JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ka­rit­sa­te­ra­pi­aa täh­ti­tai­vaan al­la

Nykyiset blogit
13.5.2021 7.00

Juttua muokattu:

13.5. 09:06
2021051309062520210513070000

Pa­rin vii­me kuu­kau­den ajan olem­me taas saa­neet tun­tu­maa vau­vo­jen hoi­toon yö­syöt­töi­neen. Hiih­to­lo­man ai­ka­na syn­tyi kah­dek­san ka­rit­saa kol­mel­le emol­le. Kai­kil­le ei mai­toa tul­lut riit­tä­väs­ti, jo­ten aloi­tim­me tut­ti­pul­lo­ruo­kin­nan. Hams­te­ri­luon­tee­na­han mi­nul­la on jem­mas­sa "vä­hän kaik­kea", sil­tä va­ral­ta, et­tä sa­tun tar­vit­se­maan jos­kus.

Vau­van tut­ti­pul­lot ja mi­nun rin­ta­pump­pu­ni ovat ol­leet so­pi­via lam­pail­le­kin! Ai­ka haus­kaa, kuin­ka sa­man­lai­sia luon­to­kap­pa­lei­ta kes­ke­nään olem­me.

Ka­rit­soi­ta piti alus­sa ruok­kia – ku­ten pik­ku­vau­vo­ja­kin – pa­rin tun­nin vä­lein. Ei riit­tä­nyt, et­tä vau­van ot­ti vie­reen­sä ja tar­jo­si rin­ta­mai­toa, vaan nyt täy­tyi nous­ta (jos nuk­ku­maan oli vie­lä eh­ti­nyt­kään), läm­mit­tää vesi ja se­koit­taa mai­to­jau­hees­ta juo­maa. Pu­kea haa­la­ri ja pai­nua maa­lis­kui­seen pak­ka­syö­hön. Lam­po­las­sa oli vas­tas­sa mää­ki­vä kat­ras ja kil­pa­juok­su pul­loil­le. Pik­ku­hil­jaa juot­to­ker­rat on har­ven­tu­neet, ka­rit­soi­den kas­va­es­sa ja siir­ty­es­sä kiin­te­ään ruo­kaan.

Öi­sen täh­ti­tai­vaan al­la hil­jai­suu­des­sa sitä eh­ti miet­tiä mo­nen­lais­ta. Use­as­ti kat­seel­la­ni et­sin täh­tiä, jot­ka tei­ni-ikäi­si­nä ys­tä­vä­ni kans­sa so­vim­me "mei­dän täh­dik­sem­me", ku­ten te­ki­vät myös L. M. Mont­go­me­ryn Pie­ni Ru­no­tyt­tö-kir­jas­sa Emi­lia ja Il­se. Lu­pa­sim­me sil­loin: "Vaik­ka oli­sim­me kuin­ka kau­ka­na toi­sis­tam­me, täh­ti­äm­me kat­so­es­sa muis­tam­me toi­sem­me." Niin on ol­lut jo kol­me­kym­men­tä vuot­ta, vaik­ka asum­me­kin ny­ky­ään lä­hes eri puo­lil­la maa­pal­loa. On­nek­si olem­me mo­lem­mat kui­ten­kin poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la, kos­ka ym­mär­tääk­se­ni ete­läi­sel­lä puo­lis­kol­la on eri­lai­set täh­ti­ku­vi­ot.

Tun­ne on hui­kea, läm­min läi­käh­dys sy­dä­na­las­sa, kun saan vies­tin vaik­ka­pa Kii­nas­ta. Siel­lä nä­kyy sa­mat täh­det kuin tääl­lä koto-Suo­mes­sa! Ja ys­tä­vä­ni muis­taa mi­nua juu­ri sil­loin!

Vaik­ka lam­mas­vau­vo­jen hoi­to on vä­hän rank­kaa­kin, löy­tyy sii­tä myös pal­kit­se­va puo­li: yö­syöt­tö­jen lo­mas­sa sain ihas­tel­la täh­tien li­säk­si re­von­tu­lia ja hil­jai­suut­ta, jon­ka saat­toi mel­kein kuul­la. Pik­ku­hil­jaa yöt ovat tul­leet vaa­le­am­mik­si ja vä­rit tai­vaal­la vaih­te­le­vam­mik­si.

Ja on­nek­si on ol­lut mui­ta­kin ruok­ki­joi­ta, ku­ten mie­he­ni, joka jos­kus sa­noi, et­tei ha­lua enää kos­kaan ot­taa eläi­miä kon­tol­leen, kos­ka en­ti­se­nä leh­mi­poi­ka­na tie­tää, kuin­ka kiin­ni niis­sä on. Mut­ta ku­ten ku­vas­ta nä­kyy, ei hän elu­koi­ta vas­ten­tah­toi­ses­ti hoi­da. Hö­pöt­tää niil­le sii­nä mis­sä mi­nä­kin. Käy omas­ta tah­dos­taan ka­rit­sa­te­ra­pi­as­sa.

Kas­vun Ih­mees­sä on sa­maa, kuin jo­ka­vuo­ti­ses­sa ke­vään ete­ne­mi­ses­sä. Sitä jak­saa ih­me­tel­lä, kuin­ka päi­vän­va­lo on taas li­sään­ty­nyt, lu­met hu­ven­neet, lin­nut pa­lan­neet ja sil­mut pul­lis­te­le­vat, vaik­ka han­kia on pai­koi­tel­len vie­lä pal­jon­kin.

Täy­tyy mai­ni­ta taas opis­ton mer­ki­tys elä­mäs­sä­ni. Saim­me yh­te­nä py­häil­ta­na vie­raak­sem­me opis­to­ys­tä­vä­ni. Sii­tä on jo lä­hes 30 vuot­ta ai­kaa, kun asuim­me sa­mas­sa so­lus­sa, sii­nä Ra­nu­a­jär­ven puo­lel­la si­jait­se­vas­sa. Saim­me to­de­ta, et­tä "et oo kyl­lä muut­tu­nu yh­tään.” Kum­pi­kaan ei huo­man­nut vuo­sien tuo­mia ryp­py­jä sil­mä­kul­mis­sa, vai ovat­ko ne ol­leet sii­nä ai­na?

Olem­me­han me toki näh­neet täs­sä vä­lis­sä­kin mo­net­kin ker­rat, mut­ta joi­den­kin kans­sa ta­paa­mi­set tun­tu­vat eri­tyi­sil­tä. Ja us­kal­lan­pa väit­tää, et­tä juu­ri opis­to­ka­ve­rit ovat enim­mäk­seen hei­tä! On­han mo­nen kuu­kau­den yh­des­sä­e­lo mo­nel­la­kin ta­paa mer­ki­tyk­sel­li­nen. Vaik­ka opis­tos­sa ei ol­tai­si­kaan ol­tu sa­mois­sa po­ru­kois­sa, yh­teis­tä on kui­ten­kin olo ja ih­mi­set siel­lä. Muis­tot­kin mo­nel­ta osin.

Kas­vok­kain nä­ke­mi­nen on kui­ten­kin pal­jon enem­män, kuin etäyh­teyk­sin ta­paa­mi­nen, vaik­ka ne­kin ovat ol­leet an­toi­sia, ku­ten Päi­vä­mie­hen blo­gis­tien il­ta jo­kin ai­ka sit­ten. Mi­nuun ai­na­kin se teki sa­man vai­ku­tuk­sen, kuin kurs­seil­la ole­mi­nen ja ih­mis­ten ta­paa­mi­nen. Il­lal­la en mei­nan­nut saa­da un­ta, kun aja­tuk­set pyö­ri­vät mie­les­sä­ni. Olin niin in­nois­sa­ni, et­tä oli­sin ha­lun­nut ker­toa sii­tä jol­le­kin, mut­ta vie­res­tä kuu­lui vaan ta­sai­nen tu­hi­na ja kuor­saus.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies