JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mi­tä­hän täl­lä teh­dään?

29.9.2021 8.00

Juttua muokattu:

28.9. 14:56
2021092814563820210929080000

Kat­see­ni osuu kaa­pin pääl­lä ole­vaan la­si­as­ti­aan. Muis­tan, et­tä se on ol­lut siel­lä vuo­sia. Vä­lil­lä se on ol­lut pie­niä het­kiä jos­sain pöy­däl­lä, eh­kä useim­mi­ten jon­kun juh­lan ai­koi­hin. Ai­na­kin jou­lui­sin se on toi­mi­nut tar­jot­ti­me­na, sii­nä on ol­lut kiil­tä­vä­pos­ki­sia ome­noi­ta. Sii­tä ne on hil­jal­leen syö­ty ja ”kris­tal­li” on siir­ret­ty juh­lien jäl­keen ta­kai­sin pai­kal­leen kaa­pin pääl­le odot­ta­maan seu­raa­vaa käyt­tö­ker­taa, joka voi ol­la vas­ta seu­raa­va­na jou­lu­na.

Vaa­si on ol­lut meil­lä kau­an. It­se asi­as­sa se on seu­ran­nut mei­dän, mi­nun ja puo­li­so­ni, ja per­heem­me yh­teis­tä mat­kaa alus­ta saak­ka. Kau­an sit­ten, vuo­den 1978 lop­pu­ke­säl­lä hää­kii­rei­den men­tyä ohit­se jos­sain vai­hees­sa oli ai­kaa kat­sel­la tar­kem­min, mitä olim­me saa­neet hää­vie­rail­tam­me lah­joik­si. Sil­loin sii­hen tu­tus­tut­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa.

Tu­lee sel­lai­nen muis­ti­ku­va, et­tä lah­jo­jen jou­kos­sa oli joi­tain sel­lai­sia esi­nei­tä, joi­ta kä­sis­sä pyö­ri­tel­ty­äm­me jou­duim­me miet­ti­mään, mi­tä­hän täl­lä oi­kein teh­dään ja mi­hin ja mi­ten tätä voi­si käyt­tää. Ai­na­kin minä mie­tin. Juu­ri tämä mal­ja oli yk­si niis­tä ”mi­tä­hän täl­lä teh­dään?” -esi­neis­tä. Mu­kaan se läh­ti ja on seu­ran­nut mat­kaam­me sär­ky­mät­tä tän­ne saak­ka. Seit­se­män ker­taa se on hy­vin pa­kat­tu­na lii­tet­ty muut­to­kuor­maan. Eh­kä se on vä­lil­lä ah­taam­min asut­ta­es­sa ol­lut muut­to­jen vä­lit­kin pa­kat­tu­na. Ny­kyi­sel­lä kor­ke­al­la pai­kal­laan se on ol­lut jo yli 30 vuot­ta.

Eh­kä si­nä­kin olet saa­nut jos­kus lah­jak­si tai jopa it­se os­ta­nut sel­lais­ta, jota ko­to­na kai­kes­sa rau­has­sa kat­sel­tu­a­si olet poh­ti­nut, mi­tä­hän täl­lä teh­dään. Kaap­pim­me ja va­ras­tom­me ovat pul­lol­laan ta­va­raa, jot­ka on jos­kus os­tet­tu ”tar­pee­seen” tai ai­na­kin jon­kun sen­het­ki­sen vah­van mie­li­ha­lun sii­vit­tä­mä­nä. Myö­hem­min, jos­kus pi­an­kin, os­tos osoit­tau­tuu ai­ka mi­tät­tö­mäk­si han­kin­nak­si, jota il­man oli­sim­me pär­jän­neet ihan hy­vin. Osa os­tok­sis­ta osoit­tau­tuu hy­vik­si va­lin­noik­si: ne ovat vuo­sia, eh­kä jopa vuo­si­kym­me­niä hy­väs­sä ar­ki­ses­sa käy­tös­sä.

Joi­hin­kin esi­nei­siin liit­tyy vah­vo­ja mie­li­ku­via omas­ta lap­suu­des­ta. Eh­kä myös su­vun his­to­ri­aa vuo­si­kym­men­ten, jopa vuo­si­sa­to­jen ajoil­ta. Har­mi, et­tä esi­neet ei­vät voi ker­toa ajan ta­ri­naa. Joi­den­kin su­vus­sa kul­ke­nei­den esi­nei­den his­to­ri­aa on ker­rot­tu sil­loin, kun olem­me ot­ta­neet ta­va­ran vas­taan. Sel­lai­si­a­kin esi­nei­tä meil­lä, eh­kä myös si­nul­la, on.

Va­ras­tos­sam­me odot­taa seu­raa­vaa käyt­tä­jää lä­hes sa­ta­vuo­ti­as pui­nen lei­pä­saa­vi. Sii­hen on alus­tet­tu mo­nien su­ku­pol­vien ai­ka­na lu­ke­mat­to­man mon­ta ruis­tai­ki­naa. Meil­lä se oli käy­tös­sä va­jaat 20 vuot­ta.

Vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten ku­lu­es­sa tar­peem­me vaih­tu­vat. Mo­net esi­neet, asi­at ja ta­va­rat van­he­ne­vat, rik­kou­tu­vat tai me­net­tä­vät muu­ten mer­ki­tyk­sen­sä. Käyt­töi­kän­sä jäl­keen ne siir­re­tään odot­ta­maan uut­ta ai­kaa, ”pa­rem­paa päi­vää”, jol­loin ne eh­kä voi ot­taa uu­del­leen käyt­töön tai ken­ties lah­joit­taa jol­le­kin sel­lai­sel­le, jol­la on esi­neil­le tar­vet­ta. Vii­meis­tään muu­ton yh­tey­des­sä it­se ku­kin jou­tuu miet­ti­mään va­ras­to­ja tyh­jen­tä­es­sään, mitä voi ot­taa mu­kaan ja mis­tä on käy­tän­nös­sä pak­ko luo­pua. Eh­kä ta­sai­sin vä­li­a­join ta­pah­tu­vat muu­tot opet­tai­si­vat­kin mei­tä suh­tau­tu­maan ta­va­roi­hin hie­man eri ta­val­la.

Kaap­pim­me pääl­lä ole­va, hää­lah­jak­si saa­tu la­si­as­tia ei ole ol­lut yk­sin pit­kiin ai­koi­hin. Sii­hen rin­nal­le on tul­lut mui­ta­kin, hie­man eri­lai­sia as­ti­oi­ta. Lä­hes kai­kil­la niil­lä on jos­kus ol­lut – ja on kai vie­lä tu­le­vai­suu­des­sa­kin – jo­kin teh­tä­vä. Mo­net niis­tä ovat esil­lä eri­lais­ten juh­lien yh­tey­des­sä kuk­ka­mal­jak­koi­na. Se het­ki, kun mie­tim­me, et­tä ”mi­tä­hän täl­lä teh­dään?”, on kau­ka­na, vuo­si­kym­men­ten ta­ka­na. Tä­män lah­jan teh­tä­vä on siis sel­vin­nyt. Mut­ta eh­kä jos­sain va­ras­tois­sam­me ja nur­kis­sam­me on vie­lä­kin jo­tain, jon­ka koh­dal­la em­me ole saa­neet vas­taus­ta. Eh­kä si­nun­kin hyl­lyis­tä­si tai va­ras­tois­ta­si löy­tyy vas­taa­via ”ar­voi­tuk­sel­li­sia” esi­nei­tä?

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys