JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Olenko nyt valppaana?

14.1.2021 7.05

Juttua muokattu:

11.1. 11:12
2021011111123720210114070500

Ras­kas nos­to-ovi liu­kuu jys­kyt­tä­en ylös ja tru­kin piip­paa­va pe­ruu­tu­sää­ni kuu­luu yhä voi­mak­kaam­pa­na. Olen tul­lut teh­taan tuo­tan­to­ti­loi­hin, eli vers­taal­le. Tääl­lä liik­ku­es­sa on käy­tet­tä­vä suo­ja­pää­hi­net­tä, sil­mä- ja kuu­lo­suo­jai­mia sekä tur­va­ken­kiä. Ym­pä­ris­tön ha­vain­noin­ti vers­taal­la on kai­ken A ja O, sil­lä mah­dol­li­sia vaa­ro­ja on joka puo­lel­la. Huo­li­ma­ton kos­ke­tus vää­rään paik­kaan voi­si imais­ta kä­den man­ke­lin läpi ja vie­dä pa­him­mil­laan koko mie­hen men­nes­sään. Tuo­tan­to­kap­pa­leet ovat niin ras­kai­ta, et­tei ih­mi­sel­lä oli­si mi­tään ja­ko­ja jou­tu­es­saan pu­to­a­van taa­kan al­le. Ta­pa­tur­man sat­tu­es­sa seu­rauk­set ovat va­ka­via.

"Isi, au­tol­la aja­es­sa ei saa vil­kuil­la pu­he­lin­ta", to­te­si poi­ka­ni aja­es­sam­me il­lal­la ruo­ka­kau­poil­le. "Olet oi­ke­as­sa, se on hyvä neu­vo!” Muis­tan neu­von vie­lä seu­raa­val­la­kin ajo­mat­kal­la. Tä­hän vuo­de­nai­kaan ris­kit lii­ken­tees­sä ovat mer­kit­tä­viä, jo­ten vii­sain­ta on kes­kit­tyä ko­ko­naan au­ton oh­jaa­mi­seen. Toi­si­naan suun­nis­ta­es­sa­ni en­nes­tään tun­te­mat­to­maan osoit­tee­seen, olen tun­te­nut hel­po­tus­ta na­vi­gaat­to­rin mo­no­to­ni­ses­ta lau­sah­duk­ses­ta: “Olet saa­pu­nut mää­rän­pää­hän.”

Pi­tää ol­la valp­paa­na! Niin­pä niin, mut­ta... Mi­ten sitä ol­laan? Si­vis­tys­sa­na­kir­jan mu­kaan valp­paus on “vi­re­ää re­a­goin­tiin val­mis­ta olo­ti­laa il­men­tä­vä omi­nai­suus tai olo­muo­to”. Eng­lan­nin­kie­li­nen vas­ti­ne on vi­gi­lan­ce tai alert­ness. Valp­paus on siis vi­re­ä­nä ole­mis­ta, mut­ta ei kui­ten­kaan jän­nit­ty­nei­syyt­tä, vaan pi­kem­min­kin ute­li­ai­suut­ta. Jän­nit­ty­nei­syys ka­ven­taa ha­vain­noin­ti­ky­kyä ja ai­heut­taa pit­kit­ty­es­sään stres­siä, kun taas valp­paus her­kis­tää ais­ti­ka­na­vat tä­hän het­keen ja pi­tää si­säi­sen ti­lan avoi­me­na elä­män yl­lä­tyk­sel­li­syy­del­le. Tii­vis­te­tys­ti sa­not­tu­na valp­paus on tark­kaa­vai­suu­den suun­taa­mis­ta ja yl­lä­pi­toa.

Pi­dän­kö yl­lä tuo­ta vi­re­ää ja re­a­goin­tiin val­mis­ta olo­ti­laa myös saa­pu­es­sa­ni ko­tiin lä­heis­te­ni pa­riin vilk­kaan työ­päi­vän jäl­keen? Olen miet­ti­nyt, et­tä jos vain toi­sen sai­si va­li­ta, niin kum­man seu­raa­vis­ta va­lit­si­sin en­nem­min: valp­paa­na py­sy­mi­sen a) lä­hei­sim­pie­ni seu­ras­sa, vai b) joi­den­kin mui­den ih­mis­ten seu­ras­sa. Tot­ta, kum­mas­sa­kin ta­pauk­ses­sa tu­lee ol­la valp­paa­na, sil­lä konf­lik­tit ta­pah­tu­vat vain valp­paus­ta­som­me las­kies­sa. Tä­män olo­ti­lan jat­ku­va yl­lä­pi­to on kui­ten­kin niin haas­ta­va laji, et­tei sii­nä syn­ny voit­ta­jia.

Ada­min ja Evan, eli koko ih­mis­su­vun valp­paus her­paan­tui juu­ri rat­kai­se­val­la het­kel­lä. Käär­me pää­si lui­ker­te­le­maan ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­liin teh­den pe­ruut­ta­ma­ton­ta tu­hoa. Tuo ta­pa­tur­ma jät­ti jäl­ken­sä ja sen kor­jaa­mi­nen mak­soi pal­jon. Kui­ten­kin pe­las­tus jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le on edel­leen tar­jol­la ih­meel­li­ses­sä ilo­sa­no­mas­sa, jo­hon kät­key­tyy uu­den elä­män sie­men ja mah­dol­li­suus. Olen­han valp­paa­na kuul­les­sa­ni Ju­ma­lan kut­su­van ää­nen?

Pie­ta­rin ve­too­mus omil­le ai­ka­lai­sil­leen on eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen tä­hän het­keen: "Pi­tä­kää mie­len­ne valp­paa­na ja val­vo­kaa. Tei­dän vas­tus­ta­jan­ne Saa­ta­na kul­kee ym­pä­riin­sä kuin är­jy­vä lei­jo­na ja et­sii, ke­net voi­si niel­lä" (1. Piet. 5:8). Ku­kaan muu ei pys­ty tie­tä­mään, mitä esi­mer­kik­si kat­son yk­sin ol­les­sa­ni pu­he­li­men ruu­dul­ta, jo­ten vas­tuu valp­pau­des­ta­ni on mi­nul­la it­sel­lä­ni.

"Ha­lu­ai­sin teh­dä jo­tain ko­ko­naan uut­ta ja ins­pi­roi­vaa, mut­ta en vain tie­dä mitä se oli­si". Ei ol­lut en­sim­mäi­nen ker­ta kun kuu­lin tut­ta­va­ni suus­ta vas­taa­van­lai­sen lau­sah­duk­sen. Ku­ka­pa meis­tä ei vä­lil­lä epä­röi­si va­lin­to­jaan ja vil­kui­li­si "pa­rem­pia apa­jia". On kui­ten­kin kiis­ta­ton to­si­a­sia, et­tä se mitä teen juu­ri nyt, on sitä mitä mi­nun on tar­koi­tus­kin teh­dä. Mis­tä­pä voin tie­tää vaik­ka tä­nään oli­si se päi­vä, jol­loin ura­po­lul­le­ni au­ke­aa joku uu­si ovi, tai etee­ni tup­sah­taa ai­van yl­lät­tä­vä ti­lai­suus pääs­tä osal­li­sek­si sel­lai­ses­ta, jos­ta en osan­nut ai­kai­sem­min edes haa­veil­la.

Tär­ke­ää on va­pau­tua tar­peet­to­mas­ta taa­kas­ta ja pi­tää si­säi­nen tila avoin­na elä­män yl­lä­tyk­sel­li­syy­del­le.

Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen mit­ta­kaa­vas­sa to­del­la suu­ria asi­oi­ta ta­pah­tuu har­voin, mut­ta jos suun­ta on oi­kea, niin yk­si­kin as­kel riit­tää siir­tä­mään mi­nut koh­ti en­nen­nä­ke­mä­tön­tä muu­tos­ta. Juu­ri pie­nis­sä asi­ois­sa pii­lee täy­te­läi­sen elä­män sa­lai­suus. Näi­tä asi­oi­ta ovat vaik­ka­pa ys­tä­väl­li­nen hymy, olal­le las­ket­tu käsi, kan­nus­ta­va tsemp­pi, ja­et­tu ilo, loh­dut­ta­vat sa­nat, eteen ojen­net­tu ruo­ka­lau­ta­nen, on­nis­tu­nut pro­jek­ti, hy­väk­syt­ty os­to­tar­jous, lä­päis­ty tent­ti, päi­vän leh­des­tä bon­gat­tu työ­paik­ka- tai kurs­si-il­moi­tus. Jo pel­käs­tään se, et­tä sel­vi­än teh­taal­ta eh­jin na­hoin ja pää­sen au­tol­la tur­val­li­ses­ti mää­rän­pää­hän, on mi­nul­le erä­voit­to. Huo­maan kai­ken tä­män, kun olen juu­ri nyt valp­paa­na.

JoonasMajuri