Tarja Korri
Minä, niin kuin moni muukin, haluan vuodenvaihteessa katsahtaa vähän edelliseen vuoteen. Jos pitäisi muistin varassa kertoa, mitä edellisenä vuonna tapahtui, en muistaisi paljoakaan. Minulla on kuitenkin jo pari vuosikymmentä ollut käytössä päiväkirja, johon merkkaan joka päivä muutaman asian kuluneesta päivästä. Sieltä on sitten hyvä palautella mieleen tärkeimpiä tapahtumia.
Alkuvuodesta alkoi uusi nelivuotiskausi kirkkovaltuustossa, ja sen myötä tulleiden tehtävien ja kokousten määrä yllätti. On ollut paljon uusien ja mielenkiintoisten, välillä vaikeidenkin asioiden läpikäymistä. Yhteistyö toisen ryhmän kanssa on ollut hyvää ja asiallista. Joidenkin päätösten jälkeen olemme ryhmämme kanssa todenneet, että nämäkin asiat menevät juuri niin kuin on tarkoitettu.
Reissujakin vuoden aikana kertyi aika monta, vaikka tuntui, että eihän me missään käyty. Lomien lisäksi oli valareissu sekä useampi reissu lastenlasten syntymien ja ristiäisten merkeissä. Kaksi vauvoista syntyi noin 500 kilometrin päähän meiltä; toinen etelään ja toinen pohjoiseen. Yksi vauva siinä välillä. Ne olivat oikein hyviä syitä lähteä käymään kauempanakin.
Jonkinlaisia terveyshuoliakin oli vuoden aikana, mutta ne saatiin hoidettua. Tähän mennessä olen saanut aina hyvää ja ystävällistä hoitoa, ja olen siitä erittäin kiitollinen. Itse en ole tarvinnut vielä kiireellistä sairaalahoitoa, mutta lasten kanssa on aina päästy nopeasti hoitoon, jos on ollut tarve.
Blogin kirjoittamista on ollut yllättävän monena päivänä, ja alkuvuodesta olin myös kurssilla siihen liittyen. Yksikään teksti ei ole valmistunut niin, että istunpa koneen ääreen ja kirjoitan tekstin. Joku vastaavassa tilanteessa ollut on sanonut, että pitää mennä vain teksti kerrallaan eikä ajatella kokonaismäärää. Pitää luottaa, että jospa vielä tällekin vuodelle löytyisi aiheita.
Olin vuoden aikana useasti hautajaisissa. Viisi tuttua tai sukulaista sai iäisyyskutsun. Kaikki he olivat jo vanhempia ihmisiä. Kaikkien kohdalla surun ja kaipauksen keskellä oli lohtuna se, että kivut ja huolet ovat poissa ja parempaa on edessä.
Lastenlasten ristiäisten lisäksi juhlan aihetta oli, kun toiseksi nuorin lapsemme konfirmoitiin. On liikuttavaa katsoa, kun mustavalkoisiin vaatteisiin pukeutuneet nuoret ovat alttarilla ja tunnustavat siellä uskonsa ja heidän puolestaan rukoillaan. Konfirmointi antaa oikeuden toimia kummina ja osallistua ehtoolliselle itsenäisesti. Täysi-ikäinen, konfirmoitu kirkon jäsen, joka ei ole vajaavaltainen, voi asettua ehdolle seurakuntavaaleissa ja päästä vaikuttamaan seurakunnan päätöksentekoon. Tärkeä tehtävä.
Näiden kaikkien tapahtumien lisäksi päiviin on kuulunut työntekoa, remontointia, leipomista, liikuntaa ja monenlaisia käsitöitä. Samoja asioita toistuu päivästä toiseen. Olen kiitollinen siitä, että arki on ollut tavallista eikä mitään suurempia yllätyksiä ole tullut.
Olimme ystäväni kanssa eräässä tilanteessa, jossa oli mukana myös meitä vanhempi ihminen. Päivitimme kuulumiset ja päivän puheenaiheet. Puhe siirtyi myös maailman tapahtumiin ja murheellisiin uutisiin sodista ja luonnonmullistuksista. Me nuoremmat mietimme, miksi kukaan ei voi pysäyttää sotaa tai estää kauheuksia tapahtumasta. Silloin vanhempi ystävämme, Suomen sodat ja vaikeat ajat kokenut, sanoi aivan kuin ihmetellen meidän puheitamme: "Mutta Jumalahan on kaiken yläpuolella." Niinpä. Miten näin selvä asia voi niin helposti unohtua? Me teemme omia tulevaisuudensuunnitelmiamme ja valintojamme, mutta ne menevät aina parhain päin Jumalan suunnitelman ja aikataulun mukaan. Jumalan kirjaan on kirjoitettu koko tulevaisuutemme.
Tiedän, että monen ihmisen uusi vuosi on alkanut epävarmuuden ja ehkä pelonkin merkeissä. Kun sanoja ei aina ole, se mitä voin tehdä, on muistaa rukouksin. Voin pyytää voimaa ottaa vastaan se, mitä annetaan, ja tyytyä siihen.
Viime vuoden muistiinpanoissani oli ilahduttavan paljon merkintöjä kyläilystä. Saimme vierailla ystävien ja sukulaisten luona, ja he kävivät vuorostaan meillä. Myös seuroihin pääsimme usein. Toivon, että juuri näitä merkintöjä olisi päiväkirjassani runsaasti tulevanakin vuonna.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys