JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

4.1. 12:14
2022010412142520220105060000

Pau­li Määt­tä

Elä­määm­me liit­tyy mo­nen­lai­sia pe­rin­tei­tä ja tra­di­ti­oi­ta. Nii­den avul­la voim­me vä­lit­tää tie­toa meil­le ar­vok­kais­ta asi­ois­ta su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Nii­den avul­la voim­me juh­lis­taa ja osoit­taa ar­vos­tus­ta. Jot­kut pe­rin­teet ovat vain syn­ty­neet. Jou­lun ai­kaan liit­tyy eri­tyi­sen pal­jon pe­rin­tei­tä.

Ai­he tuli mie­lee­ni, kun muis­tin erään seu­ra­pu­heen. Sii­nä pu­hu­ja ku­va­si nuo­ren­pa­rin en­sim­mäis­tä yh­teis­tä jou­lua. Pal­jas­tui yl­lät­tä­vä on­gel­ma: Toi­sen per­hees­sä oli to­tut­tu pu­keu­tu­maan vii­mei­sen pääl­le juh­lan kun­ni­ak­si. Toi­ses­sa per­hees­sä taas oli to­tut­tu pu­keu­tu­maan mah­dol­li­sim­man ren­nos­ti. Pu­hu­ja ei ker­to­nut, oli­ko ta­paus hen­ki­lö­koh­tai­nen ei­kä si­tä­kään, mi­ten on­gel­ma saa­tiin hoi­det­tua.


Oma jou­lu­ni al­kaa ad­ven­tis­ta ja Hoo­si­an­na-hym­nis­tä. Vä­hi­tel­len mu­kaan tu­lee mui­ta ele­ment­te­jä. Yk­si vai­he on jou­lu­kort­tien lä­het­tä­mi­nen. Olen ol­lut hie­man su­rul­li­nen sii­tä, et­tä kort­tien lä­het­tä­mi­nen on ol­lut hii­pu­maan päin. Vie­lä on kui­ten­kin saa­tu yk­si kaa­pin ovi ko­ris­tel­tua tul­leil­la kor­teil­la. Lä­hes kaik­ki kor­tit ovat tal­lel­la. Nii­tä kun sor­mei­lee, eri­tyi­sen ar­vok­kail­ta tun­tu­vat kor­tit, joi­ta ovat lä­het­tä­neet jo edes­men­neet mat­ka­ys­tä­vät. Saa ikään kuin vies­tin ra­jan ta­kaa.

Jou­lu­ruo­kien val­mis­te­lus­sa mi­nul­la on ol­lut apu­mie­hen osa. Olen pääs­syt läm­mit­tä­mään uu­nia ja kuo­ri­maan pot­tu­ja ja pork­ka­noi­ta. Myös lah­ja­hom­mat olen saa­nut de­le­goi­tua. Puo­li­sol­le olen hank­ki­nut lah­jan. Tänä vuon­na se oli ns. eri­lai­nen lah­ja, eli vir­tu­aa­li­nen Kem­pe­leen van­han kir­kon kat­to­paa­nu. Se säi­ly­nee niin kau­an kuin kirk­ko on pys­tys­sä. Eh­kä sa­to­ja vuo­sia.

Lap­suus­ko­dis­sa­ni oli pe­rin­ne, et­tä koko per­he aset­tui ra­di­on vie­reen kuun­te­le­maan jou­lu­rau­han ju­lis­tus­ta. Tätä pe­rin­net­tä olen ha­lun­nut jat­kaa. Ha­lu­ai­sin, et­tä kaik­ki is­tui­si­vat pai­kal­leen ja seu­ra­si­vat ju­lis­tus­ta ja sitä seu­raa­vaa Kaik­ki kau­niit muis­tot -lau­lua hiis­ku­mat­ta, mel­kein hen­git­tä­mät­tä. Ai­na kaik­ki ei ole men­nyt suun­ni­tel­mien mu­kaan. On pi­tä­nyt esi­mer­kik­si läh­teä käyt­tä­mään las­ta kor­va­lää­kä­ril­lä.

Jou­lun ko­ho­koh­ta on, kun ko­koon­nu­taan jou­lu­a­te­ri­al­le. Ku­ten van­has­sa lau­lus­sa to­de­taan, “on äi­ti lait­ta­nut kys­tä kyl­lä”. Pi­tää lait­taa li­sä­pöy­tiä, et­tä kaik­ki her­kut ja iha­nuu­det mah­tu­vat tar­jol­le. En­nen ate­ri­aa on kova pon­nis­tus: jou­lu­vir­ren lau­la­mi­nen. Par­haim­mil­laan sitä on lau­let­tu erit­täin mo­ni­ää­ni­ses­ti. Su­vun laa­jen­tu­es­sa on huo­mat­tu, et­tä lau­lu al­kaa pik­ku­hil­jaa su­jua pa­rem­min. Ta­pa­na on ol­lut, et­tä se, joka on vii­mek­si op­pi­nut lu­ke­maan, lu­kee jou­lu­e­van­ke­liu­min.

Evan­ke­liu­min jäl­keen olen pi­tä­nyt pie­nen pu­heen. On jo unoh­tu­nut, mi­ten pe­rin­ne syn­tyi. Pu­heen aluk­si on ker­rat­tu jou­lu­e­van­ke­liu­min ta­pah­tu­mia ja sitä, kuin­ka pää­si­äi­sen lu­nas­tus­työn an­si­os­ta meil­lä on toi­vo ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. On saa­tu siu­na­ta toi­si­am­me evan­ke­liu­mil­la. Sen jäl­keen olen muis­tel­lut, mitä ku­lu­nee­na vuon­na on ta­pah­tu­nut koko per­heel­le ja it­se kul­le­kin. Ai­van voi kat­sees­ta näh­dä, kuin­ka jän­ni­tyk­sel­lä odo­te­taan, mitä mi­nus­ta sa­no­taan.


Jou­lu­päi­vi­nä on ol­lut vils­ket­tä, kun per­heel­li­set ovat tul­leet vie­rai­le­maan isom­mal­la tai pie­nem­mäl­lä po­ru­kal­la. Vä­li­päi­vik­si on­kin hyvä men­nä mö­kil­le le­päi­le­mään. Siel­lä al­kaa vä­hi­tel­len jän­ni­tys tii­vis­ty­mään: saa­daan­ko tänä vuon­na kut­su ys­tä­vä­per­hee­seen uu­den­vuo­den vas­taa­not­ta­jai­siin. Ja kut­su on tul­lut, koh­ta 30 ker­taa. Tuli nyt­kin.

Vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na vas­taa­no­ton luon­ne on hie­man muut­tu­nut. Alus­sa isos­sa roo­lis­sa oli­vat vaip­pa­pus­sit ja ruo­ka­pur­kit. Yh­des­sä vai­hees­sa ilo­tu­li­tus­ra­ke­tit oli­vat tär­kei­tä. Yh­täk­kiä lap­set ovat ka­don­neet. Työ­e­lä­mään tai pik­ku­lap­si­ar­keen liit­ty­vät pu­hee­nai­heet ovat hii­pu­neet. Ti­lal­le ovat tul­leet esi­mer­kik­si pe­rin­ne­ju­tut. Lau­ta­pe­le­jä­kin voi­daan pe­la­ta. Il­ta hui­pen­tuu Hy­myi­le­vään Apol­loon ja kir­kon­kel­lo­jen soit­toon vuo­den vaih­tu­es­sa.

Yk­si eh­do­ton pe­rin­ne on kuun­nel­la pre­si­den­tin uu­den­vuo­den­pu­he. Voi ihas­tel­la, kuin­ka hie­no esi­val­ta meil­le on an­net­tu. Jos puhe vie­lä päät­tyy Ju­ma­lan siu­nauk­sen toi­vo­tuk­siin, ei kyy­ne­lil­tä voi vält­tyä.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
13.8.2022

Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21

Viikon kysymys