JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kasvua, kukkia ja perunoita ikkunalaudalla

22.5.2021 7.05

Juttua muokattu:

19.5. 13:43
2021051913432420210522070500

En osaa sa­noa, mil­loin mi­nus­ta tuli kas­vi-in­toi­li­ja. Huo­ne­kas­vit, leik­ko­ku­kat ja nyt vii­mei­sim­pä­nä hyö­ty­kas­vien kas­vat­ta­mi­nen in­nos­ta­vat. Kuk­kien ih­meel­li­nen kas­va­mi­nen kieh­too ja saa haa­vei­le­maan uu­sis­ta yk­si­löis­tä.

Kun iso­sis­ko­ni muut­ti opis­ke­le­maan kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten, hän jät­ti ko­tiin muu­ta­man huo­ne­kas­vin. Sain ne huo­neen mu­ka­na pe­rin­tö­nä ja yri­tin ope­tel­la nii­den hoi­ta­mis­ta. Sis­kon van­ha mu­rat­ti ei mei­nan­nut mil­lään kuol­la, vaik­ka unoh­din usein – va­hin­gos­sa ja lo­pus­sa tar­koi­tuk­sel­la – kas­tel­la sen. Yk­si pe­rin­tö­kas­veis­ta on mi­nul­la vie­lä­kin, ja se voi oi­kein hy­vin. Ai­ka mon­ta ker­taa olen eh­ti­nyt jo vaih­taa sen isom­paan ruuk­kuun, vii­mek­si rei­lu kuu­kau­si sit­ten tuo­hon kau­nii­seen val­koi­seen ruuk­kuun yl­lä ole­van ku­van nur­kas­sa.

Vaik­ka pi­dän­kin huo­ne­kas­veis­ta to­del­la pal­jon, ovat ne toi­si­naan ai­ka han­ka­lia. Ei ole ai­van yk­sin­ker­tais­ta vain ot­taa ja läh­teä lo­mal­le, kos­ka sil­le ajal­le pi­täi­si ol­la joku kuk­kien kas­te­li­ja. Jou­lu­lo­mil­le ja muil­le pi­dem­mil­le lo­mil­le lap­suu­den ko­tiin olen­kin yleen­sä raa­han­nut koko vii­da­kon mu­ka­na­ni. Va­li­tet­ta­van usein on kui­ten­kin käy­nyt niin, et­tä ta­kai­sin päin tul­les­sa hom­ma on ol­lut sat­tu­neis­ta syis­tä hel­pom­pi ja kuk­ka­laa­ti­kot ovat ol­leet ke­vy­em­piä kan­taa. Eh­kä mat­kai­lu ei avar­ra­kaan kuk­kien maa­il­maa sa­mal­la ta­val­la kuin ih­mis­ten.

Yleen­sä ot­ta­en kuk­ka­ni sel­vi­ä­vät hy­vin hen­gis­sä, mut­ta jos jo­kin niis­tä päät­tää luo­vut­taa elä­mi­sen suh­teen, on syy jos­sa­kin muus­sa kuin mi­nus­sa. Tai niin ai­na­kin it­sel­le­ni us­kot­te­len, jot­ta en luo­vut­tai­si. Use­am­man ker­ran pi­meys on vain ol­lut lii­kaa va­loa kai­paa­vil­le kas­veil­le. On­nek­si ku­kan kuo­le­mi­ses­sa on myös va­loi­sam­pi puo­li: mi­nul­la on lupa os­taa uu­si huo­ne­kas­vi! Oi­ke­as­ti ai­na on hyvä syy os­taa uu­si kuk­ka, var­sin­kin sil­loin, jos va­hin­gos­sa tör­mää kau­nii­seen kuk­ka­ruuk­kuun, jo­hon sat­tu­moi­sin löy­tyy juu­ri so­pi­va asu­kas. Jot­kut lä­hi­pii­ris­tä­ni ovat saat­ta­neet jos­kus kuul­la mi­nun suus­ta­ni seu­raa­vat sa­nat: ”mää va­hin­gos­sa os­tin uu­en ku­kan”.

Kas­va­mi­sen seu­raa­mi­nen lu­mo­aa ja kou­kut­taa. On ai­na yh­tä iloi­nen yl­lä­tys huo­ma­ta kas­vin kas­vat­ta­van uu­sia leh­tiä tai pis­tok­kai­den pus­ke­van juu­ria ve­des­sä. Vii­mei­sin pis­to­kas­ko­kei­lu­ni kos­ki ra­ha­puu­ta. Kur­ja ra­ha­puu­ni kaa­toi yh­den var­ten­sa ko­ko­naan muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten, jo­ten lai­toin var­ren leh­det mul­lan pääl­le kas­vat­ta­maan uut­ta. Ai­kaa on ku­lu­nut jo pal­jon ja vä­hän pääl­le, mut­ta kär­si­väl­li­nen kas­te­lu on tuot­ta­nut tu­los­ta. Leh­det ovat al­ka­neet työn­tä­mään uu­sia leh­tiä ja pie­noi­sia juu­ria. Olen näis­sä asi­ois­sa ikui­nen ih­met­te­li­jä: mi­ten leh­ti voi tie­tää, mitä ha­lu­an sen te­ke­vän? Tun­nen it­se­ni ai­ka pie­nek­si tä­män­kin asi­an edes­sä. Kas­vun ih­me kos­ket­taa ai­na ja on konk­reet­ti­nen muis­tu­tus sii­tä, mi­ten hy­vin Tai­vaan Isä on kai­ken suun­ni­tel­lut.

Saim­me vuok­ra­käm­pän par­vek­kee­seen tal­vel­la la­si­tuk­set, ja kos­ka olen en­sim­mäis­tä ker­taa ke­sän kau­pun­gis­sa, odo­tan sor­met syy­hy­ten par­ve­keis­tu­tus­ten lait­toa. Tä­hän men­nes­sä olen idät­tä­nyt muu­ta­maa pe­ru­naa ik­ku­na­lau­dal­la ja saa­nut ruo­ho­si­pu­lin sie­me­net purk­kiin. Muu­ta­man päi­vän pois­sa­o­lon jäl­keen oli iha­na näh­dä ruo­ho­si­pu­lin jo itä­neen. Kaa­pis­sa on kui­ten­kin vie­lä sa­laa­tin, pork­ka­nan ja ba­si­li­kan sie­men­pus­sit odot­ta­mas­sa kyl­vä­mis­tä. Toi­vot­ta­vas­ti voin lop­pu­ke­säs­tä ker­toa, kuin­ka val­ta­van run­saan sa­don olen ta­lon poh­jois­pää­dyn par­vek­keel­ta saa­nut.

En­si vii­kol­la oli­si tar­koi­tus saa­da lo­put­kin sie­me­net mul­taan. Sen li­säk­si mi­nun pi­täi­si saa­da ke­hi­tel­tyä jon­kin­lai­nen hyl­ly­sys­tee­mi par­vek­keel­le, jot­ta is­tu­tuk­set sai­si­vat kor­kei­den sei­nien ta­kaa edes hie­man va­loa. Ei ole vie­lä hyl­ly kä­vel­lyt vas­taan, mut­ta luo­vut­taa en aio.

Muis­ta­kaa ih­me­tel­lä kas­vua ja us­ko­ma­ton­ta ke­vään va­loa sekä kiit­tää kas­vun an­ta­jaa!

HelmiAutio
Olen tuore äikän ope ja vaimo. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys