JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"Sen liekkiin anna kirkkaus ja tulta elävää"

Nykyiset blogit
7.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

29.11. 10:29
2023112910291320231207060000

Kuva: H.H.

Kuva: H.H.

Sil­via Lau­ri­la

On lo­ka­kuun lop­pu. Il­ta pi­me­nee, ja sää ul­ko­na on kyl­mä mut­ta ei sa­tei­nen. Lii­tym­me Temp­pe­li­au­ki­on kir­kon edes­sä kie­mur­te­le­vaan jo­noon. Tä­hyi­len hä­mä­rään ja et­sin tu­tun­nä­köi­siä. Muu­ta­ma ys­tä­väm­me on tu­los­sa sa­maan kon­sert­tiin, kuun­te­le­maan jou­sik­var­te­tin ot­tei­ta Vi­val­din Nel­jäs­tä Vuo­de­na­jas­ta.

Pää­sem­me si­säl­le, ja meil­le näy­te­tään tie omil­le pai­koil­lem­me. Tie­dät eh­kä, mil­tä Temp­pe­li­au­ki­on kirk­ko näyt­tää. Sei­nät ovat osin kal­li­o­ta, osin ki­ven­kap­pa­lei­ta. Kat­to ko­ho­aa kor­ke­al­le ja hei­jas­taa ku­pa­rin vä­re­jä. Sei­nien ja ka­ton vä­li­set ik­ku­nat näyt­tä­vät tai­vaan sä­vyt, sil­lä het­kel­lä mus­teen­si­ni­sen yö­tai­vaan.

Sei­nil­lä, lat­ti­oil­la, penk­kien al­la, eri ta­soil­la le­pat­taa ja luo va­lo­aan sa­dat, eh­kä jopa tu­han­net kynt­ti­lät. Va­lon väri on läm­min, ja tun­nel­ma on to­del­la juh­la­va. Ne ei­vät ole oi­kei­ta kynt­ti­löi­tä, vaan pat­te­reil­la toi­mi­via. Sil­ti ne ovat oi­kein kau­nii­ta. Jou­kos­sa on muu­ta­ma oi­ke­a­kin kynt­ti­lä.

Kon­ser­tin al­kua odo­tel­les­sam­me kat­se­lem­me kynt­ti­löi­tä ja käym­me kih­lat­tu­ni kans­sa kuis­ka­ten kes­kus­te­lua sii­tä, mi­ten eri­lai­sia te­ko­kynt­ti­lät ovat oi­kei­siin ver­rat­tu­na. Kuin­ka ne, vaik­ka kau­nii­ta ovat­kin, vain ovat sii­nä. Nii­den lie­kit te­ke­vät me­kaa­nis­ta lii­ket­tä yrit­tä­en jäl­ji­tel­lä oi­ke­an lie­kin suit­sen­taa. Ne ei­vät läm­pe­ne ei­vät­kä läm­mi­tä, ei­vät sam­mu ko­vim­mas­sa­kaan tuu­les­sa. Niis­sä ei ole mi­tään elä­vää, ei mi­tään, mikä voi­si kuol­la. Pat­te­rei­den lop­pu­es­sa ne vain pi­me­ne­vät, kun­nes nii­hin vaih­de­taan uu­det.

Mi­ten suu­ri kont­ras­ti muo­vi­kynt­ti­löil­lä on­kaan kah­teen oi­ke­aan kynt­ti­lään, jot­ka on ase­tet­tu te­ko­kynt­ti­löi­den me­ren kes­kel­le. En tie­dä, mik­si ne ovat juu­ri sii­nä. Ne ovat elä­viä. Nii­den kir­kas lois­te ta­voit­taa vai­vat­ta mei­dät­kin, vaik­ka is­tum­me vii­mei­sel­lä penk­ki­ri­vil­lä. Nii­den lie­kit väl­käh­te­le­vät ja saa­vat il­man nii­den ylä­puo­lel­la vä­ri­se­mään kuu­muu­des­ta. Mi­ten ne ovat­kin niin tai­pu­vai­sia huo­ju­maan vä­häi­sen­kin il­ma­vir­ran sat­tu­es­sa koh­dal­le? Ne ovat ko­vin suit­se­vat ja ala­ti vaa­ras­sa sam­mua.

Näky on py­säyt­tä­vä ja he­rät­tää pal­jon aja­tuk­sia. Kirk­kaas­sa au­rin­gon­pais­tees­sa vain oi­ke­as­ta kynt­ti­läs­tä nä­kyi­si liek­ki. Te­ko­kynt­ti­läs­tä ei tie­täi­si, on­ko se pääl­lä vai sam­muk­sis­sa, niin him­me­äk­si se au­rin­gon­va­los­sa kä­vi­si.

Ajat­te­lem­me sitä, kuin­ka au­rin­koon ei voi kat­soa pal­jaal­la sil­mäl­lä sen tun­tu­mat­ta lii­an kirk­kaal­ta ja so­kai­se­val­ta. Sil­ti sa­maa ai­net­ta ole­vaa kynt­ti­län liek­kiä voi ki­vut­ta kat­sel­la pal­jain sil­min; tul­ta on niin vä­hän au­rin­koon ver­rat­tu­na.

Mi­ten yh­del­lä oi­ke­al­la kynt­ti­läl­lä voi sy­tyt­tää vaik­ka sata muu­ta! Mi­ten tuli ei vä­he­ne sitä ja­et­ta­es­sa, vaan li­sään­tyy ja laa­je­nee. Kynt­ti­lä ei syty mis­tään muus­ta kuin oi­ke­as­ta tu­les­ta, ja sy­dän­lan­gan täy­tyy ol­la oi­ke­as­sa asen­nos­sa, pys­tyyn nos­tet­tu­na. Kuin­ka sen tar­vit­see muut­tua mus­tak­si en­nen kuin liek­ki voi lei­mah­taa. Ei­kä se sit­ten­kään syty, jos kynt­ti­löi­den sy­dän­lan­gat ei­vät kos­ke­ta toi­si­aan. Jon­kun täy­tyy siir­tää ne lä­hek­käin ja kal­lis­taa pa­la­ma­ton­ta kynt­ti­lää.

Poh­dim­me, mi­ten on ole­mas­sa vain kah­den­lais­ta va­loa, vaik­ka on niin pal­jon eri­lai­sia lamp­pu­ja ja mo­nen nä­köi­siä kynt­ti­löi­tä­kin. Sil­ti valo niis­sä on ai­na joko oi­ke­aa tul­ta tai kei­no­te­kois­ta säh­kö­va­loa. Ei ole mi­tään nii­den li­säk­si, vain nii­tä hei­jas­ta­via pin­to­ja. Kuun­kin valo on vain hei­jas­tus au­rin­gos­ta. Hei­jas­tuk­set nä­ky­vät pi­me­äs­sä, mut­ta ei­vät ole it­se va­lon­läh­tei­tä; il­man va­lon­läh­det­tä ei nii­tä­kään nä­kyi­si.

Sali al­kaa täyt­tyä kuu­li­jois­ta, ja koh­ta kirk­ko­sa­lin etuo­saan as­te­lee kvar­tet­ti. Kau­niin te­ok­sen sä­ve­let tul­vi­vat il­moil­le. Yhä kak­si elä­vää kynt­ti­lää sei­soo vie­rek­käin ym­pä­ril­lään tu­si­noit­tain hie­man eri­muo­toi­sia te­ko­kynt­ti­löi­tä.

Kuin­ka minä ha­lu­an­kaan ai­na ol­la tuol­lai­nen elä­vä kynt­ti­lä! Vaik­ka se on suit­se­vai­nen, se pa­laa, yh­tä kaik­ki. Vie­res­sä­ni on toi­nen, sa­maa tul­ta kan­ta­va kynt­ti­lä. Mi­ten me tar­vit­sem­me­kaan toi­si­am­me! Sitä, et­tä saa kal­lis­tua vä­lil­lä toi­sen puo­leen ja tun­tea lie­kin läm­mit­tä­vän ja ja­ka­van tul­ta omal­le, mus­tal­le sy­dä­mel­le. Em­me kui­ten­kaan kos­kaan kal­lis­tu omas­ta voi­mas­tam­me, sil­lä ei­vät­hän kynt­ti­lät osaa liik­kua. Ne on suu­rem­man kä­den siir­ret­tä­vä ja kal­lis­tet­ta­va.

"Ja hoi­da, pyhä Rak­kaus,

us­ko­ni kynt­ti­lää.

Sen liek­kiin an­na kirk­kaus

ja tul­ta elä­vää."

(SL 34:6)

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys