JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Muistelen hymyillen

24.6.2023 8.35

Juttua muokattu:

22.6. 12:31
2023062212310120230624083500

Olen ol­lut hie­man ju­mis­sa kir­joit­te­lun kans­sa, ja blo­gin pa­lau­tus­päi­vä­kin meni jo ohit­se. Kir­joi­tin aluk­si poh­din­taa epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta, mut­ta eh­kä su­kel­sin lii­an sy­väl­le, ja aja­tus sen osal­ta ju­miu­tui. Eh­kä sit­ten­kin muis­te­len tä­män ke­sän mie­leen jää­nei­tä ja hy­myn kas­voil­le nos­tat­ta­nei­ta het­kiä.

Lap­suu­den luon­to­pol­ku

Rina Palmroth

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä ke­säs­sä on usein läs­nä jo­kin ih­meel­li­nen hai­keu­den tun­ne. Jo­kin sa­noit­ta­ma­ton, pie­ni ja ke­vyt suru ja kai­paus. Eh­kä se on, niin kuin sa­no­taan, tal­ven rou­dan su­la­mis­ta ih­mis­mie­les­sä. Eh­kä se on ele­tyn elä­män läm­pi­mien, rak­kai­den, ki­pei­den ja kyl­mien muis­to­jen vir­taus­ten se­koit­tu­mis­ta.

Yh­te­nä al­ku­ke­sän il­ta­na kä­vin äi­ti­ni kans­sa kä­ve­le­mäs­sä luon­to­pol­kua, jota olen kul­ke­nut pie­nes­tä lap­ses­ta läh­tien. Kuin läm­min ha­laus nuo tu­tut ke­sän tuok­sut ym­pä­röi­vät mi­nut. Pui­den ok­sil­la le­pä­si aja­tuk­set, joi­ta juok­su­as­ke­lin oli usein ke­ven­net­ty. Pol­kua reu­nus­ta­van leh­don si­lu­et­ti piir­tyi tai­vaa­seen aa­vis­tuk­sen kor­ke­am­mal­le. Elä­mä ja mai­se­ma muut­tu­vat. Joen vir­ta oli kul­jet­ta­nut mur­heen pi­sa­rat mu­ka­naan, jot­ka jos­sain joen pou­ka­mas­sa las­keu­tui­vat ran­taan löy­tä­en oman paik­kan­sa. Rau­hoit­tu­neen joen tyy­neys ta­voit­ti mie­le­ni. Pie­nen het­ken vii­vyin on­nel­li­suu­den kup­las­sa, kii­tol­li­se­na ele­tys­tä lap­suu­den ajas­ta.

Yö­uin­nil­le yö­pai­ta­sil­laan

Rina Palmroth

Tämä ta­paus sat­tui täl­lä vii­kol­la. Ys­tä­vien kans­sa läh­dim­me pu­lah­ta­maan yö­uin­nil­le Yy­te­riin. Ajat­te­lin, et­tä edel­li­ses­tä ker­ras­ta op­pi­nee­na jä­tän suo­si­ol­la hi­taas­ti pu­et­ta­vat short­sit ja to­pit ko­tiin hyt­tys­ten ta­kia. Pu­keu­duin pit­kään muu­miy­ö­pai­taan. Kä­ve­lin ker­ros­ta­lon vie­rei­sel­le ka­dul­le odot­ta­maan ys­tä­viä. Oli­vat au­ton lä­hes­ty­es­sä ik­ku­nas­ta kat­so­neet, et­tä kap­pas, olen hie­nos­sa Ma­ri­me­kon pal­lo­me­kos­sa läh­te­nyt lii­ken­tee­seen. Lä­hem­pää kat­sot­tu­aan huo­ma­si­vat yö­pai­dak­si. Ys­tä­vä­ni oli­vat aja­tel­leet kui­ten­kin käy­dä vie­lä Hes­bur­ge­rin kaut­ta en­nen Yy­te­riin ajoa. Nau­roim­me. Muu­mi­kaa­vun hel­mat hul­mu­si­vat He­sen park­kik­sel­la. Oli ren­to fii­lis. Ei tar­vin­nut ate­ri­an jäl­keen ava­ta nap­pe­ja.

Saa­pu­es­sam­me Yy­te­riin pu­lah­dim­me me­reen. Mikä vir­kis­tys kuu­man päi­vän päät­teek­si! Kat­se­lin het­ken mer­ta ja ho­ri­sont­tia. Koh­taa, jos­sa me­ren ja tai­vaan raja su­lau­tui­vat lä­hes toi­sis­taan erot­ta­mat­to­mik­si, si­ni­sek­si ää­ret­tö­myy­dek­si. Mie­leen nou­si aja­tus: ikään kuin jos­kus koit­ta­va ikui­suus tuo me­ren ää­ret­tö­myys. Tär­keä muis­tu­tus ar­ki­sen elä­män kes­kel­lä.

Kap­pas, taas ki­lah­ti pu­he­li­meen kut­su il­tau­in­nil­le. Pi­tää­pä ha­kea yö­pai­ta pyyk­ki­na­rul­ta. Uu­si ke­säil­lan seik­kai­lu edes­sä.

RinaPalmroth
Olen Porissa asusteleva opiskelijanuori. Opiskelija-arkeen saan virtaa hetkistä tärkeiden ihmisten kanssa, liikunnasta ja italian kielen opinnoista, jotka lukiossa tempasivat mukaansa. Arjen keskellä Päivämiehen tekstit ja blogit ovat itselleni aivan kuin pieniä levähdyshetkiä. Toivon, että voisin välittää tuon saman tunteen omien kirjoitusteni lukijoille. Palautetta blogiteksteistä otan mielelläni vastaan sähköpostiini rinapalmroth(at)outlook.com.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys