JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sa­vea muo­vaa­mas­sa

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
15.10.2017 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171015065500

Ei­len al­koi ke­raa­mi­sen ku­van­veis­ton kurs­si. Olin vuo­si­kym­me­niä toi­vo­nut si­sim­mäs­sä­ni sa­laa tuol­lais­ta kurs­sia. Tai­tei­li­ja­si­sa­re­ni oli myös il­moit­tau­tu­nut sin­ne. Sa­moin ys­tä­vä­ni, jon­ka sa­vi­töi­tä olin jo kau­an ihas­tel­lut.

Tie­sin, et­tä kurs­sin en­sim­mäi­nen teh­tä­vä oli­si muo­va­ta ih­mi­sen pään muo­toi­nen sa­vi­työ. Mal­li­ku­vi­a­kin sai­si tuo­da mu­ka­na. Ku­vien et­si­mi­nen jäi ai­van vii­me het­kil­le. Kop­pa­sin mu­kaa­ni nuo­rim­mai­ses­ta­ni ku­van, jos­sa hän esiin­tyy jou­lu­juh­las­sa noin ne­li­vuo­ti­aa­na. Olim­me ys­tä­vä­ni kans­sa en­sim­mäi­si­nä pai­kal­la.

Opet­ta­jaa ter­veh­ties­säm­me sa­noin hä­nel­le, et­tä mie­tin usein omaa osaa­mat­to­muut­ta­ni ja et­tä mitä ne kaik­ki toi­set mi­nus­ta ajat­te­le­vat. En­sin opet­ta­ja al­koi ke­hua ys­tä­vää­ni, kuin­ka pal­jon hän on ol­lut ke­ra­miik­ka­kurs­seil­la ja kuin­ka hä­nen kä­sis­sään syn­tyy mel­kein­pä mitä vain. Ajat­te­lin su­rul­li­ses­ti, et­tä no niin, hän tai­taa huo­ma­ta vain ys­tä­vä­ni tai­dot. Mie­le­ni las­ki nol­laan tai mel­kein­pä sen ala­puo­lel­le, kun­nes opet­ta­ja koh­dis­ti sa­nan­sa mi­nul­le: Si­nul­la­han on sil­mää vaik­ka mi­hin, olet tosi tai­ta­va piir­tä­jä ja se var­mas­ti nä­kyy myös ke­ra­miik­ka­töis­sä­si. Mik­si et muu­ten ole tul­lut ku­va­tai­teen päi­vä­pii­riin? Vas­ta­sin än­kyt­tä­en, et­tä pel­kään edel­leen vä­re­jä, ei mi­nus­ta ole kuin piir­tä­jäk­si. Saa siel­lä pel­käs­tään piir­tää­kin, sain vas­tauk­sek­si. Ilo nä­kyi var­mas­ti sil­mis­tä­ni, kun sa­noin hä­nel­le yk­sin­ker­tai­ses­ti kii­tos.

Aloim­me muo­ka­ta 10 ki­lon pai­nois­ta sa­vi­möyk­kyä ih­mi­sen pään muo­toi­sek­si. Otin tyt­tö­ni ku­van esil­le ja is­kin kä­te­ni sa­veen. Pian sii­tä al­koi muo­tou­tua pik­ku­ty­tön pää, hiuk­set ai­ka ly­hyik­si lei­ka­tut. Ja se pie­ni ny­ke­rö­ne­nä! Mut­ta mi­nul­la ei ol­lut ku­vaa edes­tä päin. Opet­ta­ja kiit­te­li työ­tä­ni nä­köi­sek­si, mut­ta lu­pa­si mi­nun rah­da­ta työ­ni ko­tiin, et­tä sai­sin muo­ka­ta kas­vo­ja myös edes­tä päin. Täs­sä vai­hees­sa si­sa­re­ni kom­men­toi, et­tä "en­si yö­nä ei Man­ni­sel­la nu­ku­ta!".

It­sel­le­ni muis­tui mie­leen ai­ka yli kym­me­nen vuo­den ta­kaa, jol­loin olin kär­si­nyt lop­puun pa­la­mi­ses­ta ja kuin pa­kon aja­ma­na os­ta­nut sa­vea ja aa­mu­öi­sin aloit­ta­nut sa­vi­päi­den te­ke­mi­sen kir­kas­va­lo­lam­pun lois­tees­sa. Ajat­te­lin, et­tä lie­kö mie­he­ni nyt kau­his­tuu ja pel­kää en­tis­ten ai­ko­jen tois­tu­van.

Otin sa­vi­pään ko­tiin. Pää­tä­ni sär­ki jo ar­mot­to­mas­ti, kau­la­ran­ka­ni ei näet kes­tä ko­vin kum­mois­ta nos­te­le­mis­ta. Kurs­sil­ta läh­ties­sä­ni kii­tin opet­ta­jaa­ni kan­nus­tuk­ses­ta, jol­la hän oli tuot­ta­nut mi­nul­le pal­jon iloa. Ko­to­na en us­kal­ta­nut mie­hel­le ker­toa, kuin­ka pai­na­va sa­vi­pää oli.

Seu­raa­va aa­mu val­ke­ni il­man pään­sär­kyä. Aa­mu­toi­mien jäl­keen ru­pe­sin se­laa­maan ko­neel­ta ku­via. Tuon tuos­ta jou­duin py­säh­ty­mään van­ho­jen ku­vien edes­sä. Ris­ti­äis­ku­via, rip­pi­ku­via, ar­mei­ja­ku­via, val­mis­tu­jais­ku­via, hää­ku­via... Tuli niin val­ta­va ikä­vä en­nen kaik­kea sitä ai­kaa, kun lap­set oli­vat pie­niä. It­ku tuli työk­si löy­tä­es­sä­ni pie­nim­mäi­se­ni ku­van, jos­sa kas­vot nä­kyi­vät edes­tä päin. Per­soo­nal­li­nen pik­ku­tyt­tö­ni­kin jo nai­mi­sis­sa ja työ­e­lä­mäs­sä! Ja minä jo niin van­ha! Vil­kai­sin ik­ku­nas­ta ulos. Upe­as­sa vä­ri­lois­tos­sa ole­va syys­mai­se­ma koi­vun­leh­ti­sa­tei­neen niin kau­nis, mut­ta kuin­ka ka­to­a­vais­ta tämä kaik­ki on­kaan, ajat­te­lin. Kuin­ka ly­hyt ih­mi­se­lä­mä!

Pa­la­sin mie­les­sä­ni edel­li­sil­lan kurs­sil­le. Tun­sin iloa, et­tä tai­vaan Isä aut­toi mi­nua ir­rot­tau­tu­maan ar­jes­ta to­del­la mie­lei­sen har­ras­tuk­sen pa­ris­sa, vaik­ka olin sitä niin pe­lok­kain ja it­se­ä­ni vä­hät­te­le­vin mie­lin odot­ta­nut.

Toi­ni Man­ni­nen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys