JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lukihäirö

Nykyiset blogit
15.5.2021 7.05

Juttua muokattu:

14.5. 13:21
2021051413212620210515070500

Siis lu­ki­häi­riö.

Ter­mi on ly­hen­nys sa­nois­ta lu­ke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen, sil­lä on­gel­mat liit­ty­vät usein mo­lem­piin tai­toi­hin. Ny­kyi­sin kä­sit­tee­seen liit­tyy pal­jon muu­ta­kin.

Ru­pe­sin tar­kis­ta­maan ne­tis­tä, mitä kaik­kea häi­ri­öön ny­kyi­sin oi­kein kuu­luu. Jos­kus ajat­te­lin vain, et­tä se, jol­la on häi­riö, on häi­rik­kö! Ha­ku­sa­nal­la lu­ki­häi­riö pää­sin hyö­dyl­li­sil­le si­vuil­le. Sain jopa teh­dä it­sel­le­ni tes­tin, joka sel­vit­ti mo­nia asi­oi­ta. Olen luul­lut, et­tä olen vain lais­ka, hi­das ja huo­li­ma­ton, unoh­te­len asi­oi­ta en­kä muis­ta, mitä äs­ken sa­noin tai joku toi­nen sa­noi.

Olin tyy­ty­väi­nen, kun lää­ke­kaa­pis­sa ei ol­lut yh­tä ai­kaa Imo­va­nia ja Imo­diu­mia. Nyt tie­dän ole­va­ni täl­lai­nen, kos­ka mi­nul­la on lu­ki­häi­riö. Loh­dul­lis­ta – tai ai­na­kin in­hi­mil­lis­tä. 5–20 pro­sen­til­la vä­es­tös­tä on lu­ki­häi­riö, ja se joko pa­he­nee tai lie­ve­nee iän myö­tä.

Kou­lu­ai­ka­na­ni lu­ki­häi­ri­ös­tä ei pu­hut­tu mi­tään. Lie­nee­kö ol­lut lu­ki­häi­riö sil­lä­kin po­jal­la, jota Ol­li Jo­ki­nen ku­vaa ru­nos­saan Kova pää: ”Kun äi­ti aa­ta en­sim­mäis­tä opet­ti mua ään­tä­mään, mä sa­tuin pää­ni kään­tä­mään: sil­mäi­lin kis­saa leik­ki­väis­tä. Mie­lee­ni jäi vain huo­li tää: ”Laps ruk­ka, sull’ on kova pää”.

Minä olin tuon po­jan kal­tai­nen. Kou­lu­mes­tar’uk­ko ei kui­ten­kaan ni­mi­tel­lyt mi­nua lur­juk­sek­si ei­kä luk­ka­ri rip­pi­kou­lus­sa kon­nak­si, mut­ta huo­lel­li­suus­nu­me­ro oli huo­non­lai­nen, ja huo­noin ma­te­ma­tii­kan ko­keen ar­vo­sa­na oli puh­das nol­la. Olin kyl­lä ym­mär­tä­nyt teh­tä­vät oi­kein, mut­ta las­ke­nut vää­rin, tyy­lil­lä: 5+5=5.

Ku­kaan ei aja­tel­lut, et­tä vika oli­si muu­al­la kuin ar­mot­to­mas­sa huo­li­mat­to­muu­des­sa tai älyl­li­ses­sä yk­sin­ker­tai­suu­des­sa. Olen sääs­tä­nyt pal­jon kou­lu­ai­kai­sia suo­ri­tuk­si­a­ni, mut­ta hä­vit­tä­nyt pu­na­ky­näi­sim­mät ko­e­pa­pe­rit, joi­den reu­no­ja ko­ris­te­li­vat opet­ta­jan kau­his­te­lut.

Asen­ne nuor­ten op­pi­mis­vai­keuk­siin on muut­tu­nut. Vii­mei­si­nä opin­to-oh­jaa­jan vuo­si­na­ni teh­tä­vii­ni kuu­lui et­siä abeis­ta lu­ki­häi­ri­öi­set ja huo­leh­tia, et­tä heil­le yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa myön­ne­tään ai­ka­li­sää ja et­tä ar­vos­te­lus­sa huo­mi­oi­daan mah­dol­li­set lu­ki­vir­heet.

Di­gi­lap­set op­pi­vat tek­nis­ten apu­vä­li­nei­den käy­tön, mut­ta ma­nu­aa­li­nen kir­joit­ta­mi­nen jää hei­kol­le. Mil­lai­nen mah­taa ol­la tu­le­vai­suu­den yh­teis­kun­ta, kun kou­lus­sa ei enää ope­te­ta kau­no­kir­joi­tus­ta? Jää­kö suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ylei­nen kir­joi­tus­tai­to vain muu­ta­man su­ku­pol­ven pi­tui­sek­si?

Nuo­ruu­des­sa­ni tuli sil­loin täl­löin vas­taan "yh­teis­kun­ta­kel­poi­sia" ih­mi­siä, jot­ka ken­ties osa­si­vat lu­kea, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen ra­joit­tui oman ni­men kir­joit­ta­mi­seen. Erääs­sä ta­los­sa vain emän­tä osa­si kir­joit­taa – ja toi­ses­sa ta­los­sa riit­ti, et­tä isän­näl­lä tai jol­lain lap­sis­ta oli nämä tai­dot.

Nyt kou­luis­ta voi puut­tua lii­tu­tau­lut. Kun rip­pi­kou­lun opet­ta­ja ha­lu­aa käyt­tää ope­tuk­ses­saan lii­tua, tau­lu on ha­et­ta­va va­ras­tos­ta. Mo­net op­pi­laat ei­vät ym­mär­rä hä­nen kir­joi­tus­taan ei­vät­kä osaa teh­dä muis­tiin­pa­no­ja. On hel­pom­pi ot­taa kän­ny­käl­lä kuva tau­lun teks­tis­tä!

Mut­ta näil­lä nuo­ril­la on tai­to­ja, jot­ka meil­tä van­hem­mil­ta puut­tu­vat. Kai­ken ikäis­ten on syy­tä ope­tel­la ar­vos­ta­maan toi­sen osaa­mis­ta. Nuor­ten yh­tä hy­vin kuin van­hus­ten­kin.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys