JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Niilin rannalla

13.8.2022 6.00

Juttua muokattu:

11.8. 09:56
2022081109561320220813060000

Ma­ti­as Lah­ti

Aja­es­sa­ni töis­tä ko­tiin kuun­te­lin Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta. Me­neil­lään oli saar­na, jos­sa pu­hut­tiin Moo­sek­sen syn­ty­mäs­tä. Pu­het­ta kuun­nel­les­sa­ni ker­to­mus al­koi elää mie­les­sä­ni ja saa­da sä­vy­jä, joi­ta en ol­lut sii­hen ai­em­min liit­tä­nyt.

Raa­ma­tun ker­to­muk­set ovat usein tyy­lil­tään eleet­tö­miä ja niuk­ka­sa­nai­sia. Asi­oi­ta ei juu­ri se­li­te­tä val­miik­si, vaan ri­vien vä­liin jää ti­laa, jon­ka lu­ki­ja ker­to­muk­seen eläy­ty­es­sään täyt­tää. Ker­to­mus­ten voi­ma on osin juu­ri täs­sä: niis­sä on pal­jon pin­to­ja, jois­ta ku­kin voi näh­dä it­sen­sä. Mi­nun mie­les­sä­ni ker­to­mus Moo­sek­sen syn­ty­mäs­tä ver­tau­tui täl­lä ker­taa ti­lan­tee­seen, jos­sa van­hem­man teh­tä­vä lap­sen konk­reet­ti­se­na opas­ta­ja­na on ohi ja on tul­lut ai­ka las­kea lap­si ko­din ul­ko­puo­lis­ta maa­il­maa sym­bo­loi­vaan ran­nat­to­maan Nii­liin.

Luu­len, et­tä Moo­sek­sen syn­ty­mä oli pe­lon sä­vyt­tä­mä ta­pah­tu­ma. Kos­ka faa­ra­on käs­ky tap­paa kaik­ki syn­ty­vät poi­ka­lap­set oli Moo­sek­sen äi­din tie­dos­sa, ar­ve­len hä­nen pe­län­neen jo ras­kaak­si tu­le­mis­ta. Kun hän kui­ten­kin to­te­si ole­van­sa ras­kaa­na, pe­lon ai­he vaih­tui: ei­hän lap­si ole poi­ka? Lap­sen syn­ty­män ai­heut­ta­maan iloon täy­tyi si­säl­tyä ää­rim­mäis­tä tus­kaa. Lap­si­han oli käy­tän­nös­sä kuo­le­man oma sil­lä het­kel­lä, kun hän pääs­ti en­sim­mäi­sen par­kai­sun­sa.

Moo­sek­sen vau­vai­än tun­nel­mia per­hees­sä on vai­kea kä­sit­tää. Ar­ki­as­ka­rei­den ja vau­van hoi­ta­mi­sen li­säk­si elä­mää hal­lit­si lap­sen pii­lot­te­lu. Oli ah­dis­ta­vaa he­rä­tä pel­koon sii­tä, et­tä eh­kä juu­ri tä­nään lap­si kir­jai­mel­li­ses­ti riis­tet­täi­siin äi­din kä­sis­tä ja hei­tet­täi­siin huk­ku­maan.

Viik­ko­jen ku­lu­es­sa eri vaih­to­eh­dot ris­tei­li­vät Moo­sek­sen äi­din pääs­sä. Pi­täi­si­kö vain luo­vut­taa, lo­pet­taa pii­lot­te­lu ja koh­da­ta väis­tä­mä­tön, joka kui­ten­kin oli­si edes­sä? Ris­ti­rii­ta ja pai­ne kas­voi­vat kas­va­mis­taan, kun­nes jo­tain oli teh­tä­vä. Vii­mei­se­nä epä­toi­voi­se­na te­ko­naan um­pi­ku­jaan pää­ty­nyt Moo­sek­sen äi­ti tii­vis­ti kais­la­ko­rin, jo­hon hän lait­toi lap­sen ja las­ki hä­net kel­lu­maan ki­lo­met­rien le­vyi­seen Nii­liin. Ran­nal­le hän jät­ti Moo­sek­sen sis­kon seu­raa­maan ta­pah­tu­mia. Ele on ku­vaa­va: sa­mal­la, kun äi­ti fyy­si­ses­ti luo­pui lap­ses­ta, sy­dän jäi ran­nal­le val­vo­maan.

Jos joku ih­mi­nen jos­kus on ru­koil­lut har­taas­ti, niin Moo­sek­sen äi­ti. Hän tie­si, et­tä vain Ju­ma­lan ih­me voi pe­las­taa lap­sen. Moo­sek­sen äi­tiä oh­ja­si us­ko, joka näki toi­voa siel­lä­kin, mis­sä kaik­ki toi­vo oli men­nyt­tä. Epä­toi­vos­saan hän toi­voi, ja ih­me ta­pah­tui: äi­ti sai lap­sen ta­kai­sin sy­liin­sä.

Har­va van­hem­pi jou­tuu ko­ke­maan niin konk­reet­tis­ta ja jul­maa lap­sen­sa me­net­tä­mi­sen uh­kaa kuin Moo­sek­sen äi­ti. Van­hem­muu­teen kuu­lu­vat kui­ten­kin huo­li ja jos­kus suo­ra­nai­nen tus­ka lap­ses­ta ja hä­nen tu­le­vai­suu­des­taan. Lap­sil­la on omat elä­män­sä, ja he te­ke­vät omat va­lin­tan­sa, jot­ka voi­vat ol­la vas­toin sitä, mi­hin van­hem­mat ovat pyr­ki­neet lap­si­aan kas­vat­ta­maan.

Van­hem­man roo­li on haas­ta­va: lap­sen van­hem­mal­le mah­dol­li­ses­ti ai­heut­ta­man pet­ty­myk­sen ei tu­li­si ka­na­voi­tua ag­g­res­sii­vi­suu­dek­si, jon­ka lap­si ko­kee hyl­kää­mi­se­nä. Las­ten on an­net­ta­va teh­dä myös omat vir­heen­sä. Lap­si tar­vit­see taus­tal­la hää­möt­tä­vän hah­mom­me tuo­maa tur­vaa ja rak­kaut­ta pit­kään elä­män­ta­vas­taan riip­pu­mat­ta. Van­hem­man osak­si jää sie­tää tus­ka, joka kais­la­ko­rin ran­nas­ta ir­tau­tu­mi­seen ja ve­den tih­ku­mi­seen ko­riin liit­tyy.

Ai­ka on kas­vat­taa, ja ai­ka on la­ka­ta kas­vat­ta­mas­ta. Em­me voi elää las­tem­me puo­les­ta. Kun em­me enää muu­ta voi, saam­me ja mei­dän tu­lee teh­dä niin kuin Moo­sek­sen äi­ti: pääs­tää ta­ker­tu­vat kä­tem­me ir­ti lap­ses­ta ja las­kea hä­net omaan elä­mään­sä, ko­din ul­ko­puo­lel­le Nii­lin vir­taan. Sy­dä­mis­säm­me em­me saa kui­ten­kaan hy­lä­tä las­ta. Vaik­ka vir­ta vei­si lap­sen kau­as­kin, us­ko oh­jaa mei­tä ran­nal­le jää­nei­tä tä­hyi­le­mään, toi­vo­maan, ru­koi­le­maan ja ra­kas­ta­maan. Eh­kä ta­pah­tuu ih­me.

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.
4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys