JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiin­nos­taa­ko?

22.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

22.7. 11:01
2021072211013820210722070000

”On ai­ka he­rä­tä lu­ke­maan ke­mi­aa, kir­joi­tuk­set pai­na­vat pääl­le!” Skeit­tai­lu ja jär­ves­sä pols­ki­mi­nen tun­tu­vat lu­ki­o­lai­ses­ta pal­jon mu­ka­vam­mal­ta kuin kir­jo­jen pänt­tää­mi­nen ke­säl­lä. Jopa tram­po­lii­nil­la pomp­pi­mi­nen vie voi­ton sil­loin, kun opis­ke­lu oli­si toi­se­na vaih­to­eh­to­na.

”Lai­tap­pa nyt se pu­he­lin pois ja kes­ki­ty it­se asi­aan.” Se­li­tyk­siä sil­le, mik­si tuo opis­ke­li­ja ei juu­ri nyt opis­ke­le, tun­tuu riit­tä­vän lo­put­to­miin: ”kat­son vain tä­män yh­den Yo­u­tu­be-vi­de­on”, ”käyn en­sin syö­mäs­sä vä­li­pa­lan”, ”ti­laan nyt uu­det suo­ja­kuo­ret pu­he­li­mee­ni”, ”vas­taan tär­ke­ään vies­tiin” tai ”rap­su­tan ku­ti­a­vaa hyt­ty­sen­pu­re­maa”.

”Tä­nään en eh­di, mut­ta huo­men­na aloi­tan.” Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Mis­tä löy­tyi­si kiin­nos­tus­ta työn­te­koon? Pe­rin­tei­siä kei­no­ja lie­ne­vät uh­kai­lu, ki­ris­tys ja lah­jon­ta. Ovat­ko ne so­pi­via työ­ka­lu­ja mo­ti­vaa­ti­on li­sää­mi­sek­si vai voi­si­ko tar­jol­la ol­la vie­lä jo­ta­kin pa­rem­paa?

”Jos et nyt tee tätä, niin pe­ru­taan lo­ma­mat­ka”, ”täl­tä vii­kol­ta jä­te­tään sit­ten bo­nus mak­sa­mat­ta”, ”saat kak­si jää­te­löä, jos nyt pai­nat tau­ot­ta kak­si tun­tia.” Kuka hul­lu nyt ha­lu­ai­si me­net­tää lo­ma­mat­kan bo­nuk­si­neen tai kiel­täy­tyä kah­des­ta jää­te­lös­tä?

Muis­tan elä­väs­ti ti­lan­teen, jol­loin en tar­vin­nut te­ko­syi­tä tai ul­kois­ta sään­te­lyä. Pää­sy­ko­kei­siin val­mis­tau­tu­es­sa­ni pari vii­meis­tä viik­koa oli pai­net­ta­va te­hok­kaas­ti. Aa­mu­he­rä­tys oli en­nen kel­lo seit­se­mää, ja tie­toa pau­ku­tet­tiin kaa­liin yh­tä soit­toa lä­hes puo­leen yö­hön. Kir­jo­jen pänt­tää­mi­sen li­säk­si mi­tään muu­ta noi­hin päi­viin ei juu­ri si­säl­ty­nyt­kään pa­kol­lis­ten ruo­ka- ja ves­sa­tau­ko­jen li­säk­si. Kil­pai­lu opis­ke­lu­pai­kois­ta oli kui­ten­kin ko­vaa, ja sik­si kak­si ym­pä­ri­pyö­re­ää viik­koa ei riit­tä­nyt sil­lä ker­taa var­mis­ta­maan opis­ke­lu­paik­kaa­ni, vaan jäin pis­teen pää­hän ran­nal­le rui­kut­ta­maan. Oli­si pi­tä­nyt aloit­taa lu­ke­mi­nen ai­kai­sem­min ja ta­koa sil­loin, kun rau­ta oli vie­lä kuu­maa.

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen me­nee vaik­ka läpi har­maan ki­ven sil­loin, kun joku asia oi­ke­as­ti kiin­nos­taa. Kiin­nos­tus lie­nee lä­heis­tä su­kua si­säi­sel­le mo­ti­vaa­ti­ol­le, eli it­se it­se­ään ruok­ki­val­le voi­mal­le, jota ei­vät ul­ko­puo­li­set te­ki­jät pys­ty oh­jai­le­maan.

Tie­dän hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat ol­leet val­mii­ta saa­vut­ta­maan aset­ta­man­sa ta­voit­teet työ­tä pel­kää­mät­tä, mää­rä­tie­toi­ses­ti ja in­to­hi­moi­ses­ti. Olen jos­kus näh­nyt noi­den ih­mis­ten sil­mis­sä sel­lai­sen lie­kin, jon­ka sam­mut­ta­mi­seen ei pa­lo­kun­ta­kaan oli­si ky­en­nyt. Tuo palo on kul­jet­ta­nut uu­ras­ta­jaa koh­ti mää­rän­pää­tä pi­ka­ju­nan lail­la, ja juna ei ole py­säh­ty­nyt en­nen pää­te­a­se­maa.

Ei ole vai­kea erot­taa in­to­hi­moa ja pak­ko­suo­rit­ta­mis­ta toi­sis­taan. In­to­hi­moi­nen hen­ki­lö suo­ras­taan pur­su­aa in­nos­tus­ta, tar­moa ja myön­teis­tä ener­gi­aa, kun taas ul­koi­sen pa­kon sa­ne­le­ma­na työ­tä te­ke­vän ti­lan­ne saat­taa ol­la täy­sin päin­vas­tai­nen. Pak­ko­suo­rit­ta­ja­kin on epäi­le­mät­tä te­ho­kas ja ai­kaan­saa­va pais­kies­saan duu­nia ra­juil­man lail­la, mut­ta tä­män ilot­to­mil­ta kas­voil­ta voi ken­ties lu­kea sa­nat­to­man vies­tin si­säi­sis­tä jän­nit­teis­tä.

Olen it­se ko­ke­nut mo­lem­pia, in­to­hi­moa ja te­ke­mi­sen pak­koa. Kiin­nos­tus ja si­säi­nen mo­ti­vaa­tio ovat ruok­ki­neet in­to­hi­moa. Täl­löin työn­te­ko­kin on tun­tu­nut nau­tin­nol­li­sel­ta ja mää­rä­tie­toi­sel­ta as­kel­luk­sel­ta va­lit­tuun suun­taan. Pak­ko­suo­rit­ta­mi­nen on puo­les­taan mais­tu­nut puu­dut­ta­val­ta ja vas­ten­mie­li­sel­tä raa­ta­mi­sel­ta, jon­ka ai­nut hyvä puo­li on ol­lut tie­to sii­tä, et­tä hom­ma oli­si pian ohi.

On asi­oi­ta, joi­ta mei­dän on vain teh­tä­vä, ha­lu­sim­me­pa tai em­me. Vel­vol­li­suu­det on hoi­det­ta­va ja las­kut mak­set­ta­va, jot­ta ar­ki voi­si rul­la­ta. Ai­na en voi va­li­ta, mitä töi­tä teen, mut­ta sii­hen voin vai­kut­taa, mi­ten nii­tä teen. Hy­väk­sy­vä ja ute­li­as asen­ne te­ke­mis­tä koh­taan voi muut­taa ai­kai­sem­min pak­ko­työl­tä tun­tu­neen puur­ta­mi­sen mie­len­kiin­toi­sek­si tai par­haim­mil­laan jopa in­to­hi­mon ja po­si­tii­vi­sen ener­gi­an läh­teek­si.

Us­kon tiel­le ku­kaan ei läh­de pa­ko­tet­tu­na tai ul­kois­ten mo­ti­vaa­ti­o­te­ki­jöi­den saat­te­le­mi­na. Us­kon lah­jan vas­taa­not­ta­mi­nen ei myös­kään ole urak­ka­työ­hön si­tou­tu­mis­ta, vaan va­pau­tu­mis­ta nään­nyt­tä­väs­tä taa­kas­ta ja sa­maan ai­kaan löy­tä­jän ilon sekä si­säi­sen rau­han ko­ke­mis­ta.

Us­kon lie­kin syt­ty­es­sä ih­mi­sen si­sim­pään elä­mä näyt­täy­tyy uu­des­sa va­los­sa. Lau­ri Tas­ki­la ru­noi­lee kau­niis­ti van­has­sa Sii­o­nin lau­lus­sa: ”Ei Be­li­a­lin aal­lot, ei upot­ta­va vuo, ei suur­ten vet­ten pal­jous nyt sam­mu­tus­ta tuo, kun syt­tyy Her­ran rak­kaus liek­ki­nä pa­la­maan nyt lan­gen­nut­ta koh­taan suu­res­sa voi­tos­saan.”

Syk­syn yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten lä­hes­ty­es­sä te­ko­syyt ja opis­ke­lu­jen es­teet al­ka­vat pa­kos­ta­kin väis­tyä ja kir­jat nä­ky­vät yhä use­am­min lu­ki­o­lai­sen työ­pöy­däl­lä. Toi­vo­taan, et­tä mo­ti­vaa­ti­o­ta löy­tyi­si jat­kos­sa en­tis­tä enem­män ja kiin­nos­tus kan­tai­si läpi opis­ke­lui­den mah­dol­li­sim­man pit­käl­le.

Olen ilok­se­ni ha­vain­nut, et­tä opis­ke­luun liit­ty­vää kiin­nos­tus­ta ja si­säis­tä mo­ti­vaa­ti­o­ta voi kut­sua esiin haas­ta­mal­la it­se­ään te­ke­mään asi­oi­ta eri ta­voil­la kuin en­nen: ko­kei­le­mal­la vaih­to­eh­toi­sia op­pi­mis­tek­nii­koi­ta, hyö­dyn­tä­mäl­lä mie­li­ku­vi­tus­ta, lei­kit­te­le­mäl­lä sa­noil­la ja kä­sit­teil­lä sekä käyt­tä­mäl­lä hy­väk­si ny­ky­tek­nii­kan suo­mia hie­no­ja mah­dol­li­suuk­sia. On­nea ja me­nes­tys­tä opin­tiel­le!

JoonasMajuri
Asun keskisuomalaisen luonnon ympäröimänä. Nykyinen työni on monipuolista, hektistä ja ihmisläheistä. Harrastan omaehtoista opiskelua. Tärkeää minulle on tekemisen ja olemisen tasapaino. Kirjoitan mielelläni itselleni merkityksellisistä asioista. Otathan yhteyttä: joonas.majuri(ät)gmail.com.
26.7.2021

Sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den – il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.