JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mum­mu­las­sa

Nykyiset blogit
6.3.2021 7.05

Juttua muokattu:

5.3. 10:22
2021030510225720210306070500

Mum­mu­lan vie­ras­ka­ma­ris­sa oli vih­reä vil­la­kan­gas­soh­va. Sis­ko­ni ja mi­nut lai­tet­tiin nuk­ku­maan kah­den la­ka­nan vä­liin. Soh­va kei­nah­te­li kuin vene aal­loil­la. Ik­ku­nois­sa oli pak­sut pit­si­ver­hot. Pi­ha­va­lo­jen kajo nä­kyi vie­ras­ka­ma­riin. Vä­lil­lä kuk­ka­ta­pet­ti­sei­nil­le il­mes­tyi au­ton va­lo­jen liik­ku­via ku­vi­oi­ta. Eno oli tak­si­mies ja omis­ti mus­tan Mer­sun.

Ka­ma­ris­sa oli kak­si ovea, toi­nen avau­tui mum­mun ja ukin ka­ma­riin, toi­nen tam­puu­riin, joka oli keit­ti­ön vie­res­sä. Vii­le­äs­sä tam­puu­ris­sa säi­ly­tet­tiin ruo­kia ja kai­ken­lai­sia keit­ti­ö­ta­va­roi­ta. Sen toi­ses­ta reu­nas­ta läh­ti­vät por­taat vin­til­le. Kes­kel­lä lat­ti­aa oli luuk­ku, jos­ta pää­si kel­la­riin. Mum­mu las­keu­tui jos­kus sin­ne ja nou­si ta­kai­sin tam­puu­riin kuin hau­das­ta mu­ka­naan mar­ja­tölk­ki tai me­hu­pul­lo.

Vie­ras­ka­ma­ris­sa oli kuu­si­kul­mai­nen tu­pak­ka­pöy­tä, kak­si muh­ke­aa no­ja­tuo­lia ja pul­lei­ta al­bu­me­ja. Kat­se­lim­me il­tai­sin va­lo­ku­via ja pu­huim­me kes­ke­näm­me si­pit­tä­mäl­lä. Sei­nä­kel­lo oli mus­ta ja suu­ri. Sen lyön­ti oli hi­das ja peh­meä moi­ku­na. Joka lyön­nin vä­lis­sä kuu­lui ”krrrrhhh” ikään kuin joku oli­si kuor­san­nut.

Mum­mu ja uk­ki nuk­kui­vat vie­rei­ses­sä ka­ma­ris­sa. Uk­ki näyt­ti pie­nel­tä ja kau­he­an kil­til­tä fla­nel­li­sis­sa alus­vaat­teis­saan ja mum­mu has­sul­ta, kun hän ava­si nut­tu­ran­sa ja ohut let­ti roik­kui rin­nan pääl­lä. Le­tin pääs­sä oli pu­na­ruu­dul­li­ses­ta kan­kaas­ta re­päis­ty sui­ka­le.

Kun mum­mu tuli ky­sy­mään ”Joko työ oot­ta siu­nan­nu ih­ten­ne?” piti heti ki­pais­ta pei­ton al­le. Mum­mu is­tui vuo­teen reu­nal­le ja aloit­ti: Le­vol­le las­keun Luo­ja­ni…

Oli pak­ko ve­tää peit­to puo­lik­si kas­vo­jen yli, sil­lä jos­tain kum­man syys­tä mei­tä nau­rat­ti her­vot­to­ma­na. Yri­tim­me lau­sua ru­kous­ta mum­mun kans­sa, mut­ta ei sii­tä tul­lut mi­tään. Mum­mu ru­koi­li ja me hi­hi­tim­me. On­nek­si ru­kous lop­pui ja mum­mu läh­ti.

Kun ke­säil­ta­na meni tam­puu­rin kaut­ta keit­ti­öön juo­maan vet­tä, kos­ken ko­hi­na kan­tau­tui avoi­mes­ta ik­ku­nas­ta. Joki oli al­haal­la tör­män al­la. Sen ää­ni oli ou­to ja ihan eri­lai­nen kuin päi­väl­lä. Ko­hi­na kuu­los­ti val­ta­van van­hal­ta, niin kuin se oli­si tul­lut maan uu­me­nis­ta tai yl­hääl­tä pir­tin vin­til­tä, vin­tin le­vei­den sei­nä­hir­sien ra­os­ta. Vin­til­lä hai­si kum­mal­li­sel­ta ja siel­lä oli mil­tei pe­lot­ta­vaa. Äi­ti oli ker­to­nut, et­tä mum­mu­las­sa oli jos­kus ol­lut kes­ti­kie­va­ri. Se taas tun­tui hie­nol­ta, vaik­kei oi­kein kä­sit­tä­nyt­kään, mitä sana tar­koit­ti.

Päi­vi­sin uk­ki yleen­sä vain is­tus­ke­li pir­tin pen­kil­lä, hy­myi­li, polt­te­li ”pa­pe­ros­se­ja” ja sa­noi vä­lil­lä jo­tain lys­ti­käs­tä. Mum­mu tou­hu­si ja ko­men­te­li. ”Kir­kon­mei­nin­gin” ai­kaan mum­mu is­tui pir­tin li­pas­ton vie­res­sä ja mer­kit­si pa­pe­ril­le vei­sat­ta­vat vir­ret. Sil­loin piti ol­la hil­jaa.

Mum­mu­las­sa oli tur­val­lis­ta. Kaik­ki ta­pah­tui ajal­laan ja niin kuin en­nen­kin oli ta­pah­tu­nut. Mum­mu­las­sa vie­tet­ty ai­ka laa­jen­si lem­pe­än hil­jai­sel­la ta­val­la omaa ko­ke­mus­pii­riä. Kii­tos mum­mu ja uk­ki!

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys