JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Luontosuhteita

Nykyiset blogit
19.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

9.6. 12:26
2022060912265720220619060000

Pau­li Määt­tä

Ke­sän kyn­nyk­sel­lä mie­len täyt­tää odo­tus: mitä ilo­ja ja rie­mu­ja ke­säi­nen luon­to tu­lee­kaan meil­le tar­jo­a­maan? Jo­kai­sel­le luon­to on ai­nut­ker­tai­nen. Työ ja omat ko­ke­muk­set ja kiin­nos­tuk­sen koh­teet vai­kut­ta­vat sii­hen, mikä luon­nos­sa on meil­le tär­ke­ää.

Läh­de­tään liik­keel­le luo­mis­ker­to­muk­ses­ta. Ju­ma­la loi sa­nal­laan yön ja päi­vän, maat ja ve­det. Sit­ten maal­le kas­ve­ja ja eläi­miä ja ve­siin ka­lo­ja. Lo­puk­si oli ih­mi­sen vuo­ro. Kun työ oli teh­ty, Ju­ma­la oli tyy­ty­väi­nen ja le­pä­si seit­se­män­te­nä päi­vä­nä. Jo luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ih­mi­sel­le an­net­tiin teh­tä­vä vil­jel­lä ja var­jel­la. Ih­mi­nen on on­nis­tu­nut täs­sä teh­tä­väs­sä vuo­si­tu­han­sien ai­ka­na vaih­te­le­vas­ti. On­nek­si luon­to on ol­lut myös uu­siu­tu­va ja mo­nes­ti pys­ty­nyt kor­jaa­maan ih­mi­sen huo­no­ja­kin ai­kaan­saan­nok­sia.

Tänä ai­ka­na il­mas­sa lei­juu pal­jon luon­toa kos­ke­via uh­ka­ku­via. Nii­tä ei voi si­vuut­taa. Mut­ta pal­jon on teh­ty työ­tä­kin. Mo­net la­jit on saa­tu el­vy­tet­tyä ja eri­lai­sia luon­to­tyyp­pe­jä kun­nos­tet­tua. Mo­net luon­toa ja ym­pä­ris­töä suo­je­le­vat sää­dök­set ki­ris­ty­vät jat­ku­vas­ti. Sen ovat ai­na­kin ra­ken­ta­jat huo­man­neet.

Mi­ten luon­toon pi­täi­si suh­tau­tua? Mil­lai­nen on oma luon­to­suh­tee­si? Mi­nul­la tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen ne, joi­den toi­meen­tu­lo on suo­raan riip­pu­vai­nen luon­nos­ta, ku­ten maan­vil­je­li­jät. Luon­non edes­sä jou­tuu ole­maan nöy­rä, kun hel­le, kui­vuus, rank­ka­sa­de tai hal­la voi pi­la­ta sa­don ja huo­lel­li­ses­ti teh­dyt val­mis­te­lu­työt me­ne­vät huk­kaan. Jos kaik­ki me­nee­kin nap­piin, voi taas tul­la sa­dol­le me­nek­ki­vai­keuk­sia. Myös met­sä­no­mis­ta­ja tar­vit­see nöy­ryyt­tä. Vuo­si­kym­me­niä hoi­det­tu met­sä voi men­nä het­kes­sä ku­moon myrs­kyn kou­ris­sa.

Mi­nul­le on eh­kä lä­hei­sin ke­räi­li­jän suh­de luon­toon. Lap­suu­des­sa­ni sil­lä oli suu­ri ta­lou­del­li­nen mer­ki­tys. Nyt se on syy läh­teä luon­toon ke­rää­mään – ny­ky­ai­kai­ses­ti sa­not­tu­na – su­per­foo­dia. Meil­lä on voi­mas­sa jo­ka­mie­he­noi­keus. Saam­me hyö­dyn­tää tois­ten omis­ta­mia mai­ta, kun­han em­me mene ai­van ik­ku­nan al­le. Ret­kie­ni pi­tuu­det ovat pik­ku­hil­jaa ly­hen­ty­neet, mut­ta sama tun­ne luon­non tar­jo­a­mis­ta iha­nis­ta an­ti­mis­ta on säi­ly­nyt. Ai­na ke­räi­ly­kään ei ole ko­vin eko­lo­gis­ta. Erääl­lä reis­sul­la vuo­si­kym­me­niä sit­ten olin ajel­lut 600 ki­lo­met­riä au­tol­la ja san­kos­sa oli kol­me hil­laa. Ki­lo­hin­ta tai­si ol­la ti­mant­tien luok­kaa.

Met­säs­tys­tä en ole kos­kaan har­ras­ta­nut. En voi­si ku­vi­tel­la kat­so­va­ni en­sin jä­nis­tä tai hir­veä sil­miin ja po­saut­ta­va­ni sen sit­ten hen­gil­tä. Riis­ta­e­läi­mil­lä on kyl­lä pal­jon mui­ta­kin uh­kia elä­mäs­sään. Met­säs­tä­jän luo­ti on vain yk­si mo­nis­ta, ei­kä vai­ku­ta sii­hen, mi­ten laji sel­viy­tyy vuo­des­ta toi­seen. Met­säs­tys on hie­no tapa liik­kua luon­nos­sa ja naut­tia sii­tä. Hir­ven­met­säs­tys luo myös pal­jon yh­tei­söl­li­syyt­tä.

Ka­las­tus oli lap­se­na työ­tä mui­den jou­kos­sa, poik­keuk­se­na ke­väi­set pilk­ki­ret­ket. Nyt verk­ko mök­ki­sau­nan sei­nus­tal­la on odot­ta­nut sel­vit­te­lyä jo mon­ta vuot­ta. Ka­las­tus­ta kan­nat­tai­si har­joit­taa. Jär­vi­ka­lan sa­no­taan ole­van eko­lo­gi­sin­ta ruo­kaa, mitä ih­mi­nen voi syö­dä. Voin myös eläy­tyä sii­hen tun­nel­maan ja jän­ni­tyk­seen, mitä ka­las­ta­ja saa ko­kea hä­myi­ses­sä ke­säy­ös­sä.

Ko­ro­na-ai­ka­na ret­kei­ly­rei­tit ovat pul­lis­tel­leet kä­vi­jöis­tä. Ko­to­na lö­hö­ä­mi­sen tai kau­ko­mat­ko­jen kor­vik­keek­si on läh­det­ty luon­to­ret­kil­le. Suo­si­tuim­mil­la ret­ki­pai­koil­la on pi­tä­nyt kä­vel­lä jopa jo­nos­sa ja odot­taa pää­syä sil­lal­le tai tau­ko­pai­kal­le. Maas­sam­me on erit­täin pal­jon eri­lai­sia ret­kei­ly­reit­te­jä maal­la ja ve­sil­lä. Osal­la uu­sis­ta kä­vi­jöis­tä on ol­lut hie­man puut­teel­li­set tie­dot sii­tä, mi­ten luon­nos­sa pi­täi­si käyt­täy­tyä. Ret­kei­li­jöil­le ke­hi­tel­lään jat­ku­vas­ti uu­sia tuot­tei­ta ja vä­li­nei­tä. It­se olen va­rus­tei­den suh­teen ju­miu­tu­nut ku­mi­saa­pas­kau­teen. Vil­la­su­kat saap­pai­siin ja rep­puun voi­lei­pää ja ter­mos­pul­lol­li­nen kah­via. Sii­nä­pä va­rus­teet.

Eräät ovat omis­ta­neet ai­kan­sa lin­nuil­le. Se on hie­no tapa pe­reh­tyä luon­non ih­meel­li­syyk­siin. Olin juu­ri työ­to­ve­ri­ni hau­ta­jai­sis­sa. Kuu­lin, mut­ta en oi­kein no­tee­ran­nut, kuin­ka lin­nut lau­loi­vat ark­kua maa­han las­ket­ta­es­sa. Muis­to­ti­lai­suu­des­sa ker­rot­tiin, kuin­ka edes­men­nyt oli kul­ke­nut lin­tu­jen pe­räs­sä kii­ka­ri kau­las­sa jo pik­ku­po­jas­ta as­ti. Nyt lin­nut saat­toi­vat lin­tu­mie­hen hau­dan le­poon. Ja to­den tot­ta: kun kuun­nel­tiin hau­dal­ta otet­tu vi­deo, lin­nut pi­ti­vät sii­nä muis­to­kon­sert­tia. Tämä lin­tu­mies ei kos­kaan teh­nyt nu­me­roa har­ras­tuk­ses­taan, vaik­ka näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na rak­kaus lin­tui­hin saat­toi vai­kut­taa hä­nen työ­u­ran­sa va­lin­toi­hin.

Puu­tar­han­hoi­to on yk­si tapa ko­kea luon­toa. Puu­tar­has­sa voi kes­kit­tyä hyö­ty­kas­vei­hin tai vain kau­neu­den vaa­li­mi­seen. Useim­mil­la puu­tar­ha ja piha pal­ve­lee mo­lem­pia. Har­ras­tus­ta voi sy­ven­tää hy­vin­kin pit­käl­le pe­reh­ty­mäl­lä eri la­jien omi­nai­suuk­siin. Vai käy­kö niin, et­tä puu­tar­ha­har­ras­tus on kaup­pi­aan toi­veu­ni: en­sin os­te­taan sie­me­net, sit­ten tai­met ja lo­pul­ta ke­säl­lä val­miit tuot­teet.

Luon­toa voi lä­hes­tyä myös es­teet­ti­ses­tä nä­kö­kul­mas­ta. Jo­kai­sel­la vuo­de­na­jal­la on omat omi­nais­piir­teen­sä. Voi ihail­la kau­nii­ta mai­se­mia, pu­ron so­li­naa, il­ta­rus­koa tai au­rin­gon­nou­sua. Voi ais­tia kas­tet­ta nur­mi­kol­la tai eri­lai­sia tuok­su­ja ja ää­niä. Voi tut­kia, mil­lai­sia kuk­kia nii­tyl­lä kas­vaa tai seu­ra­ta me­hi­läis­ten tai muu­ra­hais­ten elä­mää. Voi ais­tia tuu­len vi­ret­tä, läm­pöä tai vii­leyt­tä. Ke­vääl­lä ja al­ku­ke­säs­tä met­sät ovat täyn­nä lin­tu­jen lau­lua. Luon­non ih­meel­li­syyk­siä voi ihail­la lo­put­to­miin.

Luon­to­suh­de voi ulot­tua kau­as­kin, paik­koi­hin, jois­sa ei ole käy­nyt ei­kä tule käy­mään­kään. It­se mu­reh­din met­sä­pa­lois­ta Si­pe­ri­as­sa, Ka­na­das­sa ja Ama­zo­nil­la. Sa­maa voi ko­kea kau­pun­ki­lai­nen, joka mu­reh­tii, mi­ten maa­seu­dun luon­to voi.

On pal­jon mui­ta­kin luon­to­suh­tei­ta. Joil­le­kin suh­de on en­nen kaik­kea suh­de sii­hen, mitä syö. Mo­nel­le luon­to on kun­to­sa­li, joka tar­jo­aa vaih­te­le­via ym­pä­ris­tö­jä ruu­miil­li­sen kun­non ko­hot­ta­mi­seen. In­ten­sii­vi­nen luon­to­har­ras­tus tai työ jon­kin la­jin pa­ris­sa voi jos­kus joh­taa jopa niin pit­käl­le, et­tä koko maa­il­ma al­kaa pyö­riä tuon tie­tyn la­jin ym­pä­ril­lä.

Oli­pa ta­pam­me liik­kua luon­nos­sa ja naut­tia sii­tä mikä ta­han­sa, sii­tä on hyö­tyä meil­le it­sel­lem­me. On tut­kit­tu kuin­ka ve­ren­pai­ne ja stres­si­ta­so las­kee ja niin fyy­si­nen kuin hen­ki­nen olo pa­ra­nee. Jopa kau­niin mai­se­ma­ku­van kat­se­le­mi­sel­la on sa­man­kal­tai­sia vai­ku­tuk­sia. Suo­mes­sa olem­me sii­nä on­nel­li­ses­sa ase­mas­sa, et­tä lä­hes jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus pii­pah­taa lä­hi­met­sään tai puis­toon. Ja jos te­kee mie­li kau­em­mas, koh­tei­ta löy­tyy var­mas­ti.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys