JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jär­ki vai tun­teet

Nykyiset blogit
25.3.2019 6.08

”Ih­mi­sil­lä on vah­va il­luu­sio sii­tä, et­tä teem­me pää­tök­siä jär­jel­lä, vaik­ka mo­nes­ti tun­teet hal­lit­se­vat elä­määm­me”, sa­noo ai­vo­tut­ki­ja Lau­ri Num­men­maa. Hän si­tee­raa ame­rik­ka­laisp­sy­ko­lo­gi Jo­nat­han Haid­tia. Haid­tin mu­kaan jär­ki ja tun­teet ovat kuin nor­su ja sen rat­sas­ta­ja. Rat­sas­ta­ja on jär­ki, joka ku­vit­te­lee, et­tä nor­su eli tun­teet kul­kee sin­ne, min­ne rat­sas­ta­ja ha­lu­aa. Mut­ta jos nor­su ha­lu­aa­kin jo­tain muu­ta, kyy­dis­sä keik­ku­va rat­sas­ta­ja ei voi asi­al­le mi­tään. On­gel­mia li­sää se, et­tei­vät nor­su ja rat­sas­ta­ja puhu sa­maa kiel­tä.

”Tämä on ym­mär­ret­ty mai­non­nas­sa ja po­li­tii­kas­sa. Ih­mi­siin on pal­jon hel­pom­pi vai­kut­taa ve­to­a­mal­la tun­tei­siin jär­jen si­jaan.” Hyvä esi­merk­ki on Num­men­maan mie­les­tä ro­kot­tei­den ter­veys­ris­keil­lä pe­lot­te­lu. Lu­ke­mat­to­mat tut­ki­muk­set, jot­ka osoit­ta­vat ro­kot­teet tur­val­li­sik­si, ei­vät vält­tä­mät­tä rii­tä to­dis­teik­si huo­les­tu­neil­le van­hem­mil­le, kun net­ti­pals­tal­la ale­taan hu­hu­ta lap­sen sai­ras­tu­neen ro­kot­tees­ta. Tun­ne ot­taa nis­ka­len­kin jär­jes­tä. (lai­naus HS 10.1.2019 ar­tik­ke­lis­ta Tun­tei­den val­ta).

Num­men­maan mu­kaan pe­rus­tun­teet eli viha, ilo, pel­ko, in­ho, suru ja häm­mäs­tys poh­jau­tu­vat kaik­kia ih­mi­siä yh­dis­tä­viin bi­o­lo­gi­siin tai­pu­muk­siin. Kult­tuu­ris­ta riip­pu­mat­ta ih­mi­set ko­ke­vat in­hoa näh­des­sään ver­ta tai mär­ki­vän haa­van, pel­kää­vät pi­me­ää ja ko­ke­vat enem­män su­rua ja iloa lä­heis­ten­sä kuin ven­to­vie­rai­den puo­les­ta. ”On häm­men­tä­vää, kuin­ka vä­hän näi­hin pe­rus­tun­tei­siin voi vai­kut­taa. Kun ih­mi­nen is­tuu vuo­den pi­a­no­tun­nil­la, hän op­pii soit­ta­maan pi­a­noa. Mut­ta, jos ih­mi­sel­lä on ke­hit­ty­nyt fo­bia tai ah­dis­tus, sii­tä pois op­pi­mi­nen ei ole lain­kaan yh­tä help­poa.”

Mi­ten jär­ki ja tun­teet vai­kut­ta­vat us­ko­mi­seen? Mi­nul­ta on mon­ta ker­taa ky­syt­ty, mi­ten voin us­koa, kun on niin pal­jon eri us­kon­to­ja? Jär­ki ha­kee fak­to­ja. On­ko to­dis­tei­ta, et­tä joku us­kon­to on oi­kea? Kris­ti­tyt sa­no­vat, et­tä meil­lä on Ju­ma­lan sana ja his­to­ri­al­li­sen Jee­suk­sen elä­mäs­tä ole­vat tie­dot. Mut­ta vaik­ka tie­toa oli­si kuin­ka pal­jon, se ei syn­ny­tä us­koa.

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä em­me voi omal­la vii­sau­del­la tun­tea Ju­ma­laa: ”Ju­ma­la on kyl­lä osoit­ta­nut vii­sau­ten­sa, mut­ta kun maa­il­ma ei omas­sa vii­sau­des­saan op­pi­nut tun­te­maan Ju­ma­laa, Ju­ma­la kat­soi hy­väk­si ju­lis­taa hul­luut­ta ja näin pe­las­taa ne, jot­ka us­ko­vat”(1.Kor.1:21).

Mart­ti Lut­her opet­taa ka­te­kis­muk­ses­sa kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä: ”Minä us­kon, et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, Her­raa­ni, en­kä tul­la Hä­nen ty­kön­sä; vaan Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nua evan­ke­liu­min kaut­ta...”

Kun apos­to­li Paa­va­li saar­na­si evan­ke­liu­mia Fi­li­pis­sä, siel­lä oli muu­an Lyy­dia, ju­ma­laa­pel­kää­vä nai­nen. ”Her­ra ava­si hä­nen sy­dä­men­sä ot­ta­maan vas­taan sen mitä Paa­va­li pu­hui”(Apt.16:14). Us­ko on ko­ko­naan Ju­ma­lan työ ja Ju­ma­lan lah­ja. Hän an­taa meil­le voi­man ja va­lai­see ym­mär­ryk­sem­me kä­sit­tä­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det. ”Us­kon avul­la me ym­mär­räm­me…”(Heb.11:3).

Us­kon­nos­sa myös tie­dol­la on oma mer­ki­tyk­sen­sä. Kun kris­ti­tyt te­ke­vät lä­he­tys­työ­tä, he ker­to­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja Ju­ma­lan val­mis­ta­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta eli an­ta­vat jär­jel­lä ym­mär­ret­tä­vää tie­toa ih­mi­sil­le, jot­ka ei­vät ole kos­kaan kuul­leet pe­las­tuk­ses­ta. Kun ope­tam­me lap­sil­le us­ko­mi­sen asi­oi­ta ko­to­na, päi­vä­ker­hos­sa, py­hä­kou­lus­sa tai rip­pi­kou­lus­sa an­nam­me tie­toa näis­tä asi­ois­ta. Us­ko­mi­nen ei kui­ten­kaan ole pelk­kää tie­toa, jär­kei­lyä tai oi­val­lus­ta.

Jot­kut ar­ve­le­vat, et­tä ih­mi­sen omat si­säi­set ko­ke­muk­set ja tun­teet ovat tär­keim­piä joh­dat­ta­jia us­koon. Ih­mi­nen luo tun­teit­ten­sa kaut­ta oman ju­ma­la­suh­teen. Sik­si kuu­lee sa­not­ta­van: ”Mi­nun Ju­ma­la­ni ei ole täs­sä asi­as­sa niin tark­ka.”

Tun­tei­siin ve­to­a­mi­nen on yleis­tä us­kon­nol­li­sis­sa liik­keis­sä. It­sel­lä­ni­kin on ko­ke­muk­sia täl­lai­ses­ta, kun et­sin elä­vää Ju­ma­laa. Tie­tyis­sä ru­kous­ko­kouk­sis­sa oli voi­ma­kas tun­ne­la­taus mu­ka­na, kun mo­net ru­koi­li­vat ää­neen ja suo­ras­taan ah­dis­te­li­vat rat­kai­sun te­koon. Jot­kut ke­hot­ti­vat ”Kuun­te­le si­sim­pä­si ään­tä ja seu­raa sitä.”

Tun­teit­ten pe­räs­sä liik­ku­mi­nen on ai­ka­mois­ta pouk­koi­lua ja jat­ku­vaa elä­mys­ten ha­kua. To­sin Ju­ma­la voi an­taa us­ko­vai­sel­le­kin ih­mi­sel­le ar­mon tun­te­mi­sia. Ne ovat seu­raus­ta us­kos­ta, kun Ju­ma­lan ar­mo saa läm­mit­tää syn­ti­sen ih­mi­sen sy­dän­tä. Ju­ma­la an­taa tun­te­muk­sia oman tah­ton­sa mu­kaan. Ne ei­vät syn­ny­tä us­koa, ei­vät­kä ole us­kol­le vält­tä­mät­tö­miä merk­ke­jä.

Jär­ki ja tun­teet ovat huo­no­ja neu­vo­nan­ta­jia us­ko­mi­seen. Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja, jo­hon vai­kut­taa ja jota yl­lä­pi­tää Ju­ma­la Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta. Ju­ma­la va­lai­see Hen­ken­sä kaut­ta ja an­taa ih­mi­sil­le ym­mär­rys­tä ajal­li­siin asi­oi­hin. Sa­moin Hän an­taa kii­tol­li­suu­den, tyy­ty­väi­syy­den ja hy­vän mie­len us­kon seu­rauk­se­na sekä ilon ja rak­kau­den toi­sia ih­mi­siä koh­taan. Us­ko­vai­nen voi tur­val­li­ses­ti luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen elä­mäs­sään.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys