vi­neen voi­del­lak­seen Jee­suk­sen ruu­miin. Hau­dan suul­la ol­lut suu­ri kivi oli vie­ri­tet­ty pois, ja en­ke­lin kirk­kaus oli mil­tei häi­käis­syt Ma­ri­an. Nai­nen ker­toi en­ke­lin ker­to­neen, et­tä Jee­sus ei ole tääl­lä, vaan on nous­sut ylös kuol­leis­ta.

Tyt­tö­ni oli vä­hä­pu­hei­nen ja miet­te­li­äs, kun pois­tuim­me kir­kos­ta. Jo­ten­kin huo­mi­o­ta he­rät­tä­vän omis­sa olois­saan, kun kul­jim­me lä­hi­kau­pan kaut­ta ko­tiin. Ko­to­na ruo­kaa val­mis­ta­es­sa­ni huo­ma­sin, et­tä tyt­tö oli ha­ke­nut Ta­pio Hol­man toi­mit­ta­man, pää­si­äi­sen ajan ta­pah­tu­mis­ta ker­to­van kir­jan ni­mel­tä Va­pah­ta­jam­me Jee­sus, jota isä oli lu­ke­nut hä­nel­le jo ai­em­min. Hän is­tui keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä käsi pos­kel­la ja tui­jot­ti si­vua 39, jos­sa kirk­kaas­ti lois­ta­va en­ke­li sei­soo hau­dal­la ker­to­mas­sa vies­ti­ään nai­sil­le.

Yh­täk­kiä tyt­tö ky­syi, et­tä "Us­kot­ko sinä äi­ti tuon?" Ky­syin höl­mis­ty­nee­nä työ­ni lo­mas­ta, et­tä "Ai min­kä". "No tä­män näin", sa­noi tyt­tö ja näyt­ti kir­jan ku­vaa. Vas­ta­sin, et­tä "Kyl­lä minä us­kon, et­tä Jee­sus nou­si kuol­leis­ta". Ol­tiin het­ki hil­jaa. Tein jat­ko­ky­sy­myk­sen, et­tä "Us­kot­ko sinä?" Kol­mi­vuo­ti­as hö­räh­ti nau­ruun, ja sa­noi, et­tä ”En to­si­aan­kaan”. Jo­ta­kin ko­e­tin so­per­taa sii­tä, et­tä us­ko­mi­seen kaik­ki jää­kin. Ei ih­mei­tä jär­jel­lä kä­si­te­tä.

Lap­sen vas­taus oli re­hel­li­nen. Ei ol­lut aut­ta­nut vai­kut­ta­va pää­si­äis­va­el­lus, jos­sa olim­me mel­kein elä­väs­ti näh­neet kai­ken. Us­ko ei ole nä­ke­mi­ses­sä. Vuo­sien saa­tos­sa Ju­ma­la on saa­nut pie­nes­sä ty­tös­sä syn­nyt­tää us­koa pää­si­äi­sen ih­mee­seen­kin.

Lap­sen vas­taus pu­hut­te­li re­hel­li­syy­des­sään. Ei ole to­del­la­kaan ai­na help­poa us­koa ih­mei­siin ar­kis­ta­kin ar­ki­sem­man ar­jen kes­kel­lä. Jee­sus kat­soi lem­pe­äs­ti vie­rel­lään ris­til­lä roik­ku­vaan ryö­vä­riin, ja hän kat­soo lem­pe­äs­ti myös mei­hin, jot­ka epäi­lem­me.

Pää­si­äi­sen suu­ri ih­me on­kin so­vi­tuk­ses­sa. Epäi­le­vä­nä­kin on lupa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si ar­jen kes­kel­lä. Us­ko taas syn­nyt­tää iloa, rie­mua ja va­paut­ta.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys