JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

Piirainen Aulikki
Nykyiset blogit
30.5.2019 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190530064500

Ke­sä­töi­den suun­nit­te­lu on mo­nel­la opis­ke­li­jal­la jo to­teut­ta­mis­ta vail­le val­mis. Jot­kut suun­taa­vat ko­ti­seu­dul­leen, toi­set saa­vat työ­pai­kan opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­taan, mo­net mat­kus­ta­vat Hel­sin­kiin tai ul­ko­mail­le.

Minä suun­ta­sin Hel­sin­kiin, kun toi­nen opis­ke­lu­vuo­si oli ta­ka­na. Olin saa­nut sii­vous­työn kes­kus­tan ra­vin­to­las­ta tu­tun­tu­tun kaut­ta. Asun­to jär­jes­tyi myös ys­tä­vien vä­li­tyk­sel­lä, ka­lus­tet­tu yk­siö Laut­ta­saa­res­ta. Kaik­ki oli siis kun­nos­sa muut­toa var­ten. Kyy­ti­kin jär­jes­tyi erään sin­ne­päin me­ne­vän au­tos­sa.

Läh­dim­me mat­kaan sun­nun­tai­na päi­vä­seu­ro­jen jäl­keen. Niin­pä kel­lo oli­kin jo pal­jon tai pi­kem­min­kin hy­vin vä­hän, kun saa­vuim­me ma­ja­paik­kaa­ni Poh­jois­kaa­rel­le. Pääs­sä hu­mi­si, ok­set­ti ja pe­lot­ti­kin. Ei aut­ta­nut muu kuin raa­hau­tua vä­sy­nee­nä uu­teen asun­toon ja aset­tua ta­lok­si.

Oli so­vit­tu, et­tä odo­tan aa­mul­la var­hain ka­dul­la, jos­ta au­to ha­kee mi­nut työ­pai­kal­le. Ly­hy­en yö­u­nen jäl­keen toik­ka­roin ka­dul­le odot­ta­maan, mitä tu­le­man pi­tää. Aa­mu­yön lin­nut lau­loi­vat rie­muk­kaas­ti.

Työ­pai­kas­ta en tien­nyt mi­tään en­kä kus­kis­ta­kaan. Au­to tuli so­vi­tus­ti, ja minä köm­min syk­ky­rään far­ma­rin ta­va­ra­ti­laan mat­kal­le koh­ti Mak­ka­ra­ta­loa. Nuo­re­na jak­soi luot­taa, et­tä osui oi­ke­aan kyy­tiin.

Oi­ke­aan paik­kaan pää­sin, mut­ta pe­ril­lä odot­ti yl­lä­tys. Työ­paik­ka osoit­tau­tui bi­le­tys­ra­vin­to­lak­si, joka oli var­hain maa­nan­tai­aa­mu­na sen mu­kai­ses­sa kun­nos­sa. Vä­ke­viä juo­mia oli kaa­tu­nut ko­ko­lat­ti­a­ma­tol­le ja lat­ti­al­le. Nii­tä luu­tu­sin mo­pil­la ja pyy­hin ra­vin­to­lan tis­keil­tä la­sien jäl­kiä. Kaa­tu­nei­ta pul­lo­ja, sot­kui­sia as­ti­oi­ta. Haju oli ku­vot­ta­va, lie­kö jos­sa­kin ol­lut ok­sen­nus­ta­kin. Vä­syt­ti ra­jat­to­mas­ti ja mie­tin kau­huis­sa­ni, mi­hin olin­kaan lu­pau­tu­nut. Jär­ky­tyin työ­ym­pä­ris­tös­tä niin pa­has­ti, et­tä pää­tin aa­mun ole­van en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen täs­sä laf­kas­sa. Ir­ti­sa­nou­duin pi­kai­ses­ti.

On­nek­si sii­hen ai­kaan Hel­sin­gis­sä oli tar­jol­la lu­kui­sia sii­vous­työ­paik­ko­ja opis­ke­li­joil­le. Aa­mul­la pyö­räi­lin työk­kä­riin ja va­lit­sin siel­tä mah­dol­li­sim­man siis­tin sii­vous­pai­kan, jon­ne mars­sin haas­tat­te­luun. Tu­lin kuin tu­lin­kin va­li­tuk­si työn­te­ki­jäk­si ja seu­raa­va­na päi­vä­nä kel­lo seit­se­män aloi­tin Vaa­san Höy­ry­myl­lyl­lä sii­voo­ja­na. Haas­tat­te­lun yh­tey­des­sä sain myös roh­keut­ta ky­syä kah­ta va­paa­päi­vää Su­vi­seu­ro­ja var­ten. Elä­mä al­koi jär­jes­tyä.

Nau­tin Hel­sin­gis­sä ole­mi­ses­ta. Kaik­ki oli ek­soot­tis­ta: kau­pun­ki­mil­jöö ja –kult­tuu­ri, meri, luon­non veh­reys, kuk­kien vah­vat tuok­sut. Eri­tyi­ses­ti muis­tan ter­va­pääs­ky­jen tirs­ku­tuk­sen. Nii­tä ei ko­ti­seu­dul­la­ni sii­hen ai­kaan juu­ri kuul­lut.

Mi­nul­la asui ys­tä­viä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la, jo­ten ky­lä­paik­ko­ja ja oh­jel­maa riit­ti. Fred­ri­kin­ka­tu oli tut­tu ko­koon­tu­mis­paik­ka. Seu­roi­hin men­tiin ai­na, kun nii­tä oli, yleen­sä kes­ki­viik­ko­na, lau­an­tai­na ja sun­nun­tai­na. Seu­ro­jen jäl­keen jat­ket­tiin usein yh­des­sä­o­loa jon­kun luo­na kah­via juo­den ja oleil­len. Ke­sä­kau­pun­gin hä­mä­rät ja läm­pi­mät yöt ei­vät juu­ri pe­lot­ta­neet, kun po­ru­kal­la odo­tim­me pik­ku­tun­neil­la bus­sia py­sä­kil­lä.

Tut­ta­va­per­heen kans­sa kä­vim­me myös ke­sä­seu­rois­sa Jäm­säs­sä ja Reis­jär­vel­lä. Ei sil­loin huo­let­ta­nut, jak­saa­ko aa­mul­la he­rä­tä töi­hin. Men­nä piti, kun ka­ve­rit­kin me­ni­vät.

To­sin muis­tan kau­hul­la aa­mu­päi­vät, jol­loin nu­kut­ti jär­jet­tö­mäs­ti. Is­tuin koh­dal­le sat­tu­neen laa­ti­kon pääl­le. Sil­mät pai­nui­vat vä­ki­sin kiin­ni, huo­jut­ti. Säp­säh­te­lin val­veen ja unen ra­joil­la. Työ­ni oli it­se­näis­tä, mi­nul­la ei ol­lut jut­tu­ka­ve­ria, jo­ten he­reil­lä py­sy­mi­nen oli työ­läs­tä.

Kau­niit ke­sä­päi­vät si­säl­lä mop­pia hei­lu­tel­les­sa ei­vät ai­na niin mu­ka­vil­ta tun­tu­neet. Jos­kus kii­pe­sin työ­pai­kan kor­keim­paan ti­laan, ava­sin me­ren­puo­lei­sen ik­ku­nan, an­noin tuu­len vii­len­tää hi­ki­set kas­vo­ni ja kat­se­lin lai­neil­la li­pu­via ve­nei­tä. Kun­pa mi­nä­kin oli­sin saa­nut ol­la siel­lä, va­paa­na!

Eri­tyi­sen mie­len­kiin­tois­ta ajan­vie­tet­tä oli ot­taa esil­le kart­ta ja suun­ni­tel­la pyö­räi­ly­ret­kiä ym­pä­ris­töön. Kah­vit pul­loon, eväät rep­puun ja suun­ta koh­ti kult­tuu­ri­mai­se­mia. Otin oh­jel­maan myös­kin eri­lai­siin kaup­poi­hin tu­tus­tu­mi­sen, ja nii­tä­hän riit­ti.

Sain en­sim­mäi­siä op­pi­tun­te­ja työ­e­lä­män epä­sään­nöis­tä. Ku­ten sen, et­tei kan­na­ta teh­dä niin tun­nol­li­ses­ti töi­tä. Van­hem­mat työn­te­ki­jät pa­hek­sui­vat ah­ke­ruut­ta­ni, tau­ko­ja kuu­lem­ma piti ve­nyt­tää pi­tem­mik­si kum­mas­ta­kin pääs­tä. Eri­tyi­ses­ti mi­nua hu­vit­ti työ­päi­vän päät­ty­es­sä huo­ma­ta työ­ta­kin al­ta pil­kis­tä­vät puh­taat si­vii­li­a­sut. Joil­la­kin oli ta­pa­na vaih­taa ko­ti­vaat­teet työ­a­sun al­le en­nen kel­lo­kor­tin lei­maa­mis­ta. Pää­si kä­te­väs­ti läh­te­mään suo­raan va­paal­le vain ta­kin rii­sut­tu­aan.

Huo­maan, et­tä ei mi­tään uut­ta au­rin­gon al­la. Edel­leen­kin ke­sä­hel­sin­ki­läi­set val­taa­vat kau­pun­gin tou­ko­kuun lop­pu­puo­lel­la. Pe­rin­ne jat­kuu.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
20.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:9

Viikon kysymys